Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Renault Clio – Parempi kuin Suomessa on luultu

Koeajo: Renault Clio – Parempi kuin Suomessa on luultu

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 30.10.2023 , Päivitetty: 27.10.2023 16.38

Täyshybridi-Clio on aivan erinomainen kompaktiauto, jonka hyvyys on havaittu muualla Euroopassa mutta ei Suomessa.

Koeajo: Renault Clio – Parempi kuin Suomessa on luultu

Keski-Euroopan luonnolla ja autokannalla on sellainen yhdistävä tekijä, että molemmat ovat Suomen vastaavia monimuotoisempia. Etenkin niitä mallinimiltään kolmi- ja nelikirjaimisia pieniä tai kompakteja autoja vilisee joka ikisen asutuskeskittymän kaduilla: Rio, Polo, Kuga, Clio, 500, Zoe, Aygo ja niin edelleen.

No, on niitä pidemminkin nimettyjä, esimerkiksi Yaris, mutta niitä ei tuppaa näkemään yhtä paljon enemmän kuin näillä lakeuksilla.

Yksi Euroopan suositummista kompaktiautoista on vuodesta toiseen ollut jo 33-vuotias malli eli Renault Clio, jonka nykyinen, vuoden 2019 puolivälissä esitelty viides sukupolvi ampui jälleen myyntilistojen ykköseksi 2020, eikä vielä tähän päivään mennessä ole luovuttanut yhtenäkään vuonna paikkaansa kymmenen kärjessä.

Samaan aikaan Suomessa tapahtui jotain päinvastaista. Ennen malliuudistusta autoa myytiin noin 1 500 - 2 000 kappaletta vuodessa, jonka jälkeen koitti täysromahdus ja viime vuonna uusia rekisteröitiin enää alle 250. Sitä ei selitä edes komponenttipula tai korona.

Maahantuojan mukaan yksi selittävä tekijä löytynee siitä, että uusimassa mallisukupolvessa ei ole farmaria, joka vastasi aiemmin noin puolta kokonaismyynnistä. Euroopassa farkkuihin ei tosiaan ole samanlaista innostusta kuin meillä.

Mahtavaa ajomukavuutta

Tähän sukupolveen Clio muuten koki ehkä mallihistoriansa suurimman uudistuksen voimalinjaosastolla, nimittäin täyshybridin tulon. Tämänkin koeajon aiheena on kyseinen automaattivaihteinen 1,6-litraisella bensakoneella ja sähkömoottorilla varustettu versio. Toinen Suomessa tänä päivänä myytävä versio on litrainen manuaali, automaattimalli on pudotettu pois tästä vaihtoehdosta. Siitä näkee myös hybridivoimalinjan hinnan: 4 000 eurolla saa automaattivaihteiston, 52 lisähevosvoimaa ja litran pienemmän kulutuksen.

Jostain syystä Renault on siis jäänyt B-segmentissä muun muassa Toyota Yariksen ja Volksagen Polon jalkoihin, mutta en suoraan sanottuna keksi miksi.

Ainakaan ajamispuolella Cliossa ei juuri moitittavaa ole. Voimalinja on oikein pirteä ja vaihteenvaihdot ovat täysin huomaamattomia. Mikään varsinainen kiihtyvyystykki auto ei tietenkään ole, mutta voimaa on aivan riittävästi ihan tielle kuin tielle. Kaupunkiin sitä on suorastaan runsaasti ja täydellä kaasulla voi helposti puskea itsensä ulos mutkasta. Sähäkkyyden vaikutelmaa korostaa se, että sähkömoottori on aina pelissä kun autolla lähdetään liikkeelle.

Alustaan ei kiinnittänyt oikeastaan mitään huomiota ja terävämmätkin töyssyt hoituivat eleettömästi ja äänettömästi. Ohjaus oli niin ikään kaikilla eri asetuksilla varsin toimiva sekä miellyttävä, B-ajotilassa hidastuvuus oli riittävän raju ja myös rengasmelu oli kohtalaisesti aisoissa tämän kokoluokan autoksi. Oikeastaan kokonaisuutena paketti on ihan sitä parasta ranskalaista kaupunkiauto-osaamista. Kokemus ratissa oli siis äärimmäisen miellyttävä

Facelift-puolella tapahtumat rajoittuvat sisätilamateriaaleihin ja pieniin ulkonäkömuutoksiin. Todettakoon nyt, että maski on modernimpi ja takapuskuriin on saatu vähän ilmettä. Ihan hyvännäköinen, sanoisin. Sisällä materiaalit ovat tässä varusteversiossa kivoja. Kojelautaa ja ovia verhoaa harmaa kalanruotokuvioinen kangas, joka näyttää tyylikkäältä. Kovalta muovilta ei voi välttyä, mutta sisusta ei vaikuta mitenkään halvan oloiselta.

