Etusivu / Artikkelit / Koeajo: KGM Torres EVX – Iso ja halpa sähköauto

Koeajo: KGM Torres EVX – Iso ja halpa sähköauto

Jaakko Isoniemi

Julkaistu: 8.7.2024 , Päivitetty: 8.7.2024 12.34

Korealainen KGM Torres EVX on iso ja kokoonsa nähden halpa sähköauto, joka on harppaus kohti parempaa, mutta koeajo paljastaa, että tekemistä riittää.

Koeajo: KGM Torres EVX – Iso ja halpa sähköauto

Miltä kuulostaisi kohtalaisen kookas täyssähköinen katumaasturi miljoonan kilometrin akkutakuulla, seitsemän vuoden perustakuulla ja vähän päälle 40 000 euron hintalapulla? Hyvältä tietenkin. Toisaalta myös epäilyttävältä, sillä brändi kantaa nimeä KGM.

KG Mobilitystä ei liene kuullut Suomessa juuri kukaan, Ssangyongista ehkä jokunen enemmän. Kyse on varsin vanhasta korealaisesta autobrändistä, joka syntyi vajaa pari vuotta sitten, kun KG Group osti Ssangyongin.

Pitkästä historiasta huolimatta merkin aiemmissa autoissa on ollut paljon toivomisen varaa. Edellinen viritys Korando oli muuan kollegan mukaan iso edistysaskel aiempiin autoihin, ja siitä huolimatta melko kamala. Torres EVX on jättiharppaus Korandoon verrattuna, mutta tekemistä riittää, mikäli KGM haluaa olla vakavasti otettava kilpailija.

Mutta aloitetaan hyvistä puolista, sillä positiivisia asioita on paljon. Torres on alustaltaan mukava tapaus. Matkanteko on tavanomaisilla alustoilla miellyttävää ja vaikka jousitus ei mitenkään superhienostunut ole, ja pientä nypytystä voi toisinaan esiintyä, se on tässä hinta- ja kokoluokassa ihanan pehmeä. Rengasmelu on kohtalaisen hyvin eristetty.

Toinen ehdoton vahvuus ovat tilat. Lämmitettävillä takapenkillä on mukavasti jalkatilaa ja vaikka reidet jäävät herkästi ilmaan, siellä kuvittelisi matkustavan ihan mukavasti pidempiä matkoja. Etupenkit ovat niin ikään oikein hyvät. Ehkä ne ovat aavistuksen kovan puoleiset, mutta vain aavistuksen. Säädettävyys on kohtalaisella tasolla ja kuskin paikalla on hyvä olla, tosin ristiselän tuki ei kaikille välttämättä sovi. Keskikonsoli on hyvin suunniteltu, sopivia lokeroita ja tilaa on erilaisille tavaroille.

Tämän hyvän lisäksi tulee takakontti, joka on virallisten paperien mukaan yli 700-litrainen ja vielä seuraavalle sataluvulle pääsee heivaamalla välipohjan alta styroksisen tilanjakajan varastoon. Jotenkin en ihan numeroihin sokeasti luottaisi, mutta iso tavaratila autossa on.

Vetelee ja sutii

Negatiivisia asioita on myös paljon ja niistä kriittisimmät liittyvät käytettävyyteen, järjestelmiin ja ajettavuuteen. Jo ensi kiihdytyksestä huomaa, ettei luistonesto toimi kunnolla. Etupyörät sutaisevat ihan kuivalla asfaltilla ja joka kokeilulla. Auton reilut 200 hevosvoimaa tekevät siitä ihan riittävän ripeän, mutta ei modernissa autossa tällaista pitäisi tapahtua.

Ohjaus on myös vailla hienosäätöä. Keskialueella se on hämmentävän epämääräinen ja löysä eikä turhan kärkkäästi toimiva kaistavahti ainakaan paranna elämystä. Vähän väliä tuntuu kuin auto kiskoisi rattia mieleiseensä suuntaan ja vähän epäselväksi jää, onko kyse järjestelmän interventiosta, tien urista vai mistä. Sama epämääräisyys jatkuu mutkissa, joissa joutuu vähän hakemaan ja korjaamaan auton kulkusuuntaa ja hallinta on epävarman tuntuista.

