Kenelle sopii?
- Persoonallista ja tyylikästä keskikokoluokan sähköautoa etsivälle. Renault on huippumukava auto, mutta varsinkin parhaiten varustellut versiot rokottavat lompakkoa sen verran, että rahalla saa jo paljon muutakin.
Tutustu myös näihin
- Volkswagen ID.3: Paperilla Volkkarin sähköauto on etevämpi kuin Renault, lisäksi hintalappu on huomattavasti kuluttajaystävällisempi paremmilla spekseillä. Volkswagenin tapauksessa tosin ostetaan paljon spartalaisempi auto.
– Mercedes-Benz EQA: Todella hienosti toteutettu sähköauto, joka haastavasti on rakennettu perinteisen polttomoottoriauton kuoriin. Hinnaltaan kolkuttelee Renault Megane-malliston yläpäätä, mutta on erityisesti nelivetoversiona uskomattoman hieno ajaa kaikissa olosuhteissa.
- Cupra Born: Seatin verkkariosaston laite lienee ainoa joka puhtaasti kilpailee visuaalisessa ja imagollisessa mielessä Renaultin kanssa. Cupra on omaa sukua Seat, ja Born omaa sukua Volkswagen ID.3, mutta paljon aistikkaammin toteutettuna.
Kokonaan uusi Megane
Täyssähkö-Megane ei ole mitään sukua saman nimen jakavalle Meganelle, sille perinteiselle polttomoottoripohjaiselle keskikokoiselle perheautolle. Suomen hinnastosta tavallinen hatchback-korinen Megane on poistunut, ja jäljellä on enää perinteinen farmarimalli. Muutoin Renaultin mallistossa luotetaan selvästi katumaasturibuumin jatkumiseen.
Renault käyttää, ehkä osin hämäävästi, E-Tech-nimeä myös lataushybridien yhteydessä. Megane E-Tech kuitenkin perustuu Renaultin ja Nissanin yhteiseen konsernialustaan, joka liikkuu piireissä koodinimellä CMF-EV. Samalle, pelkästään sähköauton alustaksi suunnitellulle pohjalle on tehty muuten kokonaispituudeltaan melkein 40 senttimetriä ja akseliväliltäänkin 9 senttimetriä pidempi Nissan Ariya.
Megane E-Techiä on Suomessa tarjolla kahtena painoksena. Akkupaketti on joko 40- tai 60-kilowattituntinen, ensimmäisen tapauksessa sähkömoottori on 130-hevosvoimainen, jälkimmäisen kohdalla 220-hevosvoimainen. Pienemmällä akustolla WLTP-standardin mukainen toimintamatka on 300 kilometriä, suuremmalla vähän varustelusta ja vannekoosta riippuen 450-470 kilometriä. Molemmat akut ovat 400-volttisia litium-ioni-paketteja.
Pienempi versio tukee pikalatausta 85 kW:n teholla, suurempi akkupaketti puolestaan sallii 130 kW:n lataustehon, millä akku lataa puolessa tunnissa 300 kilometrin matkan. Tyhjästä täyteen aikaa kuluu 1 tuntia 15 minuuttia. Oikeastaan merkittävämpi tieto on, että kaikki Suomeen tulevat E-Techit on varustettu 22 kW:n sisäisellä laturilla, eli autoon pystyy syöttämään vähän paksumpaakin kaapelia esimerkiksi tieliikenteen taukopaikoilla.
Huomattavasti tavanomaisempi ratkaisu tämän kokoluokan autoissa olisi 11 kW sisäinen laturi. Silti pikalatureilla tehokkaammin lataavia automalleja löytyy.
Megane E-Tech on alle 4,2 metrinen, reilut kuusi senttimetriä lyhyempi kuin vaikka Volkswagenin ID.3, vaikka akseliväli on vielä olennaisempi auton sisätilojen osalta: niiden osalta Renault on melkein 9 senttimetriä Volkswagenia lyhyempi.
