Kyselin taannoin Sports Car Club of Helsingin jäseniltä, olisiko heillä jutun arvoisia autoja. Pian sainkin mielenkiintoisen sähköpostin eräältä Mikaelilta, joka kertoi että hänellä olisi tallissaan hieman erilainen Porsche, lempinimeltään ”Porsimo”.
Jäinkin miettimään, että jos voisi vapaasti valita minkälaisen Porschen tahansa, niin minkälainen se olisi. Vanhempi malli? Ehdottomasti, jokin kahdeksankymmentäluvulta olisi juuri täydellinen. Sopivan vanha, mutta silti vielä omasta lapsuudesta tuttu. Vaikka muodot olisivatkin vanhat, pitäisi tekniikka silti olla toimivaa, ja sisällä siistiä. Ja jos vielä saisi kolmannenkin toiveen pyhältä hengeltä, niin auto saisi olla sellainen, jolla voisi halutessaan ajaa vaikka radallakin.
No, ette arvaa? Kyllä, ja vielä vähän päälle. Ajaessani Mikaelin tallille seisoi ulkona klassisen tyylikäs, vuoden 1983 Porsche 911 SC täysin ratavarustein ja sponsoritarroilla väritettynä, ja silti rekisterikilvillä. Auto ei ole kuitenkaan aina näyttänyt samalta, mutta palataan ajassa ensin hieman kauemmas taakse.
1978 Porsche esitteli uuden version ikonisesta urheiluautostaan, tittelillä 911 SC. ”SC” merkintä lanseerattiin uudelleen sitten 356 SC mallin. SC, tai Super Carrera, kantoi kolmelitraista ja kuusisylinteristä bokserimoottoria sekä viisivaihteista vaihdelaatikkoa. Alunperin tehoa oli 180 hevosvoimaa, sitten 188 hevosvoimaa ja lopulta 1981 jo 204 hevosvoimaa.
Vuonna 1987 taasen tuli elokuva ’No Man’s Land’, pääosassa vielä silloin nouseva nuori tähti Charlie Sheen, joka esitti elokuvassa autovarasjengin pääjehua. Takaa-ajokohtauksessa nähdään ehkä vielä suurempi tähti Porsche 911, joka herätti myös nuoren Mikaelin kipinän Porscheen. Hän olikin kyllä kaikista autoista kiinnostunut, muttei kuitenkaan mikään autonrakentaja. Kun elämässä sitten tuli käännekohta ja hieman rahaa tilille, oli valittava – ostaako nyt se Porsche vai jotain muuta? Valinta oli selvä, 911 Porsche piti saada, ja nimenomaan kahdeksankymmentäluvulta, aivan kuten elokuvassakin.
Samassa ajatukset Mikaelin päässä saivat hurjasti tuulta alleen, ja syntyi ajatus Porschesta, jolla voisi ajaa myös radalla. Eli jos kerran on tilaisuus ostaa Porsche, niin miksei sitten kunnollinen? Hyvä asenne. Koska autoa oli tarkoitus rakennella, kelpaisi ostettavaksi huonompikuntoinenkin auto. Lopulta sopivan rosoinen auto löytyi Tanskasta, hintaa siitä pyydettiin 15.000 euroa. Auto oli itseasiassa belgialainen, mutta tanskalainen omistaja ei ollut huomioinut, että Tanskaan tuodessaan autosta olisi pitänyt maksaa huikeat verot, joten autosta oli luovuttava suoraan. Niinpä säkillinen rahaa vaihtui vuoden 1983 hopeanväriseen Porscheen, joka löysi itsensä Suomeen ajamalla noin 800 kilometrin pituisen matkan. Tuolloin auto oli vielä tuikitavallinen normaaliajoon tarkoitettu Porsche, kuin mikä tahansa.
Ensimmäisen kesän Mikael ajelikin vielä tyytyväisenä autolla sellaisenaan, mutta syksyn tultua auto vietiin purettavaksi. Kaikki sai lähteä sisältä. Ajatus oli, että talven aikana auto muuttuisi kilpuriksi. Autoa purettaessa tuli kuitenkin paljon yllätyksiä vastaan, mukaanlukien belgialainen hiirenpesä, moottoristakin osia irtoili villisti. Kolmen vuoden rakentelun jälkeen auto oli valmis katsastettavaksi.
Moottori on avattu ja laitettu kokonaan uusiksi, mutta suorