Uuden auton synty
Automallien lanseeraus on yleensä suoraviivaista. Suunnitellaan uusi malli ajan henkeen sopivaksi, annetaan sille 7-8 vuoden elinkaari, tehdään puolessa välissä facelift ja hyvässä lykyssä lanseerataan johdannaisia muina korimalleina kuten tila-autona, farmarina, maasturina jne. Näin Mercedes, BMW ja Volkswagen ovat kasvattaneet vuosien saatossa mallistoaan sellaiseksi, että asiantuntijankin on vaikea pysy kärryillä repertuaarista. Tesla on kehittänyt nyt jo kolme täysin uutta sähköautomalliakin tyhjästä varsin loogisella taktiikalla, eli aloitetaan tuottavammalla premium-versiolla pienenä tuotantona ja kassan kerryttyä laajennetaan mallistoa rahavirran turvin uusiin malleihin.
Sillä aikaa Italiassa?
Alfa Romeon mallistossa oli hiljattain vain pieni kaupunkiauto MiTo ja Golf-luokan Giulietta. Isomman perheauton 159:n valmistus oli jo lopetettu, mutta korvaavan mallin designista tai vetotavasta ei päästy ratkaisuun. Myynti oli vähäistä eikä kassaan tullut rahaa. Tarvittiin uusi suunta, mutta investoinnit maksavat rahaa. Huhujen mukaan Volkswagenkin olisi tarjoutunut ostamaan synkistelevän Alfa Romeon, Fiatin ja muut FCA-konsernin merkit, mutta jälkiviisaana on ilo todeta, että onneksi noita kauppoja ei koskaan tehty. Päästöskandaalissa rypevä saksalaismerkki on joutunut karsimaan vanhojenkin merkkiensä investointeja, ja koko FCA-portfolion osto ja integrointi samaan aikaan olisi todennäköisesti ollut kuolinisku monelle merkille. Italiassa ymmärretään lopulta, että jatkossa ei riitä kaunis italialainen design ja hyvä yritys. Uudessa tulevaisuuden suunnitelmassaan tehdas myöntää tehneensä lähimenneisyydessä virheitä tehden autoja, joita kukaan ei halua muistaa. Ferrarin tekninen johtaja palkataan suunnittelemaan vallankumouksellinen Giulia, Alfa Romeo, jollaista maailma ei ole vielä koskaan nähnyt. Antaakseen osviittaa uudesta tulevaisuudestaan, Alfa Romeo julkaisee pienen sarjan 8C ja 4C erikoissuunniteltuja urheiluautoja, joiden hinnat ovat tavallisen kuolevaisen saavuttamattomissa. Alfa Romeo investoi lopulta viisi miljardia euroa luodakseen täysin uuden mallisarjan”Giorgio”-nimiselle pohjalevylle, ja tarkoitus on julkaista jopa kahdeksan eri varianttia vuoteen 2018 mennessä. Jopa merkin logo suunnitellaan uusiksi, ja se ilmestyy yllättäen uuden Ferrarin F1-auton kylkeen. Emokonserni tekee historiallisen päätöksen irroittamalla Ferrari FCA-konsernista omaksi yhtiökseen pörssilistauksella, tästä saadut rahat käytetään ensisijaisesti Alfa Romeon uudelleen luontiin.
Uusi Giulia ei ole vain uusi automalli
Uuteen Giuliaan kiteytyy koko Fiat-Chrysler konsernin historia ja Ferrarin nousu maailmanmenestykseen, samalla kun Alfa Romeo vajosi vuosikymmenien aikana yhä syvemmälle edullisten käyttöautojen suohon globaalin kilpailun kiristyessä. Rahastus Ferrarin pörssilistauksella tai Alfa Romeon uusi logo Ferrarin F1-auton kyljessä eivät ole vähäisiä asioita, niiden symbolinen arvo on mittaamatonta. Giulian ominaisuudet ja luonne on suunniteltu täysin puhtaalta pöydältä, unohtaen kaiken aikaisemman. Uuden sukupolven Alfa Romeo tulee olla Ferrarin tavoin vakavasti otettava ylellinen auto, joka on maailman paras. Uuden Giulian suunnittelu ei kuitenkaan suju, malli palautetaan työpöydälle monta kertaa ja lanseeraus viivästyy vuosilla, kalliiden investointien jäädessä odottamaan liennyttäviä kassavirtoja myynnistä. Lopulta uusi Giulia lanseerataan historiallisen menoin kesäkuussa 2015 Alfa Romeon 105-vuotisjuhlan yhteydessä, eikä vastaanotto ole ainoastaan positiivista. Design jakaa mielipiteet ja moni on kyllästynyt odottamaan, sillä kestää kauan ennenkuin autoja saadaan asiakkaille. Lanseeraukseessa nähtiin malliston huipulta 510-hevosvoimainen Quadrifoglio-malli, mutta yleisöä kiinnostavat tavalliset bensa- ja dieselversiot.
Parempi kuin BMW?
