Opelin nykyinen Astra perustuu samalle pohjalevylle ja samaan tekniikkaan kuin valmistajan emoyhtiö Stellantiksen monet muutkin automallit.
Eniten geenejä se jakaa varmasti Peugeotin 308:n eri versioiden kesken, sillä autojen korimallit ja muodot ovat hyvin lähellä toisiaan, muunkin kuin pelkän pohjalevyn, akselistojen ja tulipellin saralla.
Siinä missä Peugeot kuitenkin harjoittaa ranskalaisen persoonallista otetta ohjaamosuunnittelussa, on Opelin osalle selvästi sälytetty se selväpäisemmän, rationaalisemman valmistajan viitta.
Pienemmillä paineilla
Opelin nimeämiskäytäntö kaipaa pientä avaamista. Täyssähköinen Opel Astra Electric on nimeltään vielä selkeä.
Opel on aiemmin merkinnyt tosin täyssähköiset automallinsa pienellä e-lisäkirjaimella esimerkiksi Corsa e:n ja Mokka e:n tapauksessa, joten Astra-mallistossa tarjolla olevan Astra GSe voisi helposti kuvitella olevan täyssähköisen, sporttihenkisen täyssähköauton.
Vaan ei. Siinä kohdin kyse on 225-hevosvoimaisesta, tokikin sporttihenkiseksi säädetystä ja viritetystä lataushybridipainoksesta, vähän kuten Volkswagen nimesi Golf GTE:n aikanaan.
Siispä onkin aavistuksen hämäävää, että samaisen Astran aavistuksen loivemmalla viritysasteella ladattu 180-hevosvoimainen lataushybridimalli on lisänimeltään vain GS.
Eli Opelin tapauksessa mallimerkinnästä löytyy sähköistettyjen voimalinjojen tapauksessa pieni e-kirjain, paitsi silloin kun ei löydy.
Tosin erot eivät autojen välillä rajaudu pelkästään kireämmällä viritysasteella olevaan moottoriin, sillä GSe-mallin hienosti toimivaa alustaa selektiivi-iskareineen ei tavallisesta GS:stä löydy.
Nyt Astran lataushybridiversio on viimein saatavana myös farmarikorisena mallina. Tehdas ilmoitti jo toissa vuonna esittelemänsä automallin lanseerauksen siirtyvän ainakin kertaalleen, mutta nyt autoja on tarjolla myös suurelle yleisölle.
Pitkäkattomallin tilat
Astran farmaripainos on viralliselta nimeltään Sports Tourer. Tavaratilaa se tarjoaa 516 litraa, ja takakontin pohja on tasainen, eikä joidenkin lataushybridifarmarien tapaan nouse ylöspäin kynnykseltä.
Tavaratilan välipohjan alta löytyy pienet lokerot, joihin pystyy taittelemaan esimerkiksi Type2-latausjohdon kunhan johtoa ei ota taiteltavaksi kovin kylmällä kelillä, tilaa kun ei aivan ylettömästi ole. Tavaratila on muuten hyvin käyttökelpoinen, kuten nyt tämän kokoluokan farmariautoissa yleisesti voisi asian kuvitella olevankin.
Muuten tilat Astran farmaripainoksessa ovat asialliset. Takapenkki on edelleen luokalleen tyypillistä kokoluokkaa: ei edustusautomainen eikä sähköautotyyppisesti väljä, muttei häviä muille saman kokoluokan edustajille oikeastaan lainkaan.
Huomattavaa on, että farmarimallin akseliväli on 57 millimetriä pystyperä-Astraa pidempi, mikä tietysti näkyy suurempina takajalkatiloina.
Nyky-Astran etutiloja, säätövaroja ja erityisesti AGR-hyväksyntäleiman saaneita, kevyesti sportahtavaia istuimia on päässyt kehumaan aiemmin, eikä tuosta kehusta ole tarvetta peruutella nytkään.
Ergonomia ohjaamossa on kohdallaan. Lämmityslaitetta esimerkiksi operoidaan oikeilla, mekaanisilla kytkimillä vaikka suursuosikkia, pyöriteltäviä säätimiä tässä tapauksessa ei kojelaudasta löydy.
Hiljaa!
Astra on ajomelun suhteen edelleen hyvin hiljainen auto, eikä edes kotimainen asvaltti, isomman kaikupohjan tarjoava farmarikori tai hybridivoimalinja muuta tätä faktaa mihinkään.
Tavallisessa, rauhallisessa taajama-ajossa hybridivoimalinjan toiminta on hyvin saumatonta, ja raja jolloin polttomoottorilta siirrytään sähkölle tai toisinpäin on oikeastaan täysin huomaamaton.
Astran moottori toki pitää rajussa kiihdyttelyssä tyypillistä, rasitetun mäntämoottorin moukunaa, mutta arkiajossa se on oikeastaan täysin huomaamaton. Ja tämä on jotain, johon esimerkiksi Toyotalla ei ole vielä Corollan tapauksessa päästy.
Ohjauksen ja alustan suhteen Opel vetäisee edelleen pisimpiä korsia, mitä tähän luokkaan on tarjolla. Sen ohjaus on miellyttävän tunnokas ja nykyautoksi jopa jämäkkä.
Alustan suhteen tarjolla ei ole aivan GSe-mallin taianomaista sporttitunnelmaa, mutta mikään alustan toiminnassa ei kuitenkaan ärsytäkään, ei vaikka taka-akselisto on toteutettu varsin alkeellisella tavalla, jäykkänä versiona polttomoottorimallin yhdystukiakseliston sijaan.
Ja hiljaisuus vaan jatkuu...
Sen sijaan Stellantiksen haasteet autojen ohjelmistojen osalta vaikuttavat jatkuvan. Jos aikanaan kerrottiin siitä, miten lataushybridipainoksen ajotietokone ei osannut päättää onko auton akku täynnä vai toimintamatka sähköllä nolla kilometriä, eivät haasteet ole ohi vieläkään.
Suurin haaste löytyi Astran kohdalta tietoviihdejärjestelmästä. Auto muisti kyllä olevansa ihan hyvissä puheväleissä kuljettajan älypuhelimen kanssa ja osoitti tämän kyllä näytössäkin.
Mutta suoratoistomusiikkia tai äänikirjaa se ei suostunut ämyreistään suurimmassa osassa tapauksia soittamaan, vaikka sekunnit ja minuutit rullasivat kyllä puhelimen näytöllä.
Hassuinta oli, että auton järjestelmästä pystyi jopa ohjaamaan puhelimen tapahtumia, mutta ääntä sieltä ei saanut ulos, vaan ääni toistui puhelimen omasta kaiuttimesta. Pari kertaa järjestelmän boottaus auttoi, mutta joskus edessä oli yksinkertaisesti luovuttaminen.
Ohjelmisto kaipaa kipeästi korjausta, sillä tällaisenaan käyttökokemus on todella ankea. Mistään saumattomuudesta ja yhdistettävyydestä ei Astran järjestelmä kohdalla voi oikeasti puhua.
Rauta hyvä, softa siinä ja siinä
Farmarikorinen Astra on miellyttävä autona. Se on mukava ja hiljainen ajettava, Opelin matriisivalot ovat asialliset, ajoasento hyvä ja tilaa farmarimallissa riittää arkiseen perhekäyttöön mukavasti.
Ohjelmistopuolella on edelleen haasteita, eikä Stellantiksen tuorein käyttöjärjestelmä ole vieläkään täysin toimiva.
Mutta mikä se ylilyönti sitten on? Opelin jo vuonna 2022 julkaisema Astra-farmari kehitettiin valmiiksi käytännössä tuon ajankohdan jälkeen. Automarkkina on muuttunut, myös Suomessa, rajusti siitä hetkestä eteenpäin.
Tämä on tarkoittanut perinteisten eurooppalaisten autonvalmistajien osallistumista raakaan hintasotaan täyssähköisillä malleilla. Vastassa niillä ovat tietysti kiinalaiset ja siellä valmistettavat amerikkalaisautot, joiden hinnanalennukset ovat lohmaisseet isoja siivuja pois vielä muutama vuosi sitten melko hintavista autoista.
Opelin tapauksessa näin ei ole käynyt. GS-varusteltuna sen hinta nousee liki 45 000 euroon, ja hinnat-alkaen plugarifarmarikin rokottaa lompakkoa melkein 42 000 eurolla.
Maailmassa, jossa kiinalaisia, täyssähköisiä farmariautoja on tarjolla alle 30 000 euron ja eurooppalaisia täyssähköautoja saa puolestaan väljemmillä takatiloilla alle 40 000 eurolla, on Stellantiksella varmasti mietittävä tarkkaan sanoma, jolla seuraavalle kymmentuhatluvulle nousevan hintalapun pystyy perustelemaan asiakkaalle.
Hinta: 45 727 € (testiauton hinta 48 511 €)
Tehdastakuu: 2 vuotta
Tekniikka:
Moottori: Rivi-4, bensiini, lataushybridi
Iskutilavuus: 1598 cm3
Teho: 110 kW / 150 HV @ 6000 r/min
Vääntömomentti: 250 Nm @ 1750 r/min
Kulutus (WLTP): 1,2 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 27 g / km
Voimansiirto: Etuveto, 8-vaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto
Sähkötekniikka:
Sähkömoottorin teho: 81 kW / 110 hv
Akku:
Akkutyyppi: Litium-ioni
Kapasiteetti: 12,4 kWh
Latauspistoke: Type2
Latausnopeus 0-100% AC, 7,4 kW (max): 1 h 55 min
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 7,7 s
Huippunopeus: 225 km/h
Mitat:
Pituus: 4642 mm
Leveys: 1860 mm
Korkeus: 1480 mm
Akseliväli: 2732 mm
Tavaratila: 516-1553 litraa
Polttoainesäiliön tilavuus: 52 l
Omamassa: 1717 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: 750 kg / 1450 kg
Opel Astra vaihtoautot
Opel Astra uudet autot
