Nissan freesasi Juke-katumaasturin aiemmin tänä vuonna. Kompaktikokoluokan katumaasturi on parantunut selvästi takavuosien suorituksesta.
Nissan Juke oli aikanaan, edellisen vuosikymmenen alussa myyntiin tullessaan varmasti auto minkä ulkonäkö jakoi mielipiteitä. Se oli muutoin muodoiltaan hyvin tyypillinen japanilainen luokkansa edustaja: väkevästi viistetty takaikkuna ja hieman klaustrofobisen tunnelman sisään luonut matala kattolinja eivät olleet aivan ainutlaatuisia tässä luokassa.
Mutta Juken keula oli se, mikä säväytti niin hyvässä kuin pahassakin. Ajovalot oli jaettu kahteen erilliseen yksiköön: alempiin, pyöreisiin ja valtavan kokoisiin palluroihin sekä ylempää, konepellin kulmasta löytyneisiin syyliin. Kaikkien makuun se ei istunut silloin, allekirjoittanut mukaan luettuna.
Juke on kuitenkin myös Suomessa tehnyt vuosien ajan melko hyvin kauppansa, vaikka tietenkään se ei ole yltänyt merkin oman myyntikuningaan, Qashqain tahtiin koskaan. Malli uudistui paljon aiempaa maltillisemman, mutta silti vielä tunnistettavan näköiseksi vuonna 2019, ja saa nyt freesauksen.
Uutta ennen kaikkea sisällä
Faceliftaus on ulkokuoren osalta maltillisempi, mutta Nissan rummuttaa ulkokuoren puolelta erityisesti kirkkaankeltaisen värin palauttamista vaihtoehdoksi, kuuleman mukaan yleisön pyynnöstä.
Pyyntö on sinänsä uskottava, Juke kun on auto, jonka ulkonäkö ei mainittavasti kärsi kirkkaista tai raikkaista väreistä.
Sisällä uudistukset ovat selkeämpiä. Kojelauta on muotoiltu tyystin uudestaan, tietoviihdejärjestelmän näyttö on kasvatettu 12,3 tuumaan ja sieltä täältä yksityiskohtia on hiottu parempaan suuntaan. Esimerkiksi hansikaslokeroa on kasvatettu ennestään, ja sähköisellä käsijarrulla entisen mekaanisen sijaan on saatu tilaa keskikonsoliin.
Sen sijaan Juken keskikonsolista löytyy edelleen ihan oikea, mekaaninen, liikuteltava automaattivaihteiston valitsin. Monista tämän kokoluokan autoista jopa ne ovat poistuneet: keskittävät vaihdelipsuttimet tai yhtä lailla onnettoman vähän tietoa valitusta vaihteesta pelkällä käsikopelolla antava rattikarahka ovat tänä päivänä jo melko yleisiä. Pelkistä napeista nyt puhumattakaan.
Juken perinteinen automaattikeppi toki vie tilaa, mutta sen operointi ei vaadi keppiin katsomista haluttua vaihdetta valitessa, eikä sitä sen kummemmin tarvitse myöskään varmistaa mittaristosta. Vanhanaikaista ehkä, mutta intuitiivista. Kotipihasta yleiselle tielle peruutettaessa ja matkaan lähtiessä riittää vaihdekeppiä ohjaavan käden antama info siitä montako naksausta kepistä on vedetty päälle.
Sopivan analoginen
Eikä ihastuttava analogisuus pääty tähän, sillä Juken hallintalaitteista ja toiminnoista todella pieni prosentti löytyy minkään kosketusnäytön takaa. Toki siellä on tietoviihdejärjestelmän operoinnista suurehko osa, mutta esimerkiksi äänenvoimakkuus säädetään perinteisestä pyöriteltävästä namikasta, samoin ilmastointilaitteen koko käyttöliittymä on puhtaasti mekaanisten nappuloiden takana.
Tuolle ainoa pieni miinus tulee siitä, että paneeli on sijoitettu ainakin allekirjoittaneen makuun muutaman sentin liian syvälle kojelautaan. Kaikki nappulat on kuitenkin varustettu selkeillä merkkivaloilla ja taustavalaistuksella.
Tästä syystä Jukeen on helppo kotiutua. Kaikki hallintalaitteet ovat luontevan tuntuisilla paikoillaan, ehkä kojelaudan vasempaan alalaitaan sijoitettua ohjauspyörän lämmitysnappulaa lukuun ottamatta.
Sisätilojen suhteen Juke on juuri sen kokoinen kuin tämän kokoluokan katumaasturin tai crossoverin kuvittelisi olevankin. Tavaratila on ihan asiallinen, mutta ei yletön. Siirrettävä välipohja saattaa olla monelle tarpeeton, sillä varsinaisen pohjan alta löytyy tilaa turvaliiveille ja vastaaville lisätarpeistoille, ja sinänsä tukeva eli paksu välipohja vie turhaan korkeutta tilalta.
Takapenkkiläisillä ei tilaa ylettömästi ole, mutta esimerkiksi kasvot menosuuntaan matkustavat lapset turvavyöistuimineen mahtuvat jo asiallisesti kyytiin.
Klaustrofobinen tunnelma ei välttämättä ole vieläkään täysin poistunut Juken takapenkiltä, ja sitä korostavat vielä kiinteällä niskatuella varustetut, näkyvyyttä eteenpäin blokkaavat istuimet.
Etupenkeissä ei ole kauheasti moittimista. N-Connecta-version tuolit ovat perusmallia ja yhteiset Acenta-aloitusmallin kanssa, hintavammassa Teknassa ja uudessa N-Sport -varustetasossa tulisi mukana uudet sporttihenkisemmät istuimet. Perustuolikin on istumamukavuudeltaan jo asiallinen, joskin ristiselän tuen säätömahdollisuuden puuttuuminen saattaisi kismittää pidemmillä matkoilla.
Tuoli tukee kuitenkin mukavasti eikä ole missään tapauksessa pahimmasta päästä tässä koko- ja hintaluokassa.
Ajoasento on melko helppo saada kohdalleen, ja ratissa on säätövaraa myös taakse riittävästi niin ettei ajamisesta tule kurottelua. Kun vielä hallintalaitteet osuvat kohdalleen hyvin ergonomia puolesta, ei tältä osastolta tule isoja moitteita.
Hybridiajelua
Juke Hybridin voimalinja on tuttu muistakin konsernin tuotteista, mutta sen kohdalla pienillä numeroarvoeroilla tehdään eroja jotka sitten materiaaleissa vaikuttavat hieman suuremmilta kuin ovatkaan.
Perusmoottori on jo aiemmasta Jukesta tuttu 1,6-litrainen täyshybridimalli, joka tuottaa yhdistelmätehoa 140 hevosvoimaa ja 205 newtonmetriä. Näiden seurana on 1,2-kilowattituntinen akkupaketti ja laatikko, jota Nissan kutsuu ”älykkääksi monitilavaihteistoksi”.
Onko tutun kuuloista? Soittaako paketti kelloja? Aivan, muun muassa Dacian hybridimallien ja Renault Capturin keulalta tuttu voimalinjahan se siinä.
Eikä siinä ole sinänsä mitään vikaa. Hybridivoimalinja sopii erityisen hienosti taajama-ajoon siinä mielessä, että sillä Juken kulutuksen pystyy pudottamaan matalalla nelosella alkaviin lukemiin ongelmitta. Olipa auto rekisteröinyt yhden ajosuoritteen myös 3,8 litran keskikulutuksella.
Moottoritieajossa kesärajoituksilla kulutus pääsee nousemaan seitsemän litran yläpuolelle, mutta talvinopeusrajoituksilla päästään vähän olosuhteista riippuen 6-6,5 litran väliin. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, vaan luvut ovat aivan sitä mitä tässä luokassa voisi odottaakin.
Paketti on toiminnaltaan samalla tavalla ongelmaton kuin muissakin konsernisisarissa. Äänieristys tosin on hoidettu selvästi paremmin kuin Daciassa, eikä bensiinimoottorin työskentelyä huomaa lainkaan niin selvästi kuin romanialaisserkun tapauksessa.
Sen sijaan Juken mittaristoa vaivaa sama hölmöily kuin muitakin Nissanin malleja. Sen näytöistä löytyy voimankäyttöä osoittava mittari, joka on koodattu tauluun kolmiulotteisen näköiseksi, mutta sen digitaalinen ”viisari” puolestaan liikkuu kaksiulotteisen näköisesti.
Sinänsä tuo digiviisari on ohut ja vähän huomaamaton, mutta visuaalinen silmäni tulehtuu siitä kun viisari liikkuu eri näköisessä ulottuvuudessa kuin itse mittaritaulu.
Ehjä paketti
Juke kohdalla Nissan on parantanut laatuvaikutelmaa ja varmasti jollain tavalla ajettavuuttakin, en nimittäin muista olleeni näin hyvilläni aikanaan, kun nykyinen sukupolvi esiteltiin.
Alusta toimii eleettömästi ja miellyttävästi, vaikka tietynlainen edullisuus siitä paistaakin läpi esimerkiksi terävissä töyssyissä tai asvaltin saumoissa. Koeajoviikolle osuivat myös talven ensimmäiset pääkallokelit, mutta Juken hallinta mustalla jäällä oli loogisen, hieman aliohjaavan tuntuista.
Tämä on se tapa millä useat autonvalmistajat haluavatkin autojensa toimivan noissa olosuhteissa, koska suurimmalle osalle autoilijoita aliohjaus tuo turvallisuutta talviajoon.
Ohjaus on niin ikään ihan mukava ja miellyttävä, tehostukseltaan ja painotukseltaan hyvin auton luonteeseen sopiva, ainakin kitkarenkailla ajettaessa.
Hinta: 32 473 € (testiauton hinta 34 553 €)
Tehdastakuu: 3 vuotta / 100 000 km
Tekniikka:
Moottori: Rivi-4, hybridi
Iskutilavuus: 1598 cm3
Teho: 105 kW / 143 HV @ xxxx-xxxx r/min
Vääntömomentti: 205 Nm
Kulutus (WLTP): 4,7 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 107 g / km
Voimansiirto: Etuveto, monitilavaihteisto
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 10,1 s
Huippunopeus: 166 km/h
Mitat:
Pituus: 4210 mm
Leveys: 1800 mm
Korkeus: 1577 mm
Akseliväli: 2636 mm
Tavaratila: 354 litraa
Polttoainesäiliön tilavuus: 46 l
Omamassa: 1361 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: 500 kg / 750 kg
