Nykyään erilaiset niin sanotut avaimettomat järjestelmät ovat autoissa monesti jo vakiovarusteita. Niissä riittää, kun avainta pitää taskussa, jolloin auto tunnistaa omistajansa ja avaa lukituksen ovenkahvan sensorin avulla.
Avain vaatii luonnollisesti riittävän tuoreen pariston, jotta homma toimii, eikä avain välttämättä oireile ennen kuin se lakkaa kokonaan toimimasta. Avaimen paristonvaihdon pystyy suorittamaan yleensä helposti itse, mutta oikeanlaista paristoa ei ole välttämättä osannut ostaa etukäteen.
Pahimmassa tapauksessa lukitussa autossa voi olla lapsi tai lemmikkieläin, joka on jätetty autoon esimerkiksi siksi aikaa, kun parkkilippuautomaatista haetaan lipuke.
Jos avain on auton ulkopuolella, ovet on mahdollista avata myös mekaanisesta lukkopesästä. Sellainen sijaitsee yleisimmin kuljettajan ovenkahvan kotelon alla, ja kotelon saa yleensä helpoiten auki vääntämällä avaimella ovenkahvan alapuolelle sijoitetusta kolosesta.
Luonnollisesti ensimmäinen opeteltava asia on se, kuinka tyylikkäästi muotoillusta avainkotelosta saa vapautettua esille mekaanisen avaimen. Kaikille sellaisen olemassaolo kun ei ole välttämättä edes tuttua.
Suin päin ikkunan rikkomiseen ei siis kannata ryhtyä, mikäli avain on ulkopuolella olevan hallussa, mutta kauko-ohjaus ei jostain syystä toimi.
Kun autoon pääsee sisälle, seuraava ihmettelyn aihe saattaa olla se, miten auton saa käyntiin. Tässä kohtaa hansikaslokerosta kannattaa kaivaa esille ohjekirja tai automerkin tiepalvelun numero, mikäli ohjekirja on sähköisessä muodossa. Avaimettomassa järjestelmässä toimimaton avain tulee yleensä asettaa auton käynnistyspainikkeen päälle, jonka jälkeen painaa käynnistystä. Hätäkäynnistykseen tarkoitettu avaimen paikka on automallille ja -merkille yksilöllinen, ja se voi sijaita myös esimerkiksi keskikonsolissa.
Avain sisällä ja ovet lukossa?
Avaimettomat järjestelmät eivät ole täysin idioottivarmoja sen suhteen, että ne osaisivat kaikissa tapauksissa tunnistaa avaimen olevan auton sisällä. Yksi tyypillinen esimerkki ”sokeasta pisteestä” voi löytyä auton tavaratilasta. Auton avain saattaa olla esimerkiksi kesällä takin taskussa, mutta autolta lähtiessä takin heittää takakonttiin ja paiskaa luukun kiinni, jolloin auto ei välttämättä ymmärräkään, ettei ovia voi vielä lukita.
Mikäli autossa ei ole hengenvaarassa olevia ihmisiä tai eläimiä, syytä ikkunoiden rikkomiseen harvoin on.
Ensimmäisenä kannattaa selvittää, onko auton ovet mahdollista avata auton omistajan / pääkäyttäjän mahdollisella puhelinsovelluksella. Auton etäkäytön mahdollistavia puhelinsovelluksia löytyy jo lähes jokaiselta autovalmistajalta, mutta ne ovat edelleen tyypillisesti vain kalliimpien automallien varusteita.
Mikäli ovia ei ole mahdollista avata etänä, seuraava vaihe on ottaa yhteyttä automerkin tiepalveluun tai vaihtoehtoisesti paikalliseen hinausyritykseen. Tiepalveluautojen vakiovarusteisiin kuuluu yleensä työkalut, joilla ovet saa auki kädenkäänteessä. Toki samanlaiset välineet pystyy valistunut autoilija hankkimaan itsekin muutamalla kympillä paikallisesta Motonetistä. Tarkat artikkelinumerot jääkööt mainitsematta, mutta perusperiaatteena tiepalvelumiehetkin käyttävät sitä, että auton ovea saadaan raotettua, jolloin päästään käsiksi oven avausmekanismeihin.
Mikäli tilanne vaatii ikkunan rikkomista, missään tapauksessa tuulilasia ei kannata yrittää laittaa säpäleiksi. Tuulilasit ovat paitsi kalliita, ne ovat osa auton kantavaa ja jäykistävää rakennetta, eli niissä on monia kerroksia ja laminointeja, eli ne on tehty kestämään. Aina myöskään auton pienimmän ikkunan rikkominen ei ole järkevintä, sillä niiden uusimishinnat voivat olla jopa suuria sivuikkunoita kalliimpia.
Lue myös, milloin auton ikkunan saa rikkoa, mikäli näkee autoon jätetyn lemmikkieläimen.
