Etusivu / Artikkelit / Koeajo: Mitsubishi Eclipse Cross – Perinteinen auto vetoaa hinnallaan

Koeajo: Mitsubishi Eclipse Cross – Perinteinen auto vetoaa hinnallaan

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 17.11.2023 , Päivitetty: 17.11.2023 15.56

Kun kuusi vuotta vanhaa autoa markkinoidaan kuin uutta, voi odottaa pettymystä. Siitä ei kuitenkaan tarvitse kärsiä, kun tietää mitä ostaa.

Koeajo: Mitsubishi Eclipse Cross – Perinteinen auto vetoaa hinnallaan

On ihan kiehtovaa ajaa autoa, joka ei oikeastaan ole uusi ja jossa ei oikeastaan ole mitään modernia. Itse asiassa, jos koko valmistajaa katsoo, niin Mitsubishillä ei ole ollut mitään kiirettä juosta kehityksen mukana.

Eclipse Cross on siitäkin kiinnostava auto, että edes nimi ei ollut uusi, kun se vuonna 2017 markkinoille tuotiin. Tässä katumaasturipainoksessa ei toki ollut mitään yhteistä 90- ja 2000-luvuilla valmistetun kompaktin urheiluauton Mitsubishi Eclipsen kanssa.

Renault-Nissan-Mitsubishi-allianssiin kuuluva autonvalmistaja tuo muutenkin uusia malleja markkinoille harvakseltaan. Viimeisimpiä Euroopassa nähtyjä aidosti uusia Mitsubisehjä on toissa vuonna esitelty Outlander, jonka edellistä sukupolvea ehdittiinkin myydä sellaisen yhdeksän vuotta. Muut ”uudet” mallit ovat Mitsubishi Colt os. Renault Clio ja Mitsubishi ASX os. Renault Captur, joissa ei siis ole aidosti mitään muuta eroa ranskalaisiin kuin keulan logo. Pahimmillaan jopa vanteet ovat samat.

Ilman tätä konserniyhteistyötä Mitsubishi olisi jo pakannut laukkunsa ja häippässyt Euroopasta.

Nyt yritystä ainakin riittää. Mitsubishi Eclipse Cross ja sen ”Black Edition” on ollut viime aikoina aika näkyvän mainoskampanjan aiheena. Kaiken edellä mainitun tietäen on jokseenkin huvittavaa, että auto esitellään ”uuden aikakauden nelivetona” ja mallisivuilla on sellaisia markkinointiadjektiiveja kuten ”uraauurtava PHEV-voimalinja”, ”nelivetoisen ajamisen uusi taso” ja ”urheilullinen”.

Se on vain mainos

Etenkin sitä urheilullisuutta on aika vaikea löytää, kun kyseessä on vähän pehmoiseksi viritelty katumaasturi, joka linkoaa itsensä sataseen niinkin nopeasti kuin 10,9 sekunnissa.

”Uraauurtava” lataushybridivoimalinja tuli autoon kaksi vuotta sitten. En ota sen uraauurtavuuteen mitään kantaa, mutta ihan ilman sarvia ja hampaita voi todeta, että se toimii loistavasti. Tältä osin auton hyvyyttä ei siis ole liioiteltu. Kuljettajana ei huomaa milloin polttomoottori kytkeytyy päälle tai pois, vaihteenvaihdot ovat eleettömiä ja eteneminen sujuvaa.

Alustan toiminnassa ei myöskään ole isommin moitittavaa. Auto on riittävän miellyttävä normaalissa arkiajossa.

Ikävä kyllä ohjaus on heiveröinen ja hidas. Keskialueella ei ole minkäänlaista tuntoa ja auton käytös on jotenkin hermostunutta eli ratin kanssa saa tehdä jatkuvalla syötöllä pientä liikettä, mikä on varsinkin matka-ajossa melko rasittavaa. Tältäkään osin lupaus urheilullisuudesta ei toteudu, kun kuski saa vähän arvailla, mihin suuntaan ollaan menossa.

Muuten ajelun saa mukavasti aseteltua omille toiveilleen, sillä ”moottorijarrutuksen” eli jarrutusenergian talteenoton voimakkuutta voi lavoilla säätää viisiportaisesti ja B-asetuksen rullaavin pää on vielä rullaavampi kuin D-asento.

