Energiayhtiö St1:n pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen ei ole todennäköisin ilmastoapostoli. Polttoainekauppiasta ajaa kuitenkin huoli tulevaisuudesta.
”Vaikka kukaan ei tiedä tarkasti, mitä ilmaston lämpeneminen aiheuttaa, sitä riskiä ei kannata silti ottaa.”
Anttosen mukaan ensisijaisen tärkeää on vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä rajusti. Se sahaa hänen omankin alansa oksaa, mutta häntä ei kritiikki hetkauta.
”Kyllä minä tiedän, että selän takana haukutaan. Mutta minä en ole tärkeä, eivätkä kasvavat päästöt tai valtava väestönkasvu ole minun keksintöäni. Olennaista on tuntea faktat.”
Jatkuva kasvu on tuhoisaa
Ja tylyjä faktoja Anttosella riitti Alma Median Autoilun tulevaisuus -seminaarissa. Tavoitteet päästöjen vähentämisessä karkaavat yhä kauemmas.
Öljyksi muutettuna 15 vuoden kasvu vastaa öljyn vuosikulutusta. Pelkkä päästöjen kasvu EU-alueen ulkopuolella seuraavan kahdeksan vuoden aikana vastaa koko EU-alueen nykyisiä päästöjä. Kehittyvien maiden elintason nousun lisää lentämistä, mikä myös lisää raakaöljyn jalostustarvetta.
Niin paljon kuin digitalisaatio tuokin hyvää, silläkin on varjonsa: kun teollinen internet ja digitalisaatio etenee, tarvitaan lisää laskentatehoa, joka vaatii lisää energiaa.
”Energian kysyntä kasvaa ennätysvauhtia ja edes sen kasvun tuottaminen uusiutuvilla energiamuodoilla ei onnistu”, Anttonen sanoo.
Hän muistuttaa, että väestö lisääntyy, ja kaikki haluavat parempaa elintasoa.
”4,5 miljardia ihmistä elää alle 8 dollarilla per päivä, eivätkä he ole kuulleetkaan mistään hiilidioksidipäästöistä. Kun he vaurastuvat, heille pitää olla sellaisia ratkaisuja, etteivät he kulje tätä samaa fossiilista polkua. Muuten olemme hukassa.”
Anttonen myös huomauttaa, että 1,2 miljardia ihmistä ei ole kytketty mihinkään mitattavaan moderniin energiajärjestelmään.
Hiiltä on saatava pois ilmakehästä
Jos haluamme pysyä edes jotenkin enintään puolentoista asteen lämpenemisessä, pelkät päästövähennykset eivät riitä.
”Poliitikot eivät voi tätä yksin hoitaa. Meidän pitää nojautua tiedeyhteisöön ja päivittää kaikkien keinojen vaikutukset ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen sekä reguloida sen jälkeen yritykset toteuttamaan tarvittavat toimet.”
Anttosen mukaan tarvitaan globaali hiilipörssi, jossa päästäjät maksavat ja vähentävät päästöjään ja ne, jotka sitovat hiiltä maahan, hyötyvät siitä pörssin kautta.
Sitomista riittää, sillä ihmiskunta on 60 vuodessa laskenut ilmakehään 185 miljardia tonnia hiiltä. Siellä se myös pysyy, jos sitomistoimiin ei ryhdytä. Anttonen vertaa ilmakehää vesilasiin. ”Se on nyt täynnä, ja pohjaan täytyy saada reikiä, jotta sinne voidaan laskea edes vähän lisää siirtymäajan, kunnes keksimme kunnolliset ratkaisut.”
Anttonen nostaa ratkaisuiksi hiilidioksidin poistamisen ilmasta sekä uudenlaiset synteettiset polttoaineet.
”Yhteyttävien kasvien määrää täytyy lisätä, ja metsittäminen on tehokkain keino. Myös maataloudessa on paljon tehtävää. Esimerkiksi pellot täytyy pitää vihreinä hiiltä sitomassa eikä kyntää niitä auki.”
Teknologia siihen, että ilmakehästä kerätään hiilidioksidia ja valmistetaan siitä synteettisiä polttoaineita, on jo olemassa – se on kuitenkin toistaiseksi erittäin kallista.
Tavoitteet ovat nyt kunnianhimottomia
Ilmasto-ongelma on jättimäinen, samoin ratkaisujen hinta. Ja samaan aikaan meidän on huolehdittava yhteiskunnan nykyisistäkin velvoitteista.
”Mutta mikä on vaihtoehto? Nykymenolla kaikki menee pieleen.”
Anttosen mukaan meillä ei ole edelleenkään ymmärrystä muutoksen suuruudesta.
”Keskustelu rajatun maantieteellisen alueen hiilineutraalisuudesta osoittaa, ettei ongelman luonnetta olla ymmärretty. Jos kunnianhimon taso on esimerkiksi hiilineutraali Helsinki, peli on menetetty. Meidän velvollisuus on tuottaa ratkaisuja, jotka ovat globaalisesti skaalattavia.”
Liikenne on iso päästöjen aiheuttaja ja juuri nyt väännetään siitä, mitkä ovat tulevaisuuden autojen voimanlähderatkaisut. Tämä keskustelu on Mika Anttosen mukaan lähinnä lillukanvarsia.
”Se ei ole oleellista. Jos eri käyttövoimien päästöt laskettaisiin elinkaarimallilla, huomattaisiin, että auton käyttötarkoitus ja -ympäristö ratkaisevat sen, mikä auto on oikeasti ilmastoystävällisin. Kannattaa ostaa auto, johon on varaa ja joka sopii parhaiten käyttötarkoitukseen ilmasto huomioiden.”
Teksti: Sami Turunen
