Ineos on nimi, joka ei suurelle yleisölle välttämättä soita minkäänlaisia kelloja, millään teollisuudenalalla. Kyseessä on vuonna 1998 perustettu brittiläinen kemianalan jätti, joka on tässä ajassa noussut maailman neljänneksi suurimmaksi alallaan.
Sen verran suureksi, että firman aikanaan perustanut Sir Jim Ratcliffe voi tänä päivänä ostella muiden kemianteollisuuden toimijoiden osia osaksi imperiumiaan.
Tämän ohella Ratcliffe tai oikeammin Ineos voi pyörittää brittiläistä ammattipyöräilyjoukkuetta sekä America’s Cup -purjehdustiimiä. Ja kun Ratcliffelle tuli tarve uudelle autolle eikä sopivaa saanut kaupasta tai tehtaalta, tämä perusti oman automerkin.
Työkalupakkiin
Tarina Ineoksen perustamisesta menee suoraan autoteollisuuden historiaan. Ratcliffe, monen muun ohella huolestui kun Land Rover ilmoitti lopettavansa ikonisen, alkuperäisen Defenderin valmistuksen vuonna 2016.
Tuolle työkalumaiselle klassikolle on olemassa oma, sen verran uskollinen fanikuntansa ettei sen katoamista kartalta vain 67 vuoden valmistuksen jälkeen katsottu hyvällä, varsinkaan kun Land Roverin seuraaja sille ei ollut lainkaan niin työkalumainen kuin edeltäjänsä.
Sir Jim otti yhteyttä Jaguar Land Roveriin ja kysyi voisiko ostaa Defenderin valmistukseen käytetyt työkalut itselleen jatkaakseen mallin tarinaa. Tämä ei yritykselle tietenkään käynyt.
Ratkaisu oli helppo: piirretään, suunnitellaan ja aletaan valmistamaan vastaavaa tuotetta itse. Nimi Grenadier keksittiin Ratcliffen suosikkipubista, lontoolaisesta The Grenadierista, jossa idea auton kehittämisestä kerrotaan syntyneen.
Lopuksi ostetaan Ranskasta vanha, tyhjäkäytöllä ollut entinen Smartin autotehdas ja aletaan vaan valmistamaan maastureita.
Välillä ostetaan tosin Jeeppejä, Land Rovereita, Toyota Hiluxeja, Mitsubishi Pajeroita ja varmaan muutama Mercedeksen G-sarjalainenkin, Ineoksen pääsuunnittelija Toby Ecuyerin mukaan, että nähtäisiin miten nämä autot on suunniteltu ja rakennettu.
Piispamobiili
Nimi Grenadier tarkoittaa sotilaskielessä kranaattimiestä eli krenatööriä, mutta sanakirja löytää sille myös merkityksen ”piispa”.
Itse auto on sekä ulkomuodoltaan että teknisiltä ominaisuuksiltaan varsin vakuuttava. Tikapuurungolle on asennettu monivarsituetut, Carraron valmistamat jäykät akselit, joita käytetään jatkuvalla nelivedolla. Normaalin nopean nelivedon ohella on tarjolla Tremecin jakolaatikon kautta myös alennusvaihde 2,5:1-välityksellä.
Moottorivaihtoehtoja on kaksi. Kummatkin tulevat suoraan, vaihteisto mukaan luettuna BMW:ltä ja ovat kolmelitraisia, turboahdettuja rivikuutosia joko dieselinä tai bensiiniversiona.
Näistä jälkimmäinen on B58-sukupolvea ja tuottaa 286 hevosvoiman tehon ja 450 newtonmetrin väännön, dieselpainos on puolestaan B57-sukupolvea. Siinä suurin teho on 249 hevosvoimaa, mutta vääntöä saadaan ulos 550 newtonmetriä. Jatkeena on kummassakin tapauksessa ZF:n hieno 8HP-automaattivaihteisto.
Ihka oikea maasturi
Grenadier on varustettu valtavalla määrällä yksityiskohtia, varusteita ja ratkaisuja, jotka osoittavat sen olevan ehkä tämän hetken vakavimmin otettava maastoauto.
Autosta löytyy valmiudet katolle asennettaviin lisävaloihin, ja näihin on tietysti olemassa johdotukset ja kytkimet valmiiksi kattopaneelissa, joka yhdessä keskikonsolin ja kojelaudan kanssa muistuttavat enemmän ison matkustajakoneen vastaavia.
Sen kylkiin ja ulkokuoreen pystyy asentamaan kaikenlaista tarpeistoa pikakiskoille, ja autossa on toki sekä tikkaat katolle että katon reunasta löytyvät kiipeilykahvat vakiona.