Giulian lanseerauksessa moni näki piirteissä BMW:n 3-sarjaa. Totta puhuen luonnossa muodoiltaan pyöreämpi uusi Mercedeksen C-sarja on lähempänä totuutta, mutta luonnossa Giulia vaikuttaa saksalaisia sisariaan selkeästi isommalta, pyöreämmältä ja silti elegantimmalta. Uskon, että Giuliasta on haluttu tehdä tarkoituksella olemukseltaan saksalainen auto, ja että varsinkin Giulian Quadrifoglion osalta tähtäimessä on ollut vain legendaarinen BMW M3. Niin moni asia autossa on rakennettu vain BMW mielessä, että itse jopa havahduin ajattelemaan, että tältä Alfa Romeo näyttäisi, jos niitä tehtäisiin Münchenissä. Toisaalta, Giulian tuleekin vedota juuri niihin ihmisiin, jotka ovat kaikki nämä vuodet ostaneet saksalaisia autoja, vaikka salaa olisivatkin haaveilleet Alfa Romeolla ajamisesta. Onko Giulia sitten parempi kuin BMW? On, sanon minä (ajoin viimeksi nimenomaan BMW M3:sta). On, sanoo Jeremy Clarkson. Mitä Giulia sitten on? Kuvittele, että Ferrari tekisi neliovisen katuauton, ja laittaisi sen hinnaksi 40.000 euroa. Sitä on Giulia.
Elämä on kaunista
Nähdessäni Giulian ensimmäistä kertaa luonnossa, tuijotin sitä pitkään hiljaa miettien mitä kaikkea on vaadittu tämän auton luomiseksi. Vaikka olen ajanut monenlaisia autoja, ei mikään ole synnyttänyt tähän mennessä yhtä suurta kunnioitusta pelkällä olemuksellaan. Kiersin autoa joka puolelta, ahmien silmillä pieniä yksityiskohtia yhä uudelleen ja uudelleen, ne avautuivat joka kerta erilaisina ja syvempinä. Ulkomuodoissa on onnistuttu yhdistämään uskomattoman hyvin maskuliininen olemus elegantilla viimeistelyllä, Giulia ei miltään osin vaikuta möhköltä. Autosta on vaikea löytää suoraa pinta-alaa, sillä jokainen nurkka on hyväilty kauniin linjakkaaksi rakkaudella ja intohimolla.
Lopulta uskaltauduin avaamaan oven, ja olin shokissa siitä mitä näin! Sisusta oli hivelevän pelkistetty, askeettinen ja ergonominen. Odotin näkeväni retromallisen espressokoneen kaltaista industrial-suunnittelua, tai silmiä hivelevän ylellistä italialaista muotivirtausta. Ei tietoakaan kummastakaan. Jos ulkomuodoissa oli BMW tai Mercedes mallina, oli sisätiloissa ehdottomasti Audi, mutta vielä pelkistetympänä! Nappuloita tai kytkimiä on näkyvissä harvinaisen vähän, eikä mikään osa keskikonsolista ota hallitsevaa roolia. Kokonaisuus on hillitty ja tasapainoinen ja kuljettajalle kaikki on helposti löydettävissä.
5 hyvää syytä ostaa Giulia
Suurelle yleisölle Alfa Romeo on ollut ikuisen haastajan roolissa, pelkkä kuriositeetti. Miksi Giulia sitten olisi erilainen?
- Ajaminen voi yhä olla hauskaa! Elämä on muuttunut yhteiskunnalle yhä kiireisemmäksi, arkisemmaksi ja kaupunkimaisemmaksi. Autot muistuttavat läheisesti toisiaan ja ajaminen on pakkopullaa autopilotteja odotellessa. Giulian ajokokemus on kuin kuoleman jälkeinen elämä, se on sittenkin olemassa.
- Et kyllästy koskaan katsomaan sitä. Kun jätät autosi parkkiin, käännyt joka kerta katsomaan taaksesi ja sanot mielessäsi ”hitto mikä auto”! Siltä tuntuu omistaa Giulia.
- Giulia on helppo keskustelunavaus. Eikö juttu luista helposti tuntemattomien kanssa? Anna Giulian hoitaa jään särkeminen puolestasi ja jätä jännittäminen muille.Varaudu toki siihen, että autosi huomataan missä sitten liikutkin.
- Tämä on nyt se Alfa Romeo, jonka voi oikeasti ostaa. On selvää, että tähänkin asti moni olisi halunnut ajaa Alfalla. Joku on ehkä uskaltanut ostaa edeltäviä malleja, mutta useampi on tyytynyt ajelemaan muilla merkeillä rohkeuden puuttuessa. Giulia on parasta mitä tavallinen kuolevainen on voinut tältä merkiltä toivoa, ja nyt on se hetki lyödä rahaa tiskiin.
- Rahalle saa myös vastinetta. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi kannattaa huomioida, että Giulia olisi voitu helposti brändätä myös kalliin edustusluokan autoksi. Mutta konsernilla on jo Maserati, esimerkiksi Ghibli, jonka saa myös dieselinä. Giulian design ja kattava varustelu varmistavat, että autoa ei tarvitse koristella isolla rahalla siedettäväksi. Tämän lähemmäksi Ferraria suurin osa meistä ei koskaan pääse.
