Skodan malliston kulmakiviin ja syömähampaisiin on vuosikausia kuulunut niin kansansuosikki Octavia kuin paria pykälää suurempien autojen luokkaan laskettava isohko katumaasturi Kodiaq. Tekniikaltaan ne ovat olleet yhteneväisiä, ja kumpaakin on kaupattu Suomessa erinomaisesti lähes kaikilla mahdollisilla voimalinjoilla.
Sitten tuli uusi aika. Skodalla täyssähköinen katumaasturi Enyaq on anastanut niin palstamillimetrit kuin kiilannut taistelemaan maahantuojan sisäisessä mittelöissä myydyimmän Skodan tittelistä. Sekä Octavian että Kodiaqin myyntimäärät ovat Suomessa pudonneet selvästi, mutta tuo myynti on oikeastaan täysin korvautunut Enyaqeilla.
Silti Kodiaqille on vielä kysyntää, ja niin kokonaan uusi mallisukupolvi siitä on saatu myös Suomeen.
Latausjohdolla
Kodiaqin suosituimpiin myyntiversioihin kuuluu Suomessa, kuinkas muutenkaan, lataushybridiversio. Sen konehuoneessa peuhaa 1,5-litrainen TSI EVO-sarjan moottori, jonka jatkeena on DSG-kaksoiskytkinautomaatti.
Voimalinjan suurin teho on 204 hv, ja 25,7 kWh:n kapasiteetilla varustettu akkupaketti kuljettaa sitä WLTP-mittausten perusteella yli 100 km pelkällä sähköllä. Reaalimaailmassa lukema vajoaa lämpötilasta, sääolosuhteista, kuormasta ja kuljettajan ajotyylin pyrkivyydestä riippuen ehkä 60-80 kilometrin lukemiin. Parhaimmillaan lataushybridipaketti on kuitenkin nimenomaan avustamassa ajossa, vaikka päivittäiset lyhyet ajot sillä voi toki hoitaa sellaisenaan.
Huomattavaa on, että 50 kW:n tehoinen pikalatausmahdollisuus on Skodassa vakiovarusteena. Ei autoa pelkällä akkuvirralla viitsi ajaa kovin pitkiä matkoja, mutta vaikkapa sillä kuuluisalla Lapin-reissulla pysähdyttäessä teknisen veden heittotauolle voi Kodiaqin kohtalaisen hyvällä omallatunnolla puolestaan heittää laturiin ja säästää bensiiniä sitten ennen seuraavaa tyhjennystaukoa.
Ergonomiaa, onko sitä?
Skodan tai laajemmin emokonserni Volkswagenin tuotteiden vahvuuksiin on vuosikymmenten ajan kuulunut mainio istumaergonomia ja se, että ajoasennon on saanut helposti säädettyä esimerkilliseksi. Mutta mitä ihmettä Kodiaqin kohdalla on tapahtunut suunnittelupöydällä?
Tämän jutun kirjoittaja on 189-senttinen ja mittasuhteiltaan suunnilleen 50:50-luokkaa, eli ilman sen suurempia haasteita. Silti Kodiaqin ajoasennon hakeminen on hämmentävän hankalaa, sillä ohjauspyörässä ei riitä säätövaraa tarpeeksi kauas. Pidemmillä kuljettajilla ratti siis jää kauemmas mitä ihanteellinen ajoasento edellyttäisi missään tilanteissa. Tämä on oikeastaan ennenkuulumatonta Skodassa, sillä edellisessä Kodiaqissa istuma-asennon sai ongelmitta erinomaiseksi, eikä sama haaste vaivaa esimerkiksi nykyistä Octaviaa tai Enyaqia lainkaan.
Nyt vaihtoehtona on kurotella rattia hieman liian pitkältä tai ajaa jalat hieman koukussa. Tilanne on erikoinen katumaasturille, jonka pituus on lähempänä viittä kuin neljää metriä.
Muuten tiloissa ei ole minkäänlaista moitittavaa. Istuimet ovat mukavuudeltaan erittäin riittoisat ja niiden säädettävä reisituki on säätövaraltaan muhkea. Jalkatilaa on takana mainitulle 189-senttiselle matkustajalle riittämiin, vaikka istuisi itselleen säädetyn kuskinpenkin takanakin.
