Etusivu / Artikkelit / Koeajo: MG 4 – Voiko näin halpa sähköauto olla myös hyvä?

Koeajo: MG 4 – Voiko näin halpa sähköauto olla myös hyvä?

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 23.8.2023 , Päivitetty: 22.8.2023 10.33

Markkinoiden halvin isoakkuinen täyssähköauto on toisaalta mukava ja toisaalta outo kokemus.

Koeajo: MG 4 – Voiko näin halpa sähköauto olla myös hyvä?

MG, omaa sukua Morris Garages on satavuotias brittibrändi, joka oli vähällä kadota kartalta vuonna 2005. Tuolloin autonvalmistaja MG Rover, omaa sukua British Leyland, joka puolestaan oli huippuvuosinaan sumujen saarten autoekolgiassa ravintoketjun huipulla, teki konkurssin.

”Pelastaja” löytyi Kiinasta, kun Nanjing Automotive Company osti sen, mitä konkurssipesästä irti sai. Sittemmin yrityskauppojen kautta MG:stä tuli osa SAIC Motoria, joka on Kiinan suurin, valtio-omisteinen autojätti.

Birminghamin kupeessa sijaitseva Longbridgen tehdas hiljeni lopullisesti vuonna 2016.

Lintu on kuitenkin noussut tuhkasta ja niin edelleen. Tänä päivänä MG-brändin alla myydään ja valmistetaan autoja enemmän kuin koskaan. Mallistossa on muitakin käyttövoimia, mutta Eurooppaa MG valloittaa täyssähköt edellä.

Suomessa virallista maahantuontia ei vielä ole aloitettu, mutta Laakkosen autobisneksen viime vuonna ostanut ruotsalaisketju Hedin Automotive tuo ”erikoiserän” MG:n täyssähköjä. Rajoitus tosin on tietojemme mukaan luokkaa ”niin paljon kuin niitä myydään” eli kaikille pitäisi riittää.

Malliston kiinnostavin ja tuorein malli on MG4, kompaktiluokan crossover, jonka vaatimattomammin varustellun ja pienempiakkuisen version saa 27 900 eurolla. Se on tänä päivänä autosta vähän, sähköautosta hävyttömän vähän.

Koeajoon päätynyt isompiakkuinen Luxury-versio maksaa 32 900 euroa. Alkaen-hinta on samalla myös päättyen-hinta, sillä ulkoväriä (800 euroa) lukuun ottamatta mitään lisävarusteita tai muokattavuutta ei ole.

Ja ei, siinä ei ole kolmea sormiparistoa energianlähteenä, vaan 64 kWh:n iso patteri sekä 435 kilometrin WLTP-toimintamatka.

Tähän hintaan luulisi saavansa vakiovarusteina vain neljä pyörää ja ratin. Niiden ohella tosin tulee 360-kamera, peruutustutka, mukautuva vakionopeudensäädin, kaistavahti, virran ulosotto (V2L), ilmalämpöpumppu ja lämmitettävä ratti. Lisäksi takuuta tarjotaan Kia-tyyliin seitsemän vuotta.

Länsimaisen autonvalmistajan johtoportaassa luulisi papereita tutkiessa kihoavan hikipisara jos toinenkin. Tätä kun näkee verrattavan usein Volkswagen ID.3:een, joka suunnilleen samoilla ominaisuuksilla kustantaa kymppitonnin enemmän.

Pehmeää menoa

Mutta paperilla tätä kisaa ei käydä. Esimerkiksi ajomukavuudesta jäi koeajolla positiivinen mutta hieman ristiriitainen olo.

Hyväksi puoleksi voi ehdottomasti listata alustan. Meno on nimittäin oikein mukavaa ja pehmeää eikä auto niiaile pahasti. Pikkuista pompottavuutta lukuun ottamatta tältä osin ei ole valittamista.

Ohjauksessa taas oli tiettyä tuntoa ja selkeyttä tiukemmassa ajossa ja kaupunkikurvailussa. Mutta keskialue oli oudon löysä, mikä häiritsi suoralla kovempaa ajaessa. Huomasin usein vaistomaisesti tekeväni käsillä pientä edestakaista liikettä, aivan kuin vanhoissa elokuvissa autolla ajoa kuvattiin. Yleisesti ottaen autoon oli vaikea luottaa kovemmissa nopeuksissa, vaikkakin täytyy myös myöntää, että veivasin eri ajotilojen ja säätöjen kanssa edestakaisin pitkin viikkoa enkä ehkä siksi päässyt aivan sinuiksi hallintalaitteiden kanssa.

Jos voimaa taas annosteli mutkassa liikaa, auto lipsui ja yliohjautui ehkä verrokkeja herkemmin. Järjestelmät eivät siis ottaneet koppia ihan niin nopeasti kuin mihin olen takavetoisissa sähköautoissa tottunut, vaikka voimaahan tässä ei ole mitenkään hirvittävästi. Tietysti tämä sallii hieman enemmän hulluttelua, mutta valtaosan vuodesta toivoisi varmasti kuskin virheet korjaavaa avustinta.

Rengasmelu oli tämän kokoluokan autolle oikein hyvällä tasolla moottoritienopeudessa. Desibelit eivät nousseet auton sisällä lainkaan häiritseviksi, vaikka tuulen suhinaa ja omituista ilmastointisuuttimista kuuluvaa vinkunaa olikin paljon.

Penkeistä jäi niin ikään ristiriitainen olo. Sähkösäätöistä kuljettajan penkkiä ei saa kallistettua etu- ja takaosasta erikseen ja omalla kohdallani ajoasento oli kohtuullinen muttei täydellinen. Mitenkään tukevat penkit eivät olleet, pehmeät kyllä ja materiaalit tuntuivat hyviltä.

