Neljä viimeksi katsomaa autoasi on listattuna tähän.

Selaimesi evästeasetukset eivät salli viimeisimpien kohteiden tallennusta. Ota tarvittaessa yhteyttä asiakastukeemme asiakastuki@autotalli.com.

/
Suosikkilistasi on täynnä. Voit lisätä enintään 25 kohdetta.

Kirjaudu sisään, jotta saat suosikkisi talteen. Voit lisätä enintään 25 kohdetta suosikkilistallesi.

Selaimesi evästeasetukset eivät salli suosikkien tallentamista. Ota tarvittaessa yhteyttä asiakastukeemme asiakastuki@autotalli.com.

/
Autotalli.com

Artikkeli

Koeajo: Ford Mustang GT – Ikoni tuotiin tähän päivään

Muskeliautoikoni kurottaa nykyaikaan - eikä se ole välttämättä huono juttu
Koeajo: Ford Mustang GT – Ikoni tuotiin tähän päivään

Myönnän että suhtauduin vähän skeptisesti ensimmäisiin kuviin tuoreimman sukupolven Ford Mustangista. Digitaalisuus on tehnyt tuloaan myös boomereiden unelma-autoon. Mutta se on ihan ok.

Hiljattain 60-vuotissyntympäiviään viettänyt Ford Mustang on käynyt vuosikymmenien aikana läpi niin valtavia mullistuksia, ettei automallia ole enää tunnistanut esikuvansa jälkeläiseksi, paitsi korkeintaan maskin laukkaavasta villihevoslogosta.

Alkuaikojen amerikkalaisittain pienehköstä, edullisesta ja ketterästä ponyautosta kasvoi ensin turpea mutta ajoittain hyvin väkevät voimvarat omannut muskeliauto, joka ensimmäisen öljykriisin jälkimainingeissa laimentui hyvin vaatimattomaksi, melkein oman itsensä irvikuvaksi, Mustang II:ksi.

Sitä seurasivat nyt jo hieman kulttiautostatustaan kasvattanut ”Fox Body”-kori sekä 1990-luvulla päivänvalon nähnyt hyvin pyöreämuotoinen ja sinänsä aikakautensa tuotteeksi soveltuva, mutta kovin kaukana Mustangista tyylillisesti ollut sukupolvi.

Vuonna 2005 kuitenkin tapahtui. Ford osoitti olevansa melko hyvin ajan hermolla kun se julkaisi kokonaan uuden, mutta hyvin retrohenkisen Mustang-mallin joka otti eniten muotoilullisia vaikutteitaan ehkä jostain vuosien 1967 tai 1968 Mustangista.

Yhtäkkiä Mustangista tuli uudelleen seksikäs tuote. Se ei ollut enää tennissukkasukupolven, eli joskus 1940- tai 1950 -luvulla syntyneiden farkkushortsimiesten työkalu omaan nuoruuteen palaamiseen aviokriisin tiimellyksessä, vaan hyvän näköinen, ajoittain myös erittäin väkevästi liikkunut aito muskeliauto.

Ford painoi tässä kohdassa kaasun pohjaan. Tuon liki 20 vuoden takaisin retro-Mustangin paluun jälkeen se on kehittänyt Mustangia koko ajan eteenpäin, ja nyt kun uusioversio on ehtinyt jo kolmanteen sukupolveensa, on se napannut kiinni myös nykyajasta.

Mutta ei ole syytä hätääntyä. Vaikka Mustang -nimellä myydään tällä hetkellä myös täyssähköistä katumaasturimallia perheautokäyttöön, ei tässä aidossa Mustangissa ole häivähdystäkään liikenteen sähköistymisestä.

Pitää olla veekasi

Mustang-perusmalli on tänä päivänä GT, jossa elämää pitää konehuoneessa hieman päälle viisilitrainen bensiini-V8. Tässä ei ole seuralaisena nyt kevythybridihyrrää, ei ajoakkua, sähkömoottoria eikä edes turboahtimia.

Fordin kevytmetallinen V8 tuottaa 446 hevosvoiman tehon ja 560 newtonmetrin vääntömomentin. Tuo voima tulee tarjolle isoksi V8:ksi melkoisen korkealla alueella, sillä huipputeho pusketaan ulos peräti 7250 r/min käyntinopeudella.

Sen perässä on 10-nopeuksinen automaattivaihteisto, vaikka Mustangiin on tarjolla myös kiväärin lukko -tasoisen vaihtamiskokemuksen tarjoava Tremecin 6-lovinen manuaaliaski. Tottakai perinteisesti tämän tyyppisissä autoissa manuaali olisi se miehekkyyskokemuksen täydentävä valinta, mutta Fordin kymppilovinen automaatti tekee työnsä erinomaisesti.

Ja toisaalta, tämä on silti ja edelleen jenkkiauto. Automaatti on luontaisempi valinta, sori vaan.

