Volvon kanssa samaan konserniin kuuluva sähköautomerkki Polestar on tutkinut autojensa kokonaispäästöjä alkutuotannosta lähtien ja julkaissut raportin, joka antaa mielenkiintoisen kokonaiskuvan Polestar 2 -malin ympäristövaikutuksista.
Kuten laajalti on tiedossa, sähköautoissa energiaintensiivinen akkutuotantoprosessi on vaihe, joka tuottaa suuren hiilijalanjäljen. Siinä vaiheessa, kun Polestar 2 poistuu tehtaalta, auton valmistaminen on tuottanut 26 tonnin hiilijalanjäljen.
Auton valmistuksen päästöt ovat vastaavaa Volvo XC40 -polttomoottorimallia suuremmat, mutta sähköauto lähtee kirimään eroa umpeen heti ensikilometreistä alkaen.
Mikäli Polestar 2 ladataan uusiutuvalla tuulisähköllä, auto on polttomoottorimallia ympäristöystävällisempi jo noin 50 000 kilometrin kohdalla. Mikäli autoa ladataan keskimääräistä eurooppalaista energiantuotantoa vastaavalla sähköllä, ero kokonaispäästöissä kuroutuu umpeen 80 000 kilometrin kohdalla. Vastaavasti keskimääräisellä maailmanlaajuisella energialla ladaten polttomoottorimalli on otettu kiinni noin 110 000 kilometrin kohdalla.
Jos auton elinkaareksi lasketaan 200 000 kilometriä, uusiutuvalla sähköllä Polestar 2:n kokonaishiilijalanjälki on kierrätyksen jälkeen 27 tonnia, eurooppalaisella sähköllä 42 tonnia ja globaalilla sähköllä 50 tonnia. Huonoimmassakin vaihtoehdossa auton päästöt alittavat vastaavan polttomoottorimallin 58 tonnin hiilijalanjäljen.
Suomalaisen autoilijan näkökulmasta raporttia voi pitää varsin miellyttävänä luettavana, sillä uusiutuvan sähkön ostaminen kotiin on helppoa ja verrattain edullista. Myös esimerkiksi maanlaajuinen K-Lataus käyttää latauspisteissään vain sataprosenttisesti uusiutuvaa sähköä.
Polestar kertoo tavoitteekseen olla autoalan läpinäkyvin yhtiö. Pääjohtaja Thomas Ingenlathin mukaan pelkkä autojen sähköistäminen ei kuitenkaan riitä.
Nähtäväksi jää, kuinka suuren arvon autonostajat antavat sille, että valmistajat kertovat avoimesti automallien kokonaispäästöt ja pyrkivät vähentämään tuotannon hiilijalanjälkeä. Nykyisessä asenneilmapiirissä ympäristökysymykset ja vastuullisuus voivat kohota suuriksikin kilpailuvalteiksi.