Tämä näkyy Renaultin tapauksessa takatiloissa, sillä polvitila loppuu sieltä ensimmäisenä kesken. Renault on tosin pyrkinyt ja onnistunut lisäsenttien taikomisessa muotoilemalla istuinten selkänojia uudelleen, mutta koettuun tilantuntuun tällä ei silti ole vaikutusta.
Ajoasennon saa kyllä säädettyä muuten mainioksi, mutta iso osa viihdejärjestelmän toiminnosta jää niin kauas, että niiden operointia varten pitää kuljettajan paikalta kurotella oikein huolella. Etutavaratilaa, eli erityisen hyvin latausjohdoille sopivaa tilaa Renaultista ei löydy.
Megane E-Techin ajettavuutta voisi kuvailla neutraaliksi. Jousitukseen ei, tarkoituksellisesti, ole viritelty ranskalaista pehmeyttä vaan alusta on pikemminkin saksalaisen jämäkkä tuntumaltaan.
Rengasmelu on kohtalaisella tasolla, mutta moottoritievauhdeissa tuuli suhisee sivupeilien ja ehkä ikkunankarmien tuntumassa hieman.
Renault kulkee miellyttävän helposti suoraan, mutta ajoapujärjestelmät ottavat hieman liian ahnaasti roolia erityisesti kaista-ajoavustimen osalta. Adaptiivinen vakionopeussäädin napsii nopeusrajoitustietoja karttadatasta hieman haluttua alempia nopeuksia.
Tämän tosin voi ohittaa kertomalla asetuksista autolle halunsa tehdä syntiä muutaman kilometrin nopeusrajoituksen tietoisella ylittämisellä.
Sivutuulelle Renault on kuitenkin herkkä, sillä rattia saa vääntää vastaan jopa kiusallisen tiheästi. Moottoritieajossa Renault puolestaan yllättää positiivisesti, sillä auton sähkönkulutus reippaassa moottoritieajossa kuivalla kelillä kulutus asettuu 19,9 kWh/100 km lukemiin, mikä tuolla nopeudella on hyvä arvo.
Renaultille on myös käynyt mielenkiintoinen lapsus autoa speksatessa: Megane E-Tech oli tulossa Suomen markkinoille 10A matkalaturilla varustettuna. Turvatekniikan keskus Tukes suosittelee tavallisesta suko-pistokkeesta ladattaessa korkeintaan 8A:n latausta, joten 10A:n laite olisi aiheuttanut jonkinlaisen turvallisuusriskin.
Niinpä Renaultin maahantuoja on poistanut nyt kotilatauslaitteen Megane E-Techin vakiovarusteista ja tarjoaa tavallista 8A:n latauslaitetta maksullisena lisävarusteena. Sähköautoksi alunperin suunniteltu Megane E-Tech sisältää paljon, noh, sähköautomaisuuksia. Mittaristot ovat tietysti täysin elektronista mallia ja selkeälukuiset, ja esimerkiksi lämmityslaitteen lämmönsäätimet ovat tavanomaista mekaanista mallia.
Renault on niin ikään pysytellyt yhdessä perinteessään: radion ja viihdejärjestelmän perustoimintoja ei ohjata ohjauspyörän painikkeista, vaan rattipylvään oikealla puolella löytyvästä satelliitista jonka käytön opettelu vaatii aina oman aikansa.
Moderni aika ei siinä mielessä ole yltänyt tälle alueelle, että Meganesta löytyy tuo viihdejärjestelmän käyttölaite mukaan luettuna peräti neljä viikseä, sen ajosuuntavalitsin että vanhanaikaisemmin ilmaistuna vaihdekeppi kun on mercedesmäisesti omana vipunaan ratin takana.
Lue koko koeajoraportti tähtiarvosteluineen Iltalehdestä.
Kirjoittanut IL autotoimittaja Arttu Toivonen