Mustangin näennäisen väkevistä teholukemista huolimatta kiihtyvyydeksi nollasta sataseen ilmoitetaan 4,9 sekuntia. Se on tietysti vähemmän kuin mitä kukaan tavallisessa tieliikenteessä tarvitsee, mutta samalla paljon enemmän mitä tällä rahalla saa tänä päivänä muilta valmistajilta.

Mutta ehkä Mustangin idea ei olekaan siinä. Pohditaanpa hetki.

Annos rintakarvojen kasvattajaa, kiitos!

Mustangin ajoasento on helppo saada säädettyä oikeastaan täydelliseksi. Ohjauspyörän korkeus- ja pituussäädöissä riittää hyvin varaa, ratin kehä ei peitä mitään olennaista tai edes epäolennaista mittaristosta ja ergonomia on kohdallaan. Istuin tukee hyvin joka suuntaan, mutta ei ole väkisinsporttinen.

Vain ”drift brake”-nimisen, toiminnaltaan hyvin erikoisen käsijarrukahvan sijoitus osuu niin kiusallisen lähelle kuljettajaa, että sen kanssa toimimiseen pitää ensimmäisillä kerroilla keskittyä. Ja hyvä toisaalta niin, käsijarru on tarkoitettu nimensä mukaisesti aloittamaan sivuluisto vaikkapa nyt ratakäytössä tai yleisötapahtumasta poistuttaessa, joten sen käyttö muutenkin vaatii oman perehtymisensä.

Mustangin pakoputkistosta löytyy neljä moodia: Normal, väkevämmissä ajotiloissa käytettävissä oleva Sport, sen lähisukulainen joka on tarkoitettu vain ratakäyttöön sekä valikkojen takaa löytyvä hiljaisen startin tarjoava vaihtoehto.

Jälkimmäinen on tarkoitettu niille, joiden naapureita ilonpito, elämästä nauttiminen tai elämä nyt yleensäkin syljettää. Tässä tapauksessa toinen naapuri näyttää kattoremonttinsa keskeltä peukkua ja toinen tulee saunasta asti pyyhe päällä ihmettelemään kirkkaankeltaista lihaskimppua ihan tontin rajalle. Taisin saada hyväksynnän sille, etten käytä hiljaista moodia.

Painetaanpa tummanpunaista starttinappia. Mustangin käyntirähähdys nostaa ihokarvat pystyyn niin Normal- kuin Sport -moodissakin. Tyhjäkäynti ei ole räkäistä, eikä nykyisillä päästömääräyksillä siitä voida tehdä kovin hörpöttävää kireänousuisilla nokka-akseleillakaan. Hyvä niin, palamaton bensiini kun ei tuo lisää tehoa.

Äänessä on voimaa toden teolla. Ison koneen turvin Mustang peruuttelee tyhjäkäynnillä varsin reippaasti pihasta pihakadulle. Mekaanisen tuntuisesta vaihdevivusta pari pykälää taakse ja matkaan.

Äänimaailma on alle kahden tonnin kierroksilla hyvin maskuliinista, matalaa ja uhkaavaa. Äänestä puuttuu vaikkapa italialaisten kasikoneiden kireys ja saksalaisten vinkkelimyllyjen silkinpehmeys. Amerikkalainen nyky-V8 on ääneltään tasainen, mutta taajuudeltaan sellainen, että se tunkeutuu varmasti rakenteiden, kuten tiilivuorattujen talojen runkojen ja niissä asuvien selkäpiiden sisään.

Ei tämä varmasti ole sosiaalisesti täysin hyväksyttävää, mutta jestas että tämä tuntuu hauskalta. Se hauskuus on vähän lapsenomaista: ei sellaista täydellisen ja virheettömän suorituksen tuomaa tyydytystä vaan pikemminkin alkukantaista iloa siitä, että alla oleva villihevonen on syönyt korkeaoktaanista heinää, on vähän arvaamaton ja kuulostaa pahaenteiseltä.

Kokoaan raskaamman tuntuinen

Mustangin ohjaus on tarkahko ja nopeahko, ja yllättävän jämäkkä amerikkalaiseksi. Kierroksia ei laidasta laitaan ole kovin montaa, mutta samalla ohjausta ei ole välitetty ylikevyeksi vaan siinä on selkeän jämäkkä ote.

Moottori ja vaihteisto sopivat hyvin yhteen, mutta tässä kohdassa niistä puuttuu, todennäköisesti tarkoituksella, aivan viimeinen silaus ja viimeistely.

Fordin kokoisen, luullakseni muutamankin V8-automaatti -voimalinjan historiansa aikana valmistaneen yrityksen voisi kuvitella osaavan tehdä silkinpehmeästi hallittavan, lineaarisen paketin jolla ajaminen olisi silkkaa nautintoa.

Mustangissa on kuitenkin annos vikurointia. Liikkeellelähdössä ja varsinkin Sport-moodissa siinä on hieman vanhan liiton autojen kulmikkuutta, aivan kuin laatikon stall speed olisi hieman perheautokategoriaa korkeammalla. Mustangia pitää ajaa aktiivisesti ja kuulostella sitä miten auto haluaa edetä vaikkapa risteyksessä.