Tavaratila on yksiselitteisesti hillitön. Sen vetoisuus on viisipaikkaisessa versiossa 745 litraa. Kassikoukut on muotoiltu niin, että ne voisivat olla melkein ainoa peruste ostaa Kodiaq. Koukuilla on leveyttä ja paksuutta vaikka millaiselle kassille, ne ovat esiin taitettavat ja käyttö on äärettömän vaivatonta. Tähän kun yhdistetään Skodan tavaratilapaketti, jossa on säilytysverkkoa riittämiin, on Kodiaqissa ajateltu asioita todella pitkälle.
Miten sen selittäisi?
Skoda lataushybridivoimalinja on toiminnaltaan siinä mielessä erikoinen, ettei se jostain syystä aivan vastaa sitä mielikuvaa, joka tämän konsernin vastaavista tuotteista on jäänyt.
Pelkällä sähköllä ajo on sujuvaa, mutta kun polttomoottoripuoli astuu kuvioihin mukaan, tulee ajettavuuteen mukaan sellaista kulmikkuutta, jota on vaikea selittää suusanallisesti tai edes kirjallisesti.
Kodiaq ei nyi tai nytkytä, mutta kuljettaja on koko ajan hyvin tietoinen siitä, mitä auton voimalinja tekee. Tämä on tietysti johonkin pisteeseen asti hyvä asia, mutta nyt siihen tulee kiinnitettyä tarpeettomasti huomiota: ”nyt mentiin sähkölle, nyt polttomoottori on mukana, nyt auto haluaisi tehdä sitä-tai-tätä”.
Ei voi myöskään sanoa, että etenemisestä puuttuisi pehmeys, mutta jonkin siitä puuttuu. Tilanne korostui Kodiaqin koeajon jälkeisellä viikolla, jolloin koeajoin Octavian kevythybriditekniikalla varustetun farmarimallin. Siinä ajaminen oli huomattavan stressitöntä ja pehmeää, vaikka eTSI-tekniikka sammuttelee ja käynnistelee polttomoottoria vähintään yhtä paljon kuin Kodiaqin PHEV-tekniikka.
Octavian tapauksessa se käyttää vieläpä kahden sylinterin lepuutustoimintoakin riittävän kevyellä kuormalla ajettaessa sekä sammuttelee polttomoottoriaan alamäissä todella innokkaasti. Silti autojen luonteessa on huomattava ero, nimenomaan Octavian eduksi.
Kyse ei voi olla siitä mihin kuoriin tekniikka on kätketty, vaan voimalinjan perusohjelmoinnista. Tämä on todennäköisesti silti melko helposti taklattavissa, jos Mlada Boleslavin koodareilla on vain intoa hieroa PHEV-voimalinjaa eleettömämmäksi.
Yksi ehdoton ärsyttävyys kotimaisessa liikenteessä on Kodiaqin lasinpesunestesäiliiön koko. Se ei ole luokkansa pienin purkki sillä tuo kunnia menee Honda CR-V:n onnettomalle 1,5-iltaiselle retkipullokokoluokan säiliölle, mutta ei kaksi litraakaan ole kehuttava tilavuus. Kokeilkaa vaikka seuraavan puolen vuoden aikana Etelä-Suomen liikenteessä.
Mutta paljon myös hyvää
Kodiaq ei ole kuitenkaan huono auto. Ajoasennosta tai ratin pituusäädön vajavaisuudesta sekä voimalinjan toiminnasta natkuttaminen ovat melko pitkälti makuasioita ja melko vähän millään mittarilla, taulukolla tai anturilla mitattavia juttuja.
Skodamaisuus näkyy siinä huomattavan positiivisilla tavoilla. Firma puskee niin hienoja, pieniä ja pikkurahalla autoihin toteutettavia keksintöjä käytännössä vakiovarusteena autoihinsa, että pistää aidosti ihmettelemään miksi niitä ole edes oman emokonsernin muissa tuotteissa.
Jääraappa bensaluukun kannen sisäpuolella, sateenvarjo oven sisällä omassa lokerossaan, takapenkkiläisille irrotettava kardaanitunnelikonsoli, jo aiemmin mainitut aidosti käyttökelpoiset kassikoukut ja tavaratilajärjestelmä, vakiovarusteena tuleva mikrokuitumokkula kosketusnäytön räkäjälkien pyyhintään…auton arkista käyttökelpoisuutta lisääviä juttuja kaikki.
Erityiskehut pitää Skodalle myös lähettää Kodiaqin Smart Dials -kytkimistä. Idea ei ole täysin uniikki sillä vastaavia ratkaisuja on löytynyt jo esimerkiksi Jaguar Land Roverin tuotteista vuosien ajan.
