Kun BYD:n luksusmalli Haniin astuu ei voi välttyä tunteelta, että tähän autoon on otettu vähän enemmänkin kuin vain inspiraatiota saksalaisvalmistajalta ja ainakin yritetty tuoda samanlaista huippuluokan tuntua.
Estetiikka on katsojan silmässä, mutta tässä autossa on runsaasti ylellisyyttä. Penkeistä neljä on ilmastoituja, kaikkialla on aitoa nahkaa, säädettäviä tunnelmavaloja piisaa ja audiojärjestelmästä vastaa tanskalainen Dynaudio, joka on tehnyt töitä muun muassa Bugattille, Volvolle ja Volkswagenille.
Hiljaa parkkihallissa rullaillessa kuulee miten auto soi. Se varoittaa ympäristöä olemassaolostaan kevyellä musiikilla.
Parkkihallista ulos ja moottoritielle, talla lattiaan ja autosta voi todeta ammattitermein, että soiva peli. Reilut 500 hevosvoimaa eivät jää kenellekään epäselväksi, sen verran julmalla väännöllä Han ampaisee neljän vetävän pyörän voimalla vauhtiin.
Perälaudassa muuten seisoo merkintä 3.9S, jolla viitataan auton kiihtyvyyteen. Siinä ei muuten auton oman mittauksen perusteella ole pisaraakaan liioittelua, sillä parin kokeilukiihdytyksen nopeampi kellotus sataseen pysähtyi aikaan 3,8 sekuntia.
Hiljaisuuden hurmaa
Nopea tämä auto siis ainakin on, eikä ajettavuudessakaan ole suuremmin valittamista. Ohjaus pelittää riittävän miellyttävästi kaupungissa, tarkasti maantiellä ja vakaasti moottoritiellä. Voimapoljin tottelee reippaampia käskyjä loogisesti ja lineaarisesti ja jarrutuntuma on hyvä. Valoista kevyemmällä otteella lähdettäessä huomaa kaasun alussa pienen kevennyksen, mikä tekee lähdöistä vähän outoja mutta pehmeitä. Eikä se enää muutaman päivän ajon jälkeen häiritse. Yhden polkimen ajoa ei ole.
Alusta voisi olla mukavampikin. Kahdesta asetuksesta jäykempi tekee menosta aika tärisyttävää ja pehmeämmälläkin tuntee pinnan epätasaisuuksia. Enimmäkseen tämäkään ei juuri häiritse eikä alustaan kiinnitä huomiota kuin karkeimmilla tieosuuksilla.
Parasta antia matka-ajossa on äänieristys. Auto on aivan mielettömän hiljainen moottoritiellä, suorastaan parhaiden saksalaisten tasolla sekä korvamääräisesti että desibelimittarilla tarkasteltuna. Tanskalainen audio ei nouse brittiläisen ja BMW:n suosiman B&W:n tai saksalaisen ja Mercedeksen suosiman Burmesterin tasolle, vaikka sitäkin kuuntelee mielellään, etenkin järjestelmään sisäänrakennetun Spotifyn avulla.
Pidonhallintajärjestelmien kohdalla kiihdytykset kyllä sujuvat, mutta mutkissa auto ei ainakaan kovin herkästi puutu liialliseen kaasutteluun ja varomaton saa puskettua itsensä mutkasta pihalle. Lievää vetelyä oli myös havaittavissa urilla.
Avustimista mukautuva vakionopeudensäädin toimii pehmeästi. Se tosin välillä tulkitsee mutkassa, vastaantulevalla tai moottoritien viereisellä kaistalla kulkevan ajoneuvon esteeksi ja hiljentää. Aktiivinen kaistavahti piti auton tiellä ja kommunikoi värähdyksin kuljettajalle, mutta meno tuntui hermostuneelta eikä siihen viikossa ehtinyt tottua saati alkaa luottamaan. Muutoin Han oli erinomaisen miellyttävä maantiennielijä.
Penkki ei taivu
Mainiot ovat myös penkit, jotka tarjoavat hyvin tukea sivusta ja reisille ja myös säädöt saa helposti kohdilleen. Niskatuen korkeutta tosin ei voi säätää, mutta omalla kohdallani se ei mukavuuteen vaikuttanut.