Vaihtelevaa laatua

Sitten niistä varusteista, joista osa ei yllä toivottavalle tasolla.

Mukautuva vakionopeudensäädin pitää etäisyyden hyvin, mutta on toiminnaltaan lievästi sanottuna töksähtelevä. Langaton kännykkälaturi ei ohuenkaan kuoren läpi siirtänyt kunnolla virtaa ja matalien reunojen takia luuri kyllä lentää herkästi lattialle, jos tekee rajumman ohjausliikkeen.

Kaistavahti taas tarttuu heikoimmallakin asetuksella aivan liian herkästi auton kulkuun ja lukitsee ratin. Tieltä ulos seilaaminen tuntui mahdottomalta, mikä on toki hyvä juttu. Huonoksi se muuttuu jos vahdin toiminta harmittaa siinä määrin, että toiminnon joutuu ottamaan pois päältä. Muista turvavarusteista on hankala sanoa ilman ääritilannetestejä varmasti mitään, mutta ainakin koejolla erilaiset hälytykset ja varoitukset toimivat hyvin.

Avaimeton kulku toimii oven napista ja pelittää sellaisena hyvin.

Tesla-tyyliin autossa ei ole käynnistyspainiketta lainkaan. Ovet auki, jalka jarrulle, vaihde silmään ja menoksi. Toimii hyvin, paitsi toisinaan vaihdetta oli vaikea saada silmään, jos kävi välillä ulkona. Jokin logiikka tämän toiminnassa varmasti on, en vain tavoittanut sitä. Virrat taas vaikuttivat katkeavan vasta kun auton lukitsi.

Pysäköinti oli sentään mainion helppoa. Kamerajärjestelmä ja peruutustutka antavat varmuuden ympäristöstä ja auto jopa näyttää näytöllä sivukameran näkymän, kun vilkku on päällä ja nopeus on riittävän alhainen.

Mainittu 360-kamera, samoin kuin virran ulosotto, toimintamatkaa parantava lämpöpumppu ja ratin lämmitin ovat varusteita, joita ei muuten monessa kalliimmassakaan autossa ole ja auton sisämateriaalit ovat miellyttäviä.

Tatista tapahtuu

Käytettävyyden osalta auto on osin erikoinen ja jälleen ristiriitainen.

Kymmentuumainen keskinäyttö on miellyttävän tottelevainen ja riittävän nopea ja navigaattori löytää osoitteet ripeästi. Suomen kielikin löytyi, käännöksessä vain olisi hiomista.

Harmittavasti systeemi ottaa hetken aikaa käynnistyessään ja kertaalleen koeajon aikana näyttö käynnisti itsensä uudelleen pyytämättä ja yllätyksenä. Bluetooth myös sekoili oikein huolella ja hukkasi puhelimen parituksen useaan kertaan.

Fyysisiä nappeja ei ole juuri lainkaan. Ratissa on kaksi tattia, joista vasemmalla ohjataan vakionopeudensäädintä. Yksi naksautus nostaa seuraavaan viidellä jaolliseen nopeuteen ja jos nopeutta haluaa säätää km/h kerrallaan, tattia pitää pitää pohjassa ja toivoa osuvansa oikeaan.

Oikeanpuoleisella taas ohjataan audiota, mittaristonäkymää ja ilmastointia, jos ohjelmoitavasta pikanäppäimestä sen on valinnut. Totuttelun jälkeen tämä on ihan toimivaa, mutta usein huomasin sääteleväni väärää osa-aluetta.

Ilmastoinnista muuten sellainen jännä havainto, että lämpötila-asetus 25 oli sopiva. Normaalisti käyttämäni 20 muutti auton jääkaapiksi.

Ajotilan saa valittua kätevästi ratin pikapainikkeella ja yksi valinnoista on Custom. Toivottavaa olisi, että auto muistaisi valinnan ajokertojen välillä.

Yleistuntumalta käyttö oli sekavan puoleista. Tämä voi johtua erilaisesta käyttölogiikasta, johon ei viikossa tottunut.

Tilapuolella auto on aika keskinkertainen. Mahduin itseni taakse takapenkille istumaan, mutta reidet jäävät reilusti ilmaan. Keskellä on pieni kumpu joka ei estäisi istumista, mutta niskatuen puuttuessa sitä paikkaa ei voi aikuisille suositella jo ihan turvallisuussyistä. Takakontti oli selkeästi muotoiltu, tosin latauskaapelille suunniteltu laukku ei aivan mahdu välipohjan alle. Ilman laukkua kaapeli mahtuisi.

Avoin keskikonsoli on ihan hyvin toteutettu. Kännykkäalusta kaipaisi vielä viilausta ja kyynärnojan alle ei paljoa mahdu, mutta ei tämän kaltaisessa ratkaisussa suurta vikaakaan ole

Sähköautoilupuoli on sekin kohtalainen. Navigaattorista ei saa toimintamatkaan tukea tai reititystä eikä akun esilämmitystä ole. Kesäkelillä pikalataus näytti toimivan hyvin ja piikkiteho oli yli valmistajan ilmoittaman pysyen 140 kW:n tietämillä 55 prosenttiin saakka ennen jyrkkää laskua.

Kulutus oli kaupunki- ja kehätieajossa melko pientä. Moottoritiellä auto alkoi hörpätä reilua kahtakymppiä, mutta pyrähdys oli liian lyhyt saadakseni luotettavaa arviota. Jäljellä olevan toimintamatkan arviointi osui hyvin kohdilleen ja heittoa ei koeajon aikana lopulta syntynyt kuin kilometri.