Nappuloiden toiminta on käyttäjälle intuitiivista ja ne kertovat selvästi pienellä näyttöruudulla mistä toiminnosta on kyse. Samaan aikaan yhden nappulan taakse voidaan kätkeä useampi ohjelmoitava toiminto, mutta samaan aikaan tuota toimintoa voidaan käyttää ihan oikealla mekaanisella säätimellä.
Tämä lisää ehdottomasti liikenneturvallisuutta ja käytettävyyttä.
Lauralle
Sen sijaan Skodan ChatGPT-tekoälypohjaisen puheohjausavustajan, Lauran kanssa keskustelu on lähinnä vaivaannuttavaa.
Skoda kertoo omassa lehdistötiedotteessaan, että ”järjestelmä osaa vastata yleisluonteisiin kysymyksiin, ja Lauran avulla on mahdollista käyttää auton Infotainment-järjestelmää, navigointia ja ilmastointia. Tekoälyn ansiosta Laura tulee oppimaan ja vastaamaan monimutkaisempiin kysymyksiin. ”
Lauran huono puoli on siinä, että se puuttuu hyvin herkästi keskusteluun, joka ei sille edes kuuluisi. Arkiset kuulumisten vaihtamiset puolison kanssa tai ruokakauppalistan suunnittelut keskeytyvät keinoälyn kuviteltua sitä kaivattavan mukaan.
– Tuota en vielä osaa, saattaa Laura kajauttaa kojelaudan uumenista pohdittaessa sitä millä illan pastakastikkeen maustaisi. Tekoäly puuttuu pahimmassa tapauksessa koko ajan keskusteluun, eikä suostu hiljenemään eikä sulkemaan itseään, edes pyynnöstä.
Kodiaqin, tai tässä kohdassa Lauran, kerrotaan osaavan vitsejä. Sille tarjottiin mahdollisuutta kertoa sellainen.
– Mikä on oranssi ja nousee vuorelle, Laura kysyi.
Kun emme tienneet vastausta, Laura totesi sen olevan aurinko. Jatkokysymykseen siitä mikä oikeastaan on vitsi, Laura osasi kertoa, ehkä tietämättään, vastauksen.
– Voit käyttää auton toimintoja kosketusnäytöltä.
Sanomattakin on selvää, että tämä tahattoman koominen lasautus repäisi autokuntamme kunnon naurunremakkaan.
Mitä mieltä me tästä olemme?
Uusi Kodiaq on edelleen tilava, iso perheauto joka sopii monenlaiseen käyttöön hyvin. Lataushybridin kilometrikulut riippuvat täysin ajotavasta ja latausinnosta: sillä voi kulkea sopivasti vaikkapa aurinkokennoista kotona latailemalla arkiset työmatkat ainakin näennäisen ilmaiseksi pelkällä sähköllä. Toki tilanne vaatii niin auton kuin aurinkokennojenkin hankkimista kotiin.
Toisaalta taas huolimaton latailija voi raskaalla kaasujalalla saada sen imuroimaan bensiiniä kahdeksan litraa satasella. Jos oma käyttö osuu helposti näiden kahden ääripään väliin, on Kodiaq helpohko ratkaisu.
Samoin, jos siitä löytää helposti itselle sopivan ajoasennon eikä stressaile voimalinjan kulloisestakin toiminnasta, on siitä hankala löytää isoja puutteita. Jos taas nämä pienet asiat ärsyttävät jo alussa, ne varmasti ärsyttävät enemmän ja enemmän vastaisuudessakin.
Hinta: 51 512 €
Tehdastakuu: 2 vuotta, akkutakuu 8 vuotta / 160 000 km.
Tekniikka:
Moottori: Rivi-4, bensiini, turbo, lataushybridi
Iskutilavuus: 1498 cm3
Teho: 150 kW / 204 HV
Vääntömomentti: 350 Nm
Kulutus (WLTP): 0,5 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 10 g / km
Voimansiirto: Etuveto, 6-vaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto
Akku:
Akkutyyppi: Litium-ioni
Kapasiteetti: 25,7 kWh
Latauspistoke: CCS
Latausnopeus 10-80% AC, 11 kW (max): 2 h, 30 min
Latausnopeus 10-80% DC: 25 min
Latausteho DC (max): 50 kW
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 8,4 s
Huippunopeus: 210 km/h
Mitat:
Pituus: 4758 mm
Leveys: 1864 mm
Korkeus: 1659 mm
Akseliväli: 2791 mm
Tavaratila: 745 litraa
Polttoainesäiliön tilavuus: 45 l
Omamassa: 2084 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: 750 kg / 1800 kg
Skoda Kodiaq vaihtoautot
Skoda Kodiaq uudet autot
