Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Peugeot E-5008 – Iso ja hyvä sähköauto

Koeajo: Peugeot E-5008 – Iso ja hyvä sähköauto

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 1.11.2024 , Päivitetty: 1.11.2024 10.52

Kunnollinen akku, seitsemän istumapaikkaa, riittävästi tilaa ja toimiva järjestelmä. Peugeotin täyssähköinen lippulaivamalli on ihastuttava tuttavuus, etenkin hintaansa nähden.

Koeajo: Peugeot E-5008 – Iso ja hyvä sähköauto

Täyssähköisiä katumaastureita alkaa olla markkinoilla pilvin pimein, ja nyt myös vähän harvinaisempi seitsenpaikkaisten autojen nurkkaus on saanut runsaasti edustusta.

Sille lienee tilausta, sillä varsin moni näistä kolmirivisistä sähköjärkäleistä on hintalapultaan tavallisten kuluttajien saavuttamattomissa. Suomalaisten keskimääräinen autonostohinta on viime vuosina kiivennyt kovaa vauhtia ja oli viime vuonna noin 48 000 euroa.

Ihan siihen hintaan ei tätä 7-paikkaista täyssähköistä Peugeot e-5008:aa saa, mutta melkein. Auton hinta alkaen on 51 990 euroa.

Se voi kuulostaa isolta summalta rahaa, mutta sitä halvemmalla ei tällä hetkellä irtoa täyssähköä kolmella penkkirivillä miltään valmistajalta. Itse asiassa ei lähellekään, ainakaan jos takimmaiselle penkille haluaa aikuisia istumaan. Pöytään saa pinota useimmiten vähintään kymppitonnin tai kaksi lisää.

Tyypillisesti automaahantuojat tuuppaavat koeajoautot täyteen lisävarusteita. Tällä kertaa ilmeisesti luottoa karvalakkimallin voimaan riittää, sillä ilahduttavasti ajoon tullut yksilö on vailla mitään kuorrutteita ja maksaa sen 51 990 euroa.

Eihän se nyt hyvä voi olla? Kyseessä on kuitenkin Stellantis-konsernin täyssähköauto, joista en henkilökohtaisesti ole ollut kovin vakuuttunut.

Kiitettävää kyytiä

Mutta sukupolvet vaihtuvat, ja autot paranevat. Ihan suorilta voi todeta, että e-5008 on valtavan paljon parempi kuin aiemman rakenteen Stellantikset.

Autossa on kunnon kokoinen patteri ja juuri tarpeeksi tehoa tarjoileva sähkömoottori edessä. Mikään raketti auto ei ole, mutta on tässä filosofiassa sellainen hyvä puoli kuin kulutus.

Vaikka korimalli on osastoa leveä ja korkea möhköfantti, lukemat mittaristossa pysyivät yllättävänkin alhaalla. Parhaimmillaan sain leppoisassa maantie- ja kaupunkiajossa kulutuksen huitelemaan noin 14 kWh:n tietämissä ja vähän nopeatahtisemmassakaan ajossa ei kolkuteltu kuin 20 kWh:n portteja. Kesäkeleissä näistä nipistänee vielä pois. Koeajo käytiin syysviikkona, jolloin ilman lämpötila pyöri suurimmaksi osaksi vähän reilussa kymmenessä asteessa.

Kulutus ei aiemmissakaan Stellantiksissa ollut pullonkaula, vaan pikemminkin niiden vaatimattomat akut, heiveröiset latausominaisuudet ja ylisuuri hinta.

Nyt pikalataustehokin on saatu nostettua piikkinä 160 kW:iin, joka on ihan riittävä. Akun esilämmitystä autossa ei vielä ollut, joten lataustestin tekeminen olisi kylmässä tuottanut vain pettymyksen. Rauta on sentään jo olemassa ja lämmitysmahdollisuutta on lupailtu ehkä jo ensi talven aikana. Etäpäivityksenä tietenkin.

