Tämä koeajoartikkeli on häpeämätön rakkaudentunnustus Mercedes-Benzin ikoniselle, toteemipaalumaiselle, yhtä lailla häpeilemättömän työkalumaiselle mutta silti kaikin tavoin fantastiselle maastoautolle.
Perässäkulkijat tunnistavat sen tässä tapauksessa nimellä G400d, mallin fanikunta pelkkänä G:nä tai ”geländewagenina”, joka kryptisesti siis tarkoittaa maastoautoa suomeksi. Kutsutaan me sitä tässä yhteydessä ja ystävien kesken vain G:ksi.
Neljä vuosikymmentä per sukupolvi
Alkuperäinen G syntyi ideatasolla 1970-luvun alussa, ja päivänvaloon se kaarsi ensimmäisen kerran vuonna 1979. Tarina on huima, mutta todennäköisesti paikkansa pitävä.
Tuolloin nimittäin Mercedeksen suurimpiin yksityisiin osakkeenomistajiin kuulunut Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavi oli avannut suunsa, todennäköisesti yhtiökokouksessa ja ehdottanut että voisiko Stuttgartin tähtikeulamerkki valmistaa tämän armeijalle kelvollisen ja ketterän maastoauton.
Merkin piti olla tietysti Mercedes-Benz, sillä shaahi oli kova Mercedes-fani, minkä tietysti pystyi arvioimaan jo omistetut osakkeet per shaahi -määrästäkin. Auton kehitystyö alkoi vuonna 1972, ja koska jos suurimmalla yksityisellä osakkeenomistajalla on oma armeija, se lienee ihan hyvä tae siitä että tilatut autot myös vastaanotetaan.
Kuten maastoautot valtaosin tuohon aikaan, oli G aluksi melko spartalainen: ilmastointilaite ja automaattivaihteisto esimerkiksi tulivat varustelistalle vasta vuonna 1981.
G:n historia on yhtä huima kuin sen syntytarinakin. Auto kehitettiin yhteistyössä Mercedes-Benzin ja itävaltalaisen Steyr-Puchin välillä, ja sen valmistus annettiin jälkimmäisen tehtaalle Itävallan Graziin.
Lisenssillä ja sitä kautta sitä omalla merkillään ovat valmistaneet niin Steyr-Puch kuin Peugeotinkin. Jälkimmäisen tapauksessa kyse oli pelkästään sotilaskäyttöön tarkoitetusta mallista P4, joka kaiken lisäksi oli varustettu vielä Peugeotin omalla moottorilla.
Nopeasti vierivät vuodet
G-sarjalainen aloitti uransa siis ammattisotilaana. Konstailematon luonne, harjaantunut esiintyminen ja jämerä rakenne kuitenkin alkoivat vuosien mittaan nostamaan sen statusta niin, että noin 10 vuoden palveluksen jälkeen G oli kohonnut eräänlaisen statussymboliauton asemaan.
Vuonna 1989 asiaa juhlittiin jatkuvalla nelivedolla (aiemman kytkettävän sijaan), jalopuukoristellulla kojelaudalla ja optiolistalta löytyneillä ABS-jarruilla. Tuossa vaiheessa G:n status oli noussut niin kovaksi, että Mercedes esitteli vuonna 1992 sen sivuun ”Professional”-version, eräänlaisen ammattikäyttöön tarkoitetun version G:stä.
Professional-versioiden lähes verhoilemattomalta lattialta löytyy muuten muovikorkki, jonka voi kääntää auki ja näin avata noin neljän sentin reijän pohjaan.
– Se ei ole sitä varten, että jokien ylityksen jälkeen voidaan vesi laskea autosta pois. Se on sitä varten, että jokea ylittäessä voidaan laskea vettä sisään, ettei auto lähde kellumaan virran mukana, kerrottiin Mercedekseltä.
Pieniä muutoksia ja faceliftejä on G:hen saatu muutamaankin otteeseen, mutta koko ajan pohjalla on ollut sama rungollinen, jäykillä akseleilla ja lukittavilla tasauspyörästöillä varustettu aito maastoauto.
Kokonaan uusiksi
G:n ensimmäinen, siviileille kaupattava sukupolvi tuotannossa vuoteen 2018 asti, siis 39 vuoden ajan. Mercedes tosiasiassa valmisti myös vanhan sukupolven G:tä W461-koodilla tunnettuna ammattilaisversiona vielä vuoteen 2022 asti, mutta se varsinainen tunnettu G-sarjalainen korvattiin kokonaan uudella.
Muutokset olivat yhtä aikaa dramaattisia ja huomaamattomia. Auto näytti pikaisella ja vähän hitaammallakin vilkaisulla aivan samalta kuin edellisen sukupolven viimeiset mallit, vaikka oli 53 millimetriä pidempi ja 121 millimetriä leveämpi kuin edeltäjänsä.