Autosta huomaa, että siinä on menty takapenkki edellä. Molemmat sivuistuimet ovat muotoillut, ilmastoidut ja lämmitetyt ja niiden selkänojassa on hieman säätövaraa. Jalkatilaakin piisaa ihan kivasti. Ongelmaksi vaan voi muodostua reisituki, sillä lattia tuntuu olevan varsin korkealla. Sattuipa turvaistuimessa istuva koululaiseni huomauttamaan, että hänellä ylsivät jalat lattiaan, mikä on aika poikkeuksellista. Aivan tasainen lattia ei muuten ole ja roimasti laskeva kattolinja on siinä määrin raju, että oman 182 sentin varren kruunaama pääni osui keskipenkillä ihan reilusti kattoon.
Keskikyynärnojasta muuten löytyy pieni näyttö, josta käsin takapenkiltä voi säätää muun muassa ilmastointia, kattoluukkua, aurinkoverhoa, oikean etupenkin paikkaa ja musiikkia. Sen takaa paljastuu myös varsin kapoisa suksiluukku. Pidemmän kuljetettavan tavaran on parempi mahtua siitä, koska takapenkit eivät kaadu. Takakontti on osastoa ihan ok, etukonttia ei ole.
Hanhan muuten tunkee juuri edustussedanien reviirille eli siinä mielessä kyseisen ominaisuuden puute on linjassa, sillä tyypillisesti kaatumattomia penkkejä tapaa sellaisissa autoissa kuin Rolls-Royce, Bentley, Mercedeksen S-sarja ja Lexus ES. Jokin vuosikymmen sitten näin oli myös vaatimattomammissa saksalaissedaneissa.
Upean käytettävä
Varustelussa Hanista on pyritty tekemään kattava ja valtaosin se suoriutuu paremmin kuin yksi henkinen esikuva eli Tesla Model S, jääden kuitenkin huippuunsa ladatuista eurooppalaisista. Hyvä esimerkki on tuulilasinäyttö. Sellainen löytyy, toisin kuin Teslasta. Informaatiota tosin on tarjolla vain ajonopeus, vakionopeudensäätimen asetus ja kaistavahti, kun paremmat vastaavat näyttävät esimerkiksi navigoinnin ja nopeusrajoituksen.
Herkkupuolella sellaisia hienouksia kuin nelipyöräohjausta tai hierovia penkkejä ei ole. Virran ulosotto (V2L), pienhiukkasten suodatusjärjestelmä, lämpöpumppu, langaton kännykkälaturi ja avaimeton kulku taas löytyvät. Viimeksi mainittu vain oven napin kautta. Kamerajärjestelmä on erinomainen ja näkymä kirkas.
Järjestelmä- ja käytettävyyspuolella Hanissa on tehty ensiluokkaista työtä. Keskinäyttö on erinomaisen nopea ja valikkorakenteeseen pääsee yllättävänkin nopeasti sisälle ja alareunan Android-tyylisistä painikkeista pääsee helposti näkymästä toiseen. Ihanasti auto myös muistaa edellisen kohdan, jossa on valikossa surffannut. Tämä pätee myös ajotilan valintaan, rekuperaation asetukseen sekä automaattisen paikalla pidon asetukseen.
Lisäksi keskikonsolin napeista saa aitoa käytettävyyshyötyä, kun tarjolla on erilaisia oikopolkuja. Myös ratin painikkeita on juuri sopiva määrä juuri oikeilla paikoilla. Ehkä penkinlämmitykselle ja -tuuletukselle sekä ratinlämmittimelle voisi olla omat painikkeensa.
Sähköautopuolta tuetaan toimintamatkaennusteella, joka vaikutti mukautuvan ainakin näin kesäajossa melko hyvin kulutukseen. Navigaattori ei reititä saati esilämmittele akkua, mutta ainakin matkan varrelle osuvat pikalaturit sitä kautta löytää ja saa lisättyä etapiksi helposti.
Kopioitua ja omaa
Kaiken huomioon ottaen tämä auto ei yllä yhden selvän kilpailijan Mercedes-Benz EQE:n tasolle. Eikä sen sinänsä pitäisi olla yllätys, ottaen huomioon, että paperilla vastaava saksalainen kustantaa kevyesti yli 40 000 euroa enemmän. Ongelma onkin ehkä ennemmin auton luomassa mielikuvassa: se näyttää kisaavan niin kristallinkirkkaasti juuri näiden paremman luokan saksalaisten kanssa, että sitä väkisinkin vertaa niihin. Tästä BYD saa syyttää itseään, kun esimerkiksi keskikonsoli on aivan Mercedestä ja keskikonsolin napit BMW:tä.