Lisäksi auton reitittävä navigaattori tuntui hoitavan hommansa varsin hyvin ainakin patteriennusteen osalta. Testin perusteella sekä tämä että pykälää pienempi e-3008 osasivat laittaa prosentit tasan oikein tai antoivat jopa pari pinnaa pessimistisemmän arvion.

Se on hyvä. Sen sijaan auton mittaristosta löytyvä toimintamatkaennuste on edelleen täysi vitsi. Täydessä latingissa auto ihan surutta lupailee yli 500 kilometrin ajeluja. Näin siis riippumatta siitä, oliko kuski painanut edelliset 200 kilometriä nilkka suorana tai miten kylmä ulkona on. Ihan tavanomainen tilanne on, että 10 kilometrin ajon jälkeen toimintamatkasta on kadonnut 30 kilometriä.

Ennuste kyllä paranee, jossain vaiheessa, mutta ei siihen kannata missään tilanteessa luottaa.

Onneksi nyt sentään navigoinnin kautta saa realistisen idean, pääseekö perille.

Kelpo tilat, ihana istuin

Näissä kolmirivisissä sähköautoissa tuntuu pätevän sääntö, että kolmen metrin akseliväli antaa pelivaraa tiloihin. Peugeot jää tästä 10 senttiä. Se tarkoittaa käytännössä, että jakkaroilla saa vähän harrastaa hienosäätöä, jos mielii saada auton täyteen aikuisia ihmisiä.

Ilahduttavaa tosin, että se on mahdollista. En nyt ihan Lappiin asti kolmosrivillä istuisi, mutta pää ei kosketa kattoa eivätkä polvet hiero seuraavan rivin selkänojaa. Hyvänä asiana voi sanoa, että takakonttikin on ihan fiksusti suunniteltu ja välipohjan alle saatu tilaa, joka jatkuu 3. rivin penkkien alle.

Jos sitä kolmosriviä ei kaipaa, tavaratilaa on suorastaan valtavasti. Mukava bonus on 40:20:40-suhteessa taittuva keskirivi. Veikkaan siis, että neljä aikuista matkustaa laskettelukamojen kanssa tässä autossa ihan kivasti pohjoiseen ilman suksiboksia.

Hatunnoston ansaitsee myös keskikonsoli, jossa on erinomaisesti tilaa tavaroille. Se on myös tyylikäs, samoin kuin auto muutenkin. Peugeot on taitavasti luonut jo ihan perusmallin autoonsa pientä ylellisyyden tuntua hyvillä materiaali- ja muotoiluratkaisuilla.

Suurempaa ylellisyyden tuntua luodaan kuitenkin kuljettajan istuimella. Joissain aiemmissa konsernin sähköautoissa oli säästelty väärästä paikasta ja jätetty nämä huippuhyvät AGR-istuimet lähtöhintaisista malleista pois. Nyt ne ovat vakiona ja vaikka säädöt ovat enimmäkseen manuaalikäyttöiset, istumamukavuudesta ja ajoasennosta saa erinomaisen hyvän.

Näyttöä muuten tiirataan ratin yli. Itse tykkään, mutta olen myös kuullut toisensuuntaisia arvioita eli kannattaa käydä koeistumassa, saako näkymästä ja penkin korkeudesta mieleisensä.

Kyllähän tällä ajaa

Hieman yllättäen auton yksi selvistä heikkouksista löytyy ajettavuudesta. Alusta ei ole niin miellyttävä, kuin voisi toivoa. Suuret möykyt kori hoitaa kohtalaisesti, mutta lievää pintakovuutta esiintyy ja terävät töyssyt tulevat läpi. Samaan hengenvetoon pitää todeta, ettei auto ole keskimäärin mitenkään liian epämiellyttävä.

Ohjaus on jokseenkin jännä, sillä tämän koko- ja koriluokan auto pienellä ratilla on epätavallinen yhdistelmä. Homma kuitenkin toimii. Ohjaus keskittää väkevästi eikä autoa tarvitse paimentaa. Lisäksi kaupungissa käsittely on riittävän kevyttä.