Muotoilullisesti uusi G oli sama, tuttu kulmikas oma itsensä, vaikka autossa oli vain kolme osaa jotka olivat periytyneet alkuperäisestä mallista: lampunpesurit, painonapilliset ovenkahvat sekä ruostumattomasta teräksestä valmistettu varapyöräkotelo.
Yksi suuri muutos löytyi pinnan alta: Mercedes vaihtoi simpukkaohjauksen sähköisesti tehostettuun hammastanko-ohjaukseen, eikä hammastanko olisi toiminut jäykän etuakselin kanssa. Niinpä tilalle tuli erillisjousitettu etupää, vaikka taka-akselisto säilyi jäykänä versiona, tosin nelilinkein avustettuna.
44 vuotta myöhemmin
Uusikin G on täyttänyt nyt viisi vuotta, eli normaalin tai tavanomaisen auton elinkaaressa se olisi kokenut jo yhden ison faceliftin ja lähestyisi vähitellen sitä hetkeä, kun tehdas alkaisi vihjailemaan kokonaan uuden mallin saapumisesta.
G:n kohdalla asia ei tietenkään ole näin. Edeltäjän pienenpieniä faceliftejä ja muutoksia ei kannata lähteä edes listaamaan niiden määrän vuoksi, eikä ole mitään syytä myöskään odottaa että nykysukupolven G kohtaisi minkäänlaista merkittävää kasvojenkohotusleikkausta, kenties koskaan. Eikä ainakaan suurempia muutoksia mitä sen edeltäjä koki.
Silti G ei tunnu mitenkään vanhentuneelta tai aikansa eläneeltä, siis siinä mielessä missä yleensä autoja arvostellaan. Sen ajaminen isommilla väylillä vaatii tosin aavistuksen enemmän työntekoa kuin vaikkapa paremmin tähän käyttöön suunnitelluilla katumaastureilla.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että G olisi huono matkantekoauto: ei lainkaan. Ohjaus ja alusta ovat aivan eri planeetalta verrattuna vanhaan jäykkäakseliseen malliin, mutta silti ajossa tuntuu ettei tätä autoa ole tehty geneerisen, henkilöautoista lainatun perusrakenteen päälle.
Maantiellä G on hiljainen. Erillinen runko laskee melutasoa huomattavasti, ja oikeastaan kulmikkaan korin mukanaan tuomat tuulensuhinat ovat pääasiallinen melunlähde.
G:tä kuvaisi oikeastaan lausumaton ja sille kirjaamaton mainoslause: ”Mennäänkö suoraan kotiin vai ajetaanko ihan teitä pitkin?”
Ikoni ja legenda
Maailmassa, jota hallitsevat itsekantavalla korilla varustetut katumaasturit, pahimmillaan etuvetoisena, G edustaa jotain sellaista minkä selittäminen asiaan nihkeästi suhtautuvalle voi olla vaikeaa.
Se on kyllä tikapuurunkoineen työkalumainen eikä se kulje missään olosuhteissa kovin pienellä polttoainemäärällä. Toisaalta G:t rakennetaan edelleen valtaosin käsin, ja kalliin auton ollessa kyseessä niiden elinkaaren voisi helposti kuvitella olevan paljon pidemmän kuin kertakäyttöautojen.
Samalla työkalumaisuudesta huolimatta G on äärimmäisen siloiteltu luksustuote. Se on tasan niin hyvä ja miellyttävä ajettava kuin tällä ratkaisulla on mahdollista saada aikaiseksi.
Se on auto joka kielii omistajansa asemasta ekonososiaalisessa hierarkiassa, mutta luvalla sanoen se kertoo myös tämän tyylitajusta.
G edustaa tietynlaista pysyvyyttä ja viestii positiivisella tavalla perinteiden kunnioittamisesta.
Hinta: 225 334,95 €
Tehdastakuu: 2 vuotta
Tekniikka:
Moottori: Rivi-6, diesel, turbo
Iskutilavuus: 2925 cm3
Teho: 243 kW / 330 HV
Vääntömomentti: 700 Nm
Kulutus (WLTP): 11 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 289 g / km
Voimansiirto: neliveto, 9-vaihteinen automaattivaihteisto
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 6,4 s
Huippunopeus: 210 km/h
Mitat:
Pituus: 4817 mm
Leveys: 1931 mm
Korkeus: 1969 mm
Akseliväli: 2890 mm
Tavaratila: 667 litraa
Polttoainesäiliön tilavuus: 100 l
Omamassa: 2528 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: 750 kg / 3500 kg
Mercedes-Benz G vaihtoautot
Mercedes-Benz G uudet autot
