McLaren on autonvalmistaja, jonka nimi linkittyy moottoriurheilun maailmaan todella väkevästi. Vuonna 1937 syntynyt ja vuonna 1970 kuollut tallin perustajan Bruce McLarenin nimi liitettiin vuonna 1985 myös siviiliautoja valmistaman firman nimeen, kun McLaren Cars perustettiin.
Merkin tarunhohtoisin auto on kiistatta nimeltään F1 - siis ei Formula 1, vaan BMW:n 6,1-litraisella V12-koneella varustettu keskimoottorinen hyperauto, joka 627 hevosvoimalla, manuaalivaihteisena, takavetoisena ja ilman mitään kuljettajan apujärjestelmiä pystyi huikeisiin huippunopeuksiin.
Tokkopa mikään vapaastihengittävä, katulaillinen vakioauto on nimittäin mennyt testeissä 386,4 km/h, tai saavuttaneensa tuolla kaksisuuntaisena ajetussa testissä 391 km/h hetkittäistä huippunopeutta. Mallin valmistus päättyi vuonna 1998.
Nykypäivän Mäkinen
McLaren palasi katulaillisten autojen markkinoille vuonna 2011, kun se aloitti edelleen keskimoottorisen, mutta huomattavasti edellistä valmistamaansa mallia säyseämmän MP4-12C:n tuotannon.
Tuon jälkeen McLaren on laajentanut mallistoa ja mallisegmenttejään: se jakaa itse mallistonsa kolmeen eri alaluokkaan: Supercars ja Ultimate ja GT.
Valmistajan ensimmäinen lataushybridiauto Artura sijoittuu näistä ensimmäiseen luokkaan. Mutta olisi melkoista aliarviointia kutsua Arturaa sinänsä mitenkään säyseäksi, ei vaikka konehuoneessa ei pauhaa V12 tai edes aiemmin merkin aloitusmalleista tuttu V8.
Arturan ohjaamon taakse on nimittäin pultattu kolmelitrainen V6. Sitä maustetaan kahdella turboahtimella, 7,4-kilowattituntisella akulla sekä 95-hevosvoimaisella sähkömoottorilla. Järjestelmän kokonaistehoksi ilmoitetaan 680 hevosvoimaa ja suurimmaksi vääntömomentiksi 720 newtonmetriä.
Kun Artura heilauttaa vaa’an 1498 kilon tietämiin, se tarkoittaa takavedosta huolimatta melkoista kyytiä. Satasen vauhtiin Artura repii itsensä alle kolmessa sekunnissa, kahteensataan 8,3 sekunnissa ja huippunopeudeksi kerrotaan 330 km/h.
Suhteellinen ja absoluuttinen keveys
McLarenin kokonaan uusi hiilikuitumonokokkirunko tuntuu siltä miltä se kuulostaakin. Artura ei nitku, notku eikä vavahtele loivissa tai jyrkissä laineissa mihinkään, vaan jäykkä kori ja runko antavat alustan tehdä työn.
Ohjaus tuntuu terävältä mutta silti tarkalta, ja eikä siinä ole pisaraakaan tunnottomuutta tai keinotekoisuuden tuntua. Syykin selviää myöhemmin teknisiin tietoihin syventymällä: tehostus on tämän päivän trendien vastaisesti perinteinen hydraulinen, eikä tietokoneen keksimällä tehostuksella ruunattu sähköversio.
Alle 1500 kilon paino toki auttaa myös asiaan. Tämän päivän mittapuulla Artura on lataushybridiksi käsittämättömän kevyt.
Tuo keveys on myös asia, mikä oikeastaan määrittelee Arturan ajettavuuden, ja muistuttaa siitä mihin suuntaan nykyisten ja tulevaisuuden autojen kehitys saattaa ajettavuutta viedä. Tai siis mihin se ei todennäköisesti ole menossa.
Käsittämätön voimalinja
Akun 7,4 kilowattitunnin kapasiteetti ei tietenkään vie Arturaa pitkälle, ja tehdas itsekin ilmoittaa sille sähköiseksi toimintamatkaksi vaivaiset 31 kilometriä WLTP-mitattuna. Oikeassa elämässä tämä tietysti konkretisoituu sinne reilun parikymmenen kilometrin toimintamatkaan, jos asialla tämän tyyppisen auton kohdalla nyt on merkitystä.
Ehkäpä Arturan hybridiajo-ominaisuuksien olennaisin juttu on se, että tulevaisuuden polttomoottoriautojen suhteen rajoitetuissa kaupungeissa sen voi ajaa äänettömästi ja lähipäästöttömästi omasta tallista moottoritielle tai mutkaväylille.