Poikkeava havainto ensikilometrillä
Ajoin Giulialla ensin nopean kierroksen kaupunkiolosuhteissa ja toisella kertaa pidemmän lenkin niin moottoritiellä kuin syheröisellä mutkatielläkin – vertailun vuoksi vielä eri autoilla. Molemmilla kerroilla yksi asia nousi esiin täysin ennennäkemättömällä tavalla. Auto istuu käteen kuin hansikas ja tottelee sinua heti. En voi korostaa tätä liikaa, mikseivät edes kalliit urheiluautot ole tuntuneet samalta? Giulia kulkee pienin elein lähes ajatuksenvoimalla nopeudesta riippumatta. Sana ”viive” ei kuulu Giulian ohjauksen, vaihteiston tai kaasupolkimen sanavarastoon. Kaikki vaste on välitöntä. Koeajetut autot olivat kuitenki ensimmäisiä Suomeen tulleita versioita, joita oli saatavilla ainoastaan diesel-moottorilla (Giulia 2.2 Diesel 180hp AT8 Super). Vaihteistona oli ZF:n valmistama kahdeksanvaihteinen automaatti, joka on ennestään käytössä mm. BMW 1-, 3- ja 5-sarjoissa.
Aiempien uusien Alfa Romeoiden tapaan myös Giuliassa on keskikonsolissa ns. DNA-nappi, jolla voidaan säätää auton olemus Dynamic-, Natural- tai Advanced Efficiency-olotiloihin sopivaksi. Muita asetuksia moniportaisista näyttövalikoista ei tarvitse tehdä. Auton säätäminen ei voisi olla tämän helpompaa ja nopeampaa. Itselleni on olemassa vain yksi asetus ja se on ”D”, sillä tällöin kaasuvaste paranee entisestään, jarru- ja rattituntuma tarkentuvat ja pakoputkiston ääni kuuluu astetta räyheämpänä. Jos käynnistäessä dieselin ääni häiritsee, takaan että ajaessa unohdat sen. Vaikka diesel vie autoa pehmeän päättäväisesti eteenpäin, tuntuu moottori kuitenkin koko ajan eloisalta ja reagoivalta. En vain usko, että dieselin ajaminen on koskaan ollut näin hauskaa! Jokaisen mutkan ajaminen tuo typerän virneen huulille ja mieleen tulee lähinnä kehtaisinko kokeilla ajaa mutkan vielä uudestaan, pikkuisen nopeammin ja tarkemmin. Huomaan puristavani rattia alitajuisesti turhankin jännittyneesti, aivan kuin olisin auton ratissa ensimmäistä kertaa. Pienellä syheröisellä tiellä vieressä istuva moninkertainen alfistakin jo hapuilee kauhukahvaa epäiskoisena auton pidosta ja suoristuskyvystä, ja nyt ollaan liikkeellä dieselillä!
Vein auton tarkoituksella myös tälle vieressä istuneelle ystävälleni nähtäville, sillä hän on ollut vuosikaudet vannoutunut alfista. Tallissa on ollut useita nopeita neliapilaversioita, ja viimeksi pihaa koristi kaksi erikoisvarusteltua Giuliettaa, joista hän ansaitsi töissäkin nimityksen ”olla kahden Alfan loukussa”. Kuitenkin, kun Giuliettan jälkeen Alfalla ei ollut ajoissa mitään kelvollista tarjolla, vaihtuivat molemmat Alfat Mercedekseen – enkä ihmettele. Giuliaa jouduttiin odottamaan harvinaisen kauan ja monelta usko loppui. Pystyisinkö palauttamaan uskon ajamalla pihaan uuden Giulian? Osittain... kyllä. Giulia on helppo ottaa vastaan, se on helposti lähestyttävä. Jopa aiemmin parjatut saksalaisen oloiset ulkomuodot saivat luonnossa nähtynä uuden mielipiteen, Giulia näyttää pienessä pihassa isommalta ja tyylikkäämmältä. Kauppoja Giuliasta ei silti heti synny, Mersut ovat pihassa liian tuoreita siihen. Tärkein tavoite tuli kuitenkin myös jo kerran luovuttaneen alfistan kanssa selväksi. Alfa Romeo on palannut voittokantaan ja Giulia on parasta mitä merkille on ehkä koskaan tapahtunut.
Giulia on moneen vuoteen aito ajajan auto, heille jotka haluavat ainakin vielä kerran nauttia ennenkuin robotit pilaavat kaiken ilon. On helppo ymmärtää, miksi Alfa Romeo halusi käyttää kaiken liikenevän ajan Giulian hiomiseen. Onko Giulia sitten täydellinen auto? Ei, tietenkään. Ei sellaista autoa olekaan. Mutta Giulia on täydellinen Alfa Romeo, juuri sellainen Alfa Romeo kuin niiden olisi aina pitänyt ollakin.
Teksti ja kuvat: Tomi Tuominen