Objektiivisesti ajateltuna Han on hieno auto. Todella hieno. Uskaltaisin jopa väittää, että tässä hintaluokassa se on hienoimmasta päästä ja kiinalaisvalmistaja on onnistunut oikeastaan painamaan auton hinnan melkoisen alas, kun ottaa kaiken huomioon.
Yksi keino auton valmistamiseen kustannustehokkaasti on muokattavuuden puute. Siinä missä saksalaisiin saa raksia kaikenlaisia pienimpiäkin yksityiskohtia, uuden aallon autonvalmistajilla kuten Polestarilla tai Teslalla saa valita lähinnä tehon, verhoilun ja ulkovärin. BYD menee vielä askeleen pidemmälle, sillä sisätilojen ilme on sidottu ulkoväriin. Punaisen (keisarinpunainen, eli Emperor Red) koeajoauton tummanruskean sisustuksen saa myös siniseen ja harmaaseen autoon, vaaleanruskea sisus seuraa mustan tai valkoisen ulkovärin mukana. Tämän lähestymistavan etu on myös verrattain lyhyt toimitusaika.
Toinen kustannuksia alentava tekijä on yhtiön suurimpia kilpailuvaltteja, mutta samalla myös sen akilleen kantapää. BYD oli alun perin akkuvalmistaja, jonka asiakkaisiin kuului muun muassa sellaisia pikkufirmoja kuin Nokia, Motorola ja Apple. Nykyään se valmistaa alan outolintuna kaikki autonsa akusta alkaen itse. Akut taas käyttävät poikkeuksetta niin sanottua LFP- eli rautafosfaattikemiaa. Kyseiset akut ovat nikkeliä ja kobolttia syöviä NMC-akkuja halvempia valmistaa, mutta niiden ominaisuudet ovat osin kehnompia.
Esimerkiksi energiatiheys on tässä vain 150 Wh/kg, mistä johtuen akuston paino on liki 600 kiloa. Siihen nähden on hyvä suoritus, että auton paino on isoakkuiselle sähköautolle maltillinen 2 250 kiloa.
Ainakin latauspuolessa BYD:llä on vielä tekemistä. Tämän auton kohdalla sisäinen laturi on yksivaiheisena teholtaan vain 6,6 kilowattia ja DC-latauksen piikkiteho on 120 kilowattia. Tämä yhdistettynä isoon akkukokoon tarkoittaa sitä, että 10-80 prosentin latausväliin kuluu pikalaturilla 45 minuuttia. Se ei ole järin nopeasti se. Ennemminkin kysymys kuuluu, onko sillä väliä, jos vaikkapa 800 kilometrin matkalla pitää levätä kolme varttia?
Vaihtovirtatolpasta jurnutteluun menee nollasta täyteen noin 15 tuntia. Toki tällä on harvalle suurta merkitystä. Yön aikana patteriin ehtii hyvin poimia päivittäisajot ja enemmänkin.
BYD Han Executive
Hinta alk.: 71 900 € (koeajoauton hinta 72 690 €)
Tehdastakuu: 6 vuotta / 150 000 km
Akkutakuu: 8 vuotta / 200 000 km
Tekniikka:
Moottorit: Kestomagneettisynkronimoottori
Teho: 380 kW / 517 hv
Vääntömomentti: 700 Nm
Kulutus (WLTP): 18,5 kWh/ 100 km
Koeajokulutus: 18,2 kWh / 100 km
Toimintamatka (WLTP): km
Voimansiirto: neliveto
Akku:
Kapasiteetti: 85,4 kWh netto
Latauspistoke: CCS
Latausnopeus 0-100% AC, 6,6 kW: 15 h
Latausnopeus 10-80% DC: 45 min (valmistajan ilmoittama 30-80 % 30 min)
Latausteho DC (max): 120 kW
Suorituskyky:
Kiihtyvyys 0-100 km/h: 3,9 s
Huippunopeus: 180 km/h
Mitat:
Pituus: 4 955 mm
Leveys: 1 910 mm
Korkeus: 1 495 mm
Akseliväli: 2 920 mm
Maavara: ei tiedossa
Tavaratila takana / penkit kaadettuna, litraa: 410 / 410 (eivät kaadu)
Tavaratila edessä: - litraa
Testiauton rengaskoko: 245/45R19
Omamassa: 2 250 kg
Vetopaino jarruitta/jarruin: - / - kg