Istuinmukavuus autossa on ihan kohtalaisen hyvällä tasolla, kun etupenkit saa säädettyä melko mukavasti kohdilleen. Tosin itseäni hieman häiritsi turhan pystyyn asettuva ajoasento, mikä on katumaasturikorisissa autoissa aika tyypillistä.

Takapenkillä tilaa on tälle kokoluokalle ihan kohtalaisesti. Kontti puolestaan ei ole koolla pilattu ja muotoilukin on pyöränkaarien kanssa hieman erikoinen, mutta lastauskynnystä ei ilahduttavasti ole käytännössä ollenkaan. Latauskaapelinkin saa välipohjan alle jemmaan.

Ikä näkyy kaikkialla

Ohjaamossa istuessaan ei voi välttyä tunteelta, että vettä on virranut aika lailla Vantaanjoessa sen jälkeen, kun tämä on suunniteltu. Mittaristossa on ehkä yritetty hakea jotain futuristista fiilistä, kun moottorien voimantuottoa esittävät asteikot on tuupattu samaan ympyrään, mutta lopputulos on lähinnä sekavan tuntuinen. Sähköajosta polttomoottoriin siirryttäessä neula hypähtää puolelta toiselle.

Ja kyllä, neulat ovat ihan oikeita, fyysisiä laitteita, mikä sekin on nykyautoissa todella harvinaista.

Järjestelmä on sekin aikansa elänyt. Valikkopuuroa löytyy aivan huiman paljon, eikä asetusten kaivaminen ole mitenkään intuitiivista. Lukemalla tästäkin selviää. Kosketusnäyttöjen aikana kaivattuja fyysisiä nappeja on riittämiin ja perusasetusten käyttö on vaivatonta jahka niihin on tottunut.

Erikoisena tekijänä taas on, että kaikki info hukkuu näytöltä kun navigaattori on päällä. Esimerkiksi kellonaikaa ei tällöin näe. Navin käyttö on muuten aika jähmeää ja mitään varsinaista sähköajotukea ei löydy.

Kenties kuvaavinta auton iässä on, että keskikonsolin kännykälle tarkoitettuun lokeroon ei nykyaikaista kuusituumaista kosketusnäyttöpuhelinta saa kunnolla mahtumaan sitten millään.

Kaiken kaikkiaan tuntuu jotenkin epäreilulta arvioida kuusi vuotta vanhaa autoa ikään kuin samalla viivalla muiden nykyautojen kanssa. On aivan päivänselvää, ettei Mitsubishin tekniikalla ylletä mihinkään lähellekään sitä rimaa, minkä vaikka tänä vuonna ilmestyneet autot asettavat. Mitään palkintoja Eclipse Crossille on turha odottaa, ellei sitten katumaasturisarjan epämääräisin ohjaus tai hitaimmin aukeava sähköinen takaluukku ole omia kategorioitaan.

Mutta nyt kannattaa olla tarkkana. Eclipse Cross on myynyt ihan hyvin ja siihen lienee yksi varsin hyvä syy: hinta. Inflaation hammas ei ole purrut tätä mallia niin pahasti kuin monia muita ja kun alkaen-hinta on vielä neljänkympin paremmalla puolella, voi täysvetoautoa sanoa halvaksi. Tässä saa ihan sitä mistä maksaa.

Typerän markkinointikielen sijaan Eclipse Crossia voisi kuvailla sanomalla, että tässä on ihan tavallinen, mukiinmenevä kompakti nelivetoauto melko edulliseen hintaan aikana, jona autojen hinnat ovat lähteneet aivan lapasesta. Se tekee kaiken, mitä sen käyttäjä siltä odottaa ja numeroarvoihin voi luottaa. Ei se mihinkään kiihdy eikä keskinäytöltä katsella leffoja, mutta ei ole tarpeenkaan. Sen sijaan vetokykyä on useimmille riittävästi, maavaraa samoin, takakontissa on pistorasia ja mitään uutta ei tarvitse opetella, että tätä autoa voi operoida menestyksekkäästi.

Jos ohjaus ei työnnä luotaan ja vajaa 40 kilometriä sähköajoa riittää, tästä saa aivan kelvon auton moniin tarpeisiin.