Grenadier pystyy kahlaamaan vakiovarustuksessaan 80-senttisessä vedessä ja se on varustettu esimerkiksi erityisellä off-road -ajotilalla. Siinä missä katumaastureiden ”off-road”-tilat tarkoittavat yleensä ohjaustehostuksen lisäämistä, valmistelee Grenadier kuljettajansa maaston kytkemällä pysäköintitutkat ja turvavyövaroituksen pois päältä.
Jos mietityttämään jäi lisävarusteena saatavien tasauspyörästöjen lukkojen toiminta off-road -kytkintä käytettäessä, niin huoli pois. Niitä on tarkoitus käyttää ihan erikseen, tarpeen mukaan.
Kadulla kankeampi, maastossa menevämpi
Grenadier on luonnossa nähtynä jykevä ilmestys. Pituutta maasturimallilla on 4,86 metriä, leveyttä 1,93 metriä ilman peilejä ja korkeutta 2,04 metriä. Kulmikkuus ja koeajoauton tapauksessa vielä sen mustanpuhuva väritys tosin antavat kuvan vielä tuotakin suuremmasta koosta.
Kun Ineoksen maahantuonnista soitettiin koeajon jälkeen ja kyseltiin tunnelmia autosta, oli helppo todeta sen olevan varsin kelvollinen maastoauto. Kerroin, että kotitalon pihassa on tällä hetkellä sen verran autoja, ettei normaaliajoreitti ollut onnistunut, joten ajoin parkkipaikalle sivupihan kautta, talven aikana kolalla kasatun lumivallin ylitse.
Tämä ei haitannut asialle nauranutta tuotepäällikköä lainkaan. En usko, että monen muun maahantuojan reaktio olisi ollut aivan vastaava. Joskaan eivät ole tuotteetkaan.
Ineos ei muuten inahtanutkaan tuosta kiipeämisestä, ei se kysellyt edes sen off-road -moodin perään.
Grenadierillä olisi kiintoisa päästä ajamaan todella vaikeassa ja haastavassa maastossa, mutta talven saavuttua se vaatisi kohtalaisen tarkasti tunnetut reitit.
Haasteita pakkasella
Grenadier on sotilaallisesta ulkonäöstään huolimatta mittasuhteiltaan hieman erikoinen auto. Maavaraa siinä on reilut 26 cm, mikä tarkoittaa auton lattia on väkisinkin melko korkealla.
Tämä tarkoittaa, että 190-senttinen ja paksuun talvitakkiin verhottu kuljettaja saa väännellä niskaansa reilusti, jos aikoo mahtua oviaukosta sisään. Grenadierin istuimet, vaikka nekin sijaitsevat korkealla, ovat kuitenkin erinomaisen mukavat istua tämän tyyppiseksi autoksi. Sivutukea löytyy reilusti, jopa enemmän kuin odottaisi, samoin reisituki on asiallisella tasolla.
Ohjaamosuunnittelussa on menty huollettavuus ja muokattavuus edellä: ergonomia on sellaisella tasolla, että nappeihin ja kytkimiin ylettyy kuljettajan paikalta tavalla tai toisella, ja se on aivan riittävästi se.
Sen sijaan Ineoksen kokemuksen vähäisyys näkyy muutamassa paikassa. Auton ovien kanssa ongelmat alkoivat -15C pakkasessa, kun ensin painonapilla avattavia ovia ei tahtonut saada auki, eikä avaamiseen jälkeen enää pysymään kiinni noiden nappien jäädyttyä pohjaan.
Tästä ongelmasta päästiin varsin liberaalilla suihkeöljyn käytöllä onneksi, ainakin toviksi.
Mutta se lämmityslaite...
Ovien lukoille ollaan mahdollisesti jo tekemässä Ineoksella jotain, sillä ongelma on kuulemma tunnistettu tehdastasolla.
Sen sijaan toinen arktisissa olosuhteissa ilmenevä haaste löytyi auton ilmastointijärjestelmästä. Koeajon ensimmäisenä päivänä ei nimittäin ilmastointilaitteesta tahtonut löytyä sopivaa asetusta, että auton olisi saanut lämpenemään sisältä.
Tunnistettavasti lämpöä tuli vain jalkoihin: eteen vähän, mutta takapenkkiläisten suuttimista puolestaan puhkui kunnon trooppinen puhuri. Jos ilmastoinnin kytki automaattiasentoon, lakkasi lämmön tulo samantien, riippumatta siitä mihin asentoon varsinaisen lämpöhanan oli pyöritellyt.
Huurteenpoistoasennossa lämpöä sai tuulilasille, mutta ei kovin kaksisesti silloinkaan.
Kylmällä autolla meno oli melko toivotonta, mutta kun sisätilaa oli jatkuvalla ilmastointilaitejumpalla saanut hieman lämmitettyä, huomasi missä ongelman juuri todennäköisesti oli: ilman suuntavalitsin on pyöriteltävä, mutta varustettu todella hienojakoisilla asennoilla.
Tämä johti siihen, että saadakseen tuosta kiertokytkimestä ulos sen pienen, hennon naksahduksen, joka kertoi että haluttu puhallussuunta oli saatu valittua, oli oltava lähes kassakaappimurtomiehen tarkkuus käsissä. Tuntuma parani siis hieman auton lämmettyä.
Ongelma oli, ettei auto suostu puhaltamaan oikein mihinkään näiden kytkimen asentojen välillä, eikä noita asentoja siis tuntenut kylmässä autossa. Nyt autoon sai lämpöä – mutta se ilmastoinnin automaattiasento ei toiminut oikein vieläkään.
Kerroimme havainnoista maahantuojalle autoa palautettaessa, ja autoa Suomeen tuovalla Hedin Automotivella otettiin tämä yksilö tarkastettavaksi. Kaksi päivää palauttamisen jälkeen saimme viestin, että autoyksilön lämmityslaitteessa on ollut vikaa, eikä se ole toiminut kuten sen pitäisi.
Onko se NATO-yhteensopiva?
Ineos ei ole pyrkinyt tekemään Grenadieristä muuta kuin selkeästi jämerän työkaluauton. Se on toteutukseltaan lähempänä vanhaa Land Rover Defenderiä kuin ehkä toista klassikkomaasturia johon sitä olisi helppo verrata, Mercedeksen G-sarjalaista.
Tämä tosin toistuu niin hyvässä kuin pahassakin: Grenadier on paljon enemmän työkalu kuin mikään muu maastoauto tällä hetkellä markkinoilla.
Sen simpukkaohjaus on off-road -käyttöön ja auton käyttöön sopivasti erittäin hidas, ja vastaavasti se ei palauta oikeastaan ollenkaan keskelle, ei missään nopeudessa. Tämä toki on haettu ominaisuus, sillä keskittävästä ohjauksesta on oikeassa maastoajossa käytännössä vain haittaa.
Pikkurahalla Kranaattimiestä ei kaupasta mukaansa saa. Meille koeajettu yksilö on kokonaismassansa ansiosta rekisteröity kuorma-autoksi, mikä tarkoittaa että autoverottomana hintalappuun kirjataan 99 294 euron summa arvonlisävero mukaan luettuna.
Henkilöautoksikin Grenadierin saisi: hinnat alkavat 160 728 eurosta Fieldmaster -varustelulla dieselpainoksella, paremmin varusteltu Trialmaster -malli maksaa bensiinimoottorilla jo 171 068 euroa. Muut versiot menevät näiden väliin.
Näitä voi halutessaan maustaa lisävarusteilla. Listalta löytyy tietysti sellaisia itsestäänselvyyksiä kuten nahkaverhoilu tai kumimatot, mutta myös harvemmin henkilöautoissa nähtäviä optioita.
Vai miltä kuulostaisivat Off-Road -selviytymispaketti, lapio, kirves- ja lapioteline katolle tai hiekkaramppien kiinnitystelineet (valinnan mukaan joko vaakaan tai sivuttain)?
Ja se NATO-yhteensopivuus? On se, NATO:n yksipolttoainepolitiikka nimittäin tarkoittaa että diesel-versio olisi todennäköisesti pienillä muutoksilla sovitettavissa myös lentopetroolin eli kerosiinin käyttöön.
Josko tässä olisi seuraaja puolustusvoimien nykyiselle Land Rover Defender -kalustolle?
Hinta: 99 294 € (kuorma-autona)
Tehdastakuu: 5 vuotta
Tekniikka:
Moottori: Rivi-6, diesel, turbo
Iskutilavuus: 2993 cm3
Teho: 183 kW / 249 HV @ 3250-4200 r/min
Vääntömomentti: 550 Nm @ 1250-3000 r/min
Kulutus (WLTP): 12,2 l / 100 km
Co2-päästöt (WLTP): 319 g / km
Voimansiirto: Neliveto, 8-vaihteinen automaattivaihteisto
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 9,9 s (henkilöautoversio)
Huippunopeus: 160 km/h (henkilöautoversio)
Mitat:
Pituus: 4896 mm
Leveys: 1930 mm
Korkeus: 2036 mm
Akseliväli: 2922 mm
Maavara: 264 mm
Lähestymiskulma: 35,5 astetta
Jättökulma: 36,1 astetta
Ylityskulma: 28,2 astetta
Sivukallistus: 45 astetta
Kahlaussyvyys: 800 mm
Tavaratila: jopa 2000 litraa
Polttoainesäiliön tilavuus: 90 l
Omamassa: 2700 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: 750 kg / 3500 kg
Kattokuorma dyn./staat: 150 kg / 450 kg
Ineos Grenadier uudet autot
