Autoilevan maailman katseet ovat tällä hetkellä vaihtoehtoisissa tai oikeammin uusissa energianlähteissä: hybridit, lataushybridit, täyssähköautot ja joidenkin näkemysten mukana myös vetyautot vievät kohta paikan perinteisiltä diesel- tai bensiiniautoilta.
Sellaisia kuitenkin on edelleen tarjolla, siis myös ilman minkäänlaista sähköistyistä voimalinjassa. Pelkällä bensiinimoottorilla liikkuvien autojen tarjonta tosin on tänä päivänä äärimmäisten vähäistä, mutta yksi sellainen löytyy markkina-osuuttaan viimeisten muutaman vuoden aikana nostaneen Kian mallistosta.
Eikä kyse ole edes alle 20 000 euron jäävistä pienistä kaupunkiautoista, vaan ihan oikeasta perheautomallista.
Keskiarvoisen ihmisen auto
Kia Ceediä voisi oikeastaan kuvailla hyvin keskiarvoiseksi perheautoksi. Farmariversiona se on tasan 4,6 metriä pitkä, ja sen 2,65 metrin akseliväli luo kohtalaiset tilat myös takapenkille: ei ylellisen väljää, mutta ei ahdistavan ahdastakaan.
Reilut 600 litraa tavaratilaa tarkoittaa asiallista kuljetuskapasiteettia myös niille lapsiperheen mökkiviikonlopuille, voimalinjavaihtoehtoja riittää nirsoimmillekin asiakkaille. Tarjolla on niin kevythybridiä useammassakin teholuokassa kuin modernisti ladattavaa hybridiäkin.
Erikoista Ceed-mallistossa kuitenkin on, että se pitää sisällään niin kevythybriditekniikalla varustetun dieselin kuin parikin vaihtoehtoa, joissa voimalinjaa ei ole sähköistetty lainkaan.
Analogisen ihmisen auto
On melko tyypillistä, että automaahantuojien lehdistökäyttöön tilaamat autot edustavat hinnaston yläpäätä, vieläpä varsin tukevasti varusteltuna. Syykin tähän on ilmeinen: ne ovat yleensä niitä jotka näyttävät kuvissa parhailta sporttipenkkeineen ja isoine alumiinivanteineen.
Vaikka monen automerkin ja -mallin kohdalla paremmin varustellut huippumallit edustavatkin yllättävän suurta osaa myytävistä yksilöistä, on varsinkin ”kansanautojen” kohdalla tyypillistä, että kauppansa tekevät parhaiten juuri keskikastin mallit. Autoon halutaan ehkä jotain pientä ekstraa, mutta ei haluta maksaa tuhansia euroja perushinnan päälle.
Kia Ceedin farmariversioiden hinnasto alkaa yksilitraisen, kolmesylinterisen ja manuaalivaihteisen mallin kohdalta. Niistä vielä edullisimman EX-mallin varustelu ilman maksullisia varusteita on spartalainen: ajoavustimista löytyy aktiivinen kaista-avustin, kaistavahti ja perusmallinen vakionopeudensäädin.
Ikkunat liikkuvat EX:ssä sähköllä, mutta avaimetonta käynnistystä tai ovien avausta ei tarvitse odottaa. Ajovalot ovat halogeenitoimiset, takakonttia operoidaan manuaalisesti, samoin istuimia. Ilmastointilaite löytyy, mutta se on manuaalisäätöinen.
Lisävarustelistalta löytyy LX Pack (veroineen noin 500€), joka tuo mukanaan hieman vakiota suuremman kosketusnäytön kojelautaan, peruutuskameran ja älypuhelinpeilaukset. Meidän koeajoautoomme oli valittu tuo varuste, yhdessä metallivihreän ulkovärin kanssa. Lisävarusteisiin on kulunut tässä autossa 1021 euroa.
Ja kyllä, etuistuinten välistä löytyy ihan aito kuusilovisen manuaalivaihteiston valitsin.
Mutta millainen se on ajaa?
Autotoimittajan työssä on aina se riski, että kun on mahdollisuus ajaa paljon hienosti varusteltuja, kalliita ja osin harvinaisiakin autoja, unohtaa millaista tarjonta on siellä samaisen automallin hinnaston toisessa päädyssä.
Niin naksautetaan kaukosäätimestä Ceedin ovet auki, ja istutaan alas. Perusmallin kuskinpenkki on aivan asiallinen säädöiltään, ja mikä erikoista, sen selkänoja tuntuu tarjovat todella reilun sivutuen, mutta istuintyynyn osalta sivutuki jää selvästi ohkaisemmaksi. Reisitukea saisi olla hieman enemmän.
Virta-avain lukkoon, kytkinpoljin pohjaan ja kääntö: pieni kolmesylinterinen turbomoottori herää eloon. Auton heräämisen tosi huomaisi jo moottorin lievästä värinästä, siihen ei enää tarvitsisi korealaisautoille tyypillistä piippauskonserttia jonka funktio varsinkin liikkeelle lähdettäessä jää vähän epäselväksi. Kia kun ei millään tavalla ilmaise mitä se piippaa. Kunhan piippaa.
Kytkin on muuten helpohko, mutta varsinaisesti sen irrotuskohtaa ei ehkä tunne aivan niin hyvin kuin toivoisi. Kuusilovinen manuaaliaski on liikkeiltään hyvin kevyt, mutta samaan aikaan melko tarkka ja siis kohtalaisen helposti käytettävä. Kytkimen ja manuaalivaihteiston toiminta on kuitenkin helppo omaksua, eikä Kia protestoi vähän epämääräistäkään operointia erikoisemmin.