Itse autohan on 2,2-tonnisena painava, mutta ei verrokkeihinsa nähden. Rengasmelu on hyvin aisoissa.

Jos jotain toivoisi lisää niin tehoja. Etenkin moottoritienopeuksiin kiihdytettäessä hieman heppoisen sähkömoottorin rajoitteet huomaa. Ennakoivalle kuljettajalle moinen ei liene ongelma, sillä meneehän tämä sataseen alle 10 sekunnissa.

Kokonaisuutena auto on niin sanotusti mukiinmenevä. Ei tällä harmita ajaa, jos ei ihastutakaan.

Käytettävyys parantunut

Kaiken muun hyvän lisäksi Peugeot on parantanut käyttökokemusta huomattavasti. Kosketusnäyttö eri välilehtineen on helposti muokattavissa, samoin kuin vähän alempaa löytyvät 5+5 kustomoitavaa kosketuspainiketta. Mikään maailman nopein paneeli ei ole ja siinä on yhä käyttöä hidastavia animaatioita, mutta kertaakaan en kahden viikon aikana törmännyt yhteenkään bugiin tai muuhun erityisesti ärsyttävään asiaan.

Erinomaista on, että mittaristoon saa rukattua mieleisensä elementit kolmeen eri paikkaan. Ikävä kyllä se pitää tehdä keskinäytön kautta ja parkissa eli lennosta niitä ei voi vaihdella, mutta luulisin useimpien etsivän sen sopivimman yhdistelmän ja ajavan sillä loppuun asti.

Huomionarvoista on, että tässä autossa oleva 21-tuumainen näyttökokonaisuus on hinnaston mukaan vakiona vain Launch Edition -versiossa eli jatkossa sitä ei enää vakioautoon saa, vaan mukana tulee kaksi 10-tuumaista näyttöä, jotka on liitetty yhtenäiseen paneeliin.

Tämä pätee myös langattomaan laturiin, muokattavaan i-toggles kosketuspainikenäyttöön ja navigointiin. Niistä etenkin viimeksi mainittu on käytännössä pakko hankkia, jos ei halua elää arvailujen varassa. Kaikki tulevat samassa paketissa, joka kustantaa 910 euroa eli sen verran kannattaa varata ekstraa, jos ei ole ensimmäisten joukossa autoa hankkimassa.

Varustelu on ainakin tuon yhden paketin kanssa ihan kohtalaisen kohdallaan. Jos haluaa lisää, paras ratkaisu on pulittaa noin 4 500 euroa ekstraa GT-varustetasosta. Se tuo parkkitutkan eteen, lämmitetyn ratin, sähköisen takaluukun, ”dynamic-etuistuimet” (mitä se sitten tarkoittaakaan) ja aktiivisen vakionopeudensäätimen. Paras anti lienee kuitenkin matriisi-led-ajovalot sekä aktiivinen kaukovaloavustin. Kokeilin niitä GT-varustellussa e-3008:ssa ja ovat kuulkaa erinomaiset. Ainutkaan liikennemerkki tai heijastintolppa ei jää huomaamatta ja automatiikka toimii täydellisesti sammuttaen valokeilaa vastaantulijoiden ja ohitettavien kohdalta. Veikkaisin, että kilometrin päässä seisova hirvi tarvitsee aurinkolasit välttääkseen sokaistumisen.

Summa summarum, karvalakkimallin Peugeotista saa itselleen markkinoiden halvimpaan hintaan oikein kelvon täyssähköauton seitsemälle. Jos siihen ei pinkan korkeus riitä, voi aina valita samasta autosta 9 000 euroa halvemman hybridin.

Toisaalta taas jos tuntuu siltä, ettei toimintamatka riitä, myöhemmin autosta on tulossa myyntiin myös todella isolla 96 kWh nettoakulla varustettu versio, jonka WLTP-toimintamatka on arviolta noin 650 kilometriä. Muut ominaisuudet ovat muuten pitkälti samat, mutta tehoa on 20 heppaa enemmän ja hintaa tulee vajaat viisi tonnia lisää.