Ja tämä on siis hyvä asia.

Alusta on varsin jämäkkä. Jousituksen ja iskunvaimennuksen perussäätö on melko tiukka. Ford on hakenut tarkkuutta Mustangiin lopulta melko periamerikkalaisella tavalla. Epätasainen asvaltti tuntuu hieman läpi täristyksenä ja väristyksenä.

Tästä ja ripeästä ohjauksesta huolimatta perustuntuma Mustangissa on hyvin jämäkkä ja ehkä jopa raskaan puoleinen. Toisaalta se tuntuu luottamusta herättävän tukevan ajettavuutena, toisaalta taas ponyautomainen ketteryys loistaa varmasti poissaolollaan.

Toisaalta moottoritiellä Mustang vaatii kiistatta hieman ohjastamista. Leppoisinta mahdollista sillä ajaminen ei ole, vaan auto tuntuu olevan aktiivisesti tietoinen koko ajan tienpinnan kallistuksista, epätasaisuuksista ja urista.

Heinä kelpaa, kiitos

Jenkkiautomiesten iänikuiset tarinat siitä miten vanhat Chrysler New Yorkerit ja Dodge Monacot menivät hei ihan oikeasti tosi pienellä kulutuksella matka-ajossa, jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.

Eivät menneet. Sen aikakauden olemattomalla aerodynamiikkalla, parilla hassulla vaihteella ja väljällä kaasarilla ei kukaan voinut päästä huoltoasemaparlamenttien kulmapöydässä kerrottuihin seitsemän tai kahdeksan litran kulutuksiin.

Eikä pääse nyky-Mustangillakaan, vaikka apuna on julmettu määrä elektroniikkaa, EPA ja paljon muita järjestöjä.

Moottoritieajossa Mustang imuroi vähän vauhdista ja tuulen suunnasta riippuen 9,1-9,8 litraa satasella, kaupunkiajossa viisilitrainen vinkkelikasi haluaa urhilahjakseen 14,8 litraa bensiiniä sataa kilometriä kohden. Nämä arvot saavat sitten kokonaan uuden kertaluokan siinä kohdassa, kun aletaan nauttimaan äänimaailmasta.

Taajama-ajossa pieni äänistä nauttiminen nostaa kulutuksen yli 15 litran ilman pienintäkään ilmeilyä.

Mihin Mustang on sitten tehty?

Hyvä kysymys, johon vastaus on ollut sama jo reilun 60 vuoden ajan.

Mustang ei ole sadan tuhannen euron hinnallaan mitenkään järjellä perusteltavissa oleva auto. Samalla rahalla tai puolet halvemmalla saa kaupasta nopeampia, taloudellisempia ja tottakai myös tilavampia autoja.

Tuolla rahalla saa myös kehittyneemmin varusteltuja autoja, tai tuolla rahalla saa myös esimerkiksi täysverisiä urheiluautoja.

Mustang on kuitenkin oma lukunsa. Se on ikoninen, suoraan alenevassa polvessa koko luokan synnyttäneen autoikonin jälkeläinen. Se kääntää katseita toreilla ja turuilla, kuulostaa epäsosiaaliselta, eikä varmasti miellytä kaikkia ääniensä tai polttoaineenkulutuksensa puolesta.

Mutta kun Mustangin keskikonsolista vapauttaa auton sen luistonestojärjestelmän ikeestä, painaa hetken jarrua, runttaa kaasupolkimen pohjaan samaan aikaan vapauttaen jarrun ja antaa 275-millisten renkaiden piirtää 11:set kotimaisen kesäasvaltin pintaan, ei millään noilla asioilla ole hetkellisesti mitään merkitystä.

Yhtäkkiä on jälleen vuosi 1964 tai 1969. Bensa on halpaa, se ei ole loppumassa ja se jonka lelu piirtää pisimmät jäljet, on korttelin kuningas.

Hinta: 102 906 € (testiauto)

Tehdastakuu: 5 vuotta / 100 000 km

Tekniikka:

Moottori: V8, bensiini

Iskutilavuus: 5038 cm3

Teho: 446 HV @ 7250 r/min

Vääntömomentti: 540 Nm @ 5100 r/min

Kulutus (WLTP): 12,2 l / 100 km

Co2-päästöt (WLTP): 278 g / km

Voimansiirto: Takaveto,  10-vaihteinen automaattivaihteisto

Suorituskyky:

Kiihtyvyys 0-100 km/h: 4,9 s

Huippunopeus: 250km/h

Mitat:

Pituus: 4810 mm

Leveys: 1916 mm

Korkeus: 1414 mm

Akseliväli: 2719 mm

Tavaratila: 381 litraa

Omamassa: 1836 kg

Vetopaino jarruitta/jarruin: - kg / - kg

Ford Mustang vaihtoautot
Ford Mustang uudet autot


Autotalli.com kuuluu Alma Ajo -palveluihin