Erikoista kuitenkin on se, ettei hybridijärjestelmä tunnu yhtään päälleliimatulta tai pakkopullalta, vaan jopa ajoakku tyhjäksi ajettunakin McLaren osaa hyödyntää voimalinjansa hienosti. Kehä III:sen kauppakeskushelvetin pihalta Espoon Otaniemeen kevätsäässä ajettuna Arturan ajotietokone kertoo kulutukseksi hämmästyttävät 6,7 litraa sadalla kilometrillä.
Toki ankaralla kaasukäytöllä tankissa kävisi pyörre kuten nyt kuuluukin, mutta normaalin liikenteen mukana brittiläinen keskimoottoriauto menee hurjan pienellä polttoainemäärällä.
Ajomoodi, jolla on oikeasti vaikutusta
Arturan mittaristopodin kulmissa on keinukytkimet, joista toisella valitaan ajomoodi (ja toisesta alustan käytös). Ajomoodikytkimessä on neljä asentoa: täyssähköinen, comfort, sport ja track. Näistä ensimmäinen ja kaksi viimeistä ovat itse itsensä selittäviä mutta comfortista löytyy erikoinen ominaisuus.
Se nimittäin aidosti muuttaa myös sitä, miten auto tottelee kaasupoljintaan. Mukavuusmoodi valittuna Artura leikkaa valtaosan tehoistaan pois, ja kiihtyy kaasupoljin pohjaankin painettuna korkeintaan leppoisanraukean perheauton tahtiin. Edes kick-down ei herätä konehuoneen petoa, sen tekee vain moodin vaihto sport- tai ratakuosiin.
Tarkkuusinstrumentti
Aiemmin ajamani McLaren 570S sekä 720S Spyder olivat toki suoran analogisia superautoja, mutta niissä valitettavasti näkyi McLaren koko ja kokemus kuluttajatuotteiden valmistuksessa.
Ei niiden laadussa ollut sinänsä sanomista, mutta jotenkin ne tuntuivat kotitekoisilta, joskin hommansa osaavien tekijöiden valmistamilta tuotteilta, verrattuna nyt vaikkapa hurjasti menoaan parantaneeseen Ferrariin.
Jos Arturaa vertaa vaikkapa Ferrari 296 GTB:hen, on se luonteeltaan hyvin erilainen, vaikka perusidealtaan hyvin samanlainen. Kummatkin ovat kaksipaikkaisia lataushybridisuperautoja, mutta Ferrari tuntuu pystyvän venyttämään skaalaa molemmista päistä pidemmälle.
Se on tarvittaessa mukavampi maantieajossa, mutta taistelumoodissa myös raaempi ja nopeampi kuin McLaren.
Arturan tapauksessa McLaren on tehnyt hurjan loikan kokoonpanon laadussa, materiaaleissa ja sellaisessa yleisessä vaikutelmassa, jota on vaikea tai mahdoton määritellä ainakaan millään numeroarvoilla. Artura räyhää täyskaasulla edelleen raivokkaasti, on keveän ja äärimmäisen tarkan tuntuinen ajettava mutta nyt ympärillä on auto, joka tuntuu oikeasti siltä miltä tämän hintaluokan auton kuuluukin tuntua.
Silti tallella on melkoinen annos sellaista tarkkuutta ja keveyden tuntua, joka tänä päivänä on katoamasssa myös ajajan herkkupaloina tunnetuista superautoista. McLaren Artura on edelleen analoginen, kevyt ja takavetoisena myös hilpeänhauska ajettava.
Ja siitä superautojen kohdalla on kysymys nyt, ja tulevaisuudessa.
Hinta: 272 000€
Tehdastakuu: 5 vuotta / 75 000 km
Tekniikka:
Moottori: V6, tuplaturbo, lataushybridi
Iskutilavuus: 2993 cm3
Teho: 500 kW / 680 HV @ 7500 r/min (yht.)
Vääntömomentti: 720 Nm @ 2250 r/min (yht.)
Kulutus (WLTP): 4,6 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 104 g / km
Voimansiirto: Takaveto, 8-vaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto
Sähkötekniikka:
Sähkömoottorin teho: 70 kW / 95 hv
Sähkömoottorin vääntömomentti: 225 Nm
Akku:
Akkutyyppi: Litium-ioni
Kapasiteetti: 7,4 kWh
Latauspistoke: Type 2
Latausnopeus 0-100% AC: 2 h
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 2,9 s
Huippunopeus: 330 km/h
Mitat:
Pituus: 4539 mm
Leveys: 1913 mm
Korkeus: 1193 mm
Akseliväli: 2640 mm
Tavaratila: 160 litraa
Polttoainesäiliön tilavuus: 66 l
Omamassa: 1498 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: - kg / - kg
McLaren vaihtoautot