Ajotilaa voi muuttaa normaalin, sportin ja ekonomisen välillä. Sport-ajotila on suoranainen vitsi. Sen merkittävin muutos on voimapolkimessa, joka muuttuu kertaheitolla kelvottomaksi. Pienikin hipaisu annostelee heti nykäyksen aiheuttavan määrän vääntöä etupyörille. Se ei ole urheilullista, ainoastaan kamalaa.

Ällistyttävän huono on myös vaihteiston toteutus. Vaihdevivusta saa joka kerta vetäistä kahdesti, sillä vapaa menee välissä päälle. En muista yhtään toista sähköautoa, joka toimisi tällä tavalla.

Varo peräänajoa

Muutenkaan auton toiminta ei herätä luottamusta. Yhdessä tilanteessa, ihan tavallisessa kaupunkiliikenteessä hätävilkut läpsähtivät itsestään päälle ja näytölle tuli teksti peräänajovaarasta tai jotain vastaavaa.

Lavoilla ohjattava jarrutusenergian talteenotto on niin ikään omituinen. Siinä on neljä porrasta ja niin sanottu smart-tila, jossa ei ole mitään fiksua. Sitä käyttäessä saa aidosti pelätä ajavansa jonkun perään.

Periaatteessa viimeksi mainittu mahdollistaa yhden polkimen ajon. En suosittele silti kokeilemaan yli neljänkympin vauhdissa, sillä auton hidastuvuus on epäloogista ja usein alkuun liian laimeaa. Loppujarrutus tapahtui turhan usein aivan viime hetkellä. Jos edessä ei ole muita ajoneuvoja on turha kuvitellakaan ehtivänsä pysähtyä pelkän rekuperaation avulla valoihin. Kokonaan pois (0) tai lievimmälle (1) asettamalla käytös on jotenkin ennustettavaa ja polkimien käyttö järjellisen tuntuista.

Voihan järjestelmä

Ohjelmisto- ja käyttöjärjestelmävaikeuksia on yhdellä jos toisella valmistajalla, mutta tämän auton kokonaisuus on huonoimmasta päästä. Aika lailla kaikki toiminnallisuudet on tungettu keskinäytölle, joka on tunnetusti erittäin huono ratkaisu, jos näyttö on hidas eikä aina reagoi painalluksiin. Etenkin navigointikartan operointi on hankalaa ja viive pitkä.

Valikkopuuroa on runsaasti, tekstiä samaten ja toisinaan teksteistä on varsin hankala saada selville, mistä oikeastaan on kyse. Esimerkiksi ylinopeushälytyksen, jonka ääni on karmiva, poiskytkentä vaatii neljä klikkausta ja tihrustamista. Sitten kun sen tekee, ei tarvitse myöskään nähdä mittaristosta nopeusrajoitusta. Sille paikalle tulee huutomerkki. Siinä ei ole mitään järkeä.

Jälleen jos Korandoon verrataan, edistys on huomattavaa. Siinä autossa kesti joitain minuutteja, että onnistuin saamaan näytön niin tilttiin, että se boottasi itsensä kesken ajon.

Yksi ärsyttävä tekijä löytyy katosta. Keskellä valoklusterissa palaa vihreä merkkivalo, joka on pimeällä äärimmäisen ärsyttävä. Se kuulemma kertoo, että hätäpuhelujärjestelmä on toiminnassa eikä sitä saa pois päältä. Kiva.

Ratissa sentään on perinteisen mallisia painikkeita, joka on vain hyvä asia. Huonompi on, ettei niihin kunnolla ylety irrottamatta kättä ratista ja toimintoja kuvaavat merkit ovat pieniä ja osin omituisesti sijoiteltuja. Etenkin pimeässä käyttö on hankalaa. Tähän toki varmaankin tottuisi pidemmän päälle.

Materiaalipuoli on kahtiajakoinen. Auto näyttää sisältä mielestäni tyylikkäältä ja penkit tuntuvat hyvältä ja tikkaukset näyttävät hyvältä. Erilaista heppoiselta tuntuvaa muovia on siellä täällä. Siitä huolimatta ensivaikutelma on positiivinen, kun muistaa hintalapun.

Valitettavasti erilaisia ongelmia havaitsee nopeasti. B-pilarin tienoilta kuuluu nitinää, kuskin penkin verhoilu on lähes uudessa autossa jo osin rypyssä, ratin muoviosa joustaa sormien alla ja oven sisäpuolen avauskahva tuntuu heppoiselta. Laatu ei vakuuta ja äänentoisto on surkea, tuhnuisen kuuloinen.