Kylillä ja koneväylillä
Ceed on kohtalaisen ketterä ja monella tapaa mutkaton ajettava parkkipaikoilla, eikä meni muutu sen hankalammaksi muussakaan taajama-ajossa. Perusmallin 100 hevosvoimaa ei enää tänä päivänä tosin tarjoa enää edes kohtalaista suorituskykyä, sillä vaikka auton omamassa jää juuri alle 1400 kilon, on 12 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan melkoisen loivaliikkeistä menoa.
Tässä kohdassa kannattaa muistaa, että tuo kiihtyvyys yleensä vaatii vielä melko surutonta voimalinjan ruoskimista, kaksoiskytkinautomaatilla kun riittää pelkkä kaasupolkimeen nojaaminen.
Mutta kun Ceedin saa vauhtiin, on meno ihan leppoisaa. Ohituskiihtyvyys on toki hyvin maltillista, mutta jos jokaisella suoranpätkällä ei tarvitse näyttää muille tiellä liikkujille närhenmunia, pärjää sillä hyvin.
Ehdottomasti plussan puolelle menee Ceedin käytös moottoritieajossa. Korkeaprofiiliset renkaat vaimentavat ääntä hyvin, ja Ceed on selvästi hiljaisempi ajaa kuin äskettäin samasta syystä moittimamme Toyota Corolla matalaprofiilisine renkaineen.
Varsinainen yllätys Ceedistä paljastuu kuitenkin hyvin tuulisena päivänä. Se nimittäin tuntuu täysin tunteettomalta sivutuulenpuuskille, eikä auton ajaminen vaadi kummoistakaan panosta tai jatkuvaa ohjaamista. Erinomaista!
Pieni kiuas, millaiset löylyt?
Kian pieni, sähkötön turbomoottori on parhaimmillaan taajama-ajossa, siis silloin kun liikutaan 40-60 km/h nopeusrajoitusalueilla. Tällöin kulutuksen saa pudotettua reiluun neljään litraan, vaikka auton kohtalaisen tiukkapipoista vaihdevihjevaloa ei tottelisikaan aivan orjallisesti.
Moottoritiellä kulutus odotetusti nousee, mutta jää silti kuuden-seitsemän litran väliin. Keskikulutukseksi tehdas ilmoittaa WLTP-standardein arvioituna 5,2 litraa, eikä käytännön elämässä kulutus aivan luokattoman kauas tästä jää. Tavallisessa, sekalaisessa arkiajossa siistillä kaasujalalla on helppo pysytellä viitosella alkavissa lukemissa.
Kolmesylinterisen moottorin pärinät ja tärinä välittyvät odotetusti ohjaamoon ja ratin taakse, vaikkakaan ei aivan pahimmalla mahdollisella tavalla. Reippaammin kiihdytettäessä pärinä myös kuuluu tasaisesti läpi kierroslukualueen.
Arkisen kuljettajan auto
Kian suorituskykyä tai karsittua varustelua olisi tietysti helppo moittia – jos siihen olisi jonkinlainen tarve. Nyt ei olla kuitenkaan vertailemassa C-segmentin farmariautoja keskenään, vaan arvioimassa yhden automallin ja -version toimivuutta.
Aivan tavallisessa arkiajossa hinnat-alkaen -tasoinen Ceed on kuitenkin aivan erinomainen auto. Siitä on tässä asussa vaikea löytää erityisen suurta moitittavaa tai ärsyttäviä piirteitä.
Se on melutasoltaan ihan hyväksyttävä, ajettavuudeltaan selkeä ja helppo, sisätiloiltaan asiallinen ja polttoaineenkulutukseltaan hämmentävän taloudellinen. Pienimoottorinen Ceed hoitaa työnsarkansa tavallisen autoilijan tavallisena kulkupelinä hienosti päivästä ja tarpeesta toiseen.
Tässä kokoluokassa löytyy varmasti autoja jotka pystyvät yhdellä, useammalla tai kaikilla osa-alueilla etevämpiin suorituksiin kuin yksilitrainen Ceed, mutta niistä juuri mikään ei tee sitä tällä hinnalla.
Hinta: 22 773 € (testiauton hinta 24 393 €)
Tehdastakuu: 7 vuotta / 150 000 km
Tekniikka:
Moottori: Rivi-3, bensiini, turboahdin
Iskutilavuus: 998 cm3
Teho: 73,6 kW / 100 HV @ 4500-6000 r/min
Vääntömomentti: 172 Nm @ 1500-4000 r/min
Kulutus (WLTP): 5,2 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 125 g / km
Voimansiirto: Etuveto, 6-vaihteinen manuaalivaihteisto
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 12 s
Huippunopeus: 183 km/h
Mitat:
Pituus: 4600 mm
Leveys: 1800 mm
Korkeus: 1465 mm
Akseliväli: 2650 mm
Tavaratila: 625 litraa
Testiauton rengaskoko: 195/65-15 (ed.) 195/65-15 (ta)
Polttoainesäiliön tilavuus: 50 l
Omamassa: 1386 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: 500 kg / 1000 kg
Kia Ceed vaihtoautot
Kia Ceed uudet autot
Teksti: Arttu Toivonen