Kyllä tällä kehtaa sekä ajella että kyyditä ihmisiä.

Kurota konttiin

Istuinmukavuus oli säätöineen tasoa ihan okei. Manuaalisäätöinen penkki ei aivan mennyt itseni mittaiselle (182 cm) ihmiselle täydelliseksi, mutta ei se häiritsevästi vajaaksi jäänyt. Enemmän häiritsi, ettei tässäkään kompaktiautossa oikean käden kyynärpäälle riittänyt tukea. Tuki on säädettävä, se ei vain omalla kohdallani yltänyt riittävän pitkälle. Keskikonsolissa voisi muutenkin vapauttaa tilaa heivaamalla vaihdekepin modernimpaan malliin, nyt se on osastoa vanha möykky.

Takapenkki taas on sitä mitä tältä kokoluokalta voi odottaakin. Pienempi mahtuu, isompi ei kovin hyvin.

Tavaratila on kohtalainen, joskin hybriditekniikka imaisee perusmalliin verrattuna 90 litraa pois. Kontti on myös todella syvä eli lastauskynnyksen kanssa voi joutua vähän kumartelemaan ja nostettavaa välipohjaa ei ole.

Tavaratilan avausnappi on muuten hieman hölmössä paikassa, nimittäin puskurissa rekisterikilven yläpuolella. Eli avatessa saa ensin laittaa kätensä yhteen kohtaan ja sitten ylempää auttaa luukku aukeamaan.

Käytettävyys yllätti

Käytettävyyden osalta on pakko myöntää, että olin ennakkoasennoitunut. Omistin nimittäin aikanaan vuosimallin 2016 Renault'n, jonka keskinäytön toiminta oli suoraan syvimmästä öljysammiosta ja tässä ei kuitenkaan ole kyse kuin muutaman vuoden uudemmasta autosta.

Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Toki näyttö ei tässä autossa ollut lähelläkään sitä terävintä kärkeä, mutta jotenkin sen kanssa vain operoi ja melko mielellään jopa. Fyysiset säätimet on sijoiteltu hyvin ja ilmastointi hoituu näppärästi kolmella oman diginäytön omaavalla rullalla. Merkin tyyli sijoittaa äänentoiston kontrollit omaan viikseensä ratin taakse on myös mieleeni.

Parasta antia lienee kuitenkin se kulutus. Kevyessä yhdistetyssä kurvailussa mittari näytti parhaimmillaan vain vähän päälle neljää litraa ja jopa reippaammalla ajelulla, ihan jatkuvien kylmäkäynnistysten ja muutamien kilometrien pienten kaupunkipyrähdysten kanssa pakottamalla lukema pysähtyi 5,5 litraan. Korostan vielä, että sekään ei ole paljoa sillä ajotavalla, millä autoa kohtelin tuohon numeroon päästäkseni.

Auton ajotiloista Eco oli muuten ihan siedettävä kokemus ja tuntui aidosti vaikuttavan kulutukseen. Tältäkin osin käytettävyyttä voi kehua, sillä ajotiloja sai muutenkin personoida mieleisekseen ja pikapainike löytyy.

Varusteet olivat koeajoautossa niin sanotusti kunnossa eli auto oli täyteen lastattu. Perustason varustelu ei päätä huimaa ja lisätonneja saa uppoamaan nopeasti. Parkkikamera oli muuten näkymältään aika pieni mutta käyttökelpoinen ja Bosen äänentoisto sopivilla säädöillä varsin kiva lisä.

Sellainen sivuhuomautus pitää vielä todeta hinnasta, että maahantuojan Techno-varustetasoon raksitut lisävarusteet tulivat noin 1 000 euroa kalliimmaksi kuin kallein espirit Alpine -varustetaso samoilla varusteilla eli ihan teknisissä tiedoissa mainittua hintaa tähän autoon ei saa tai ainakaan kannata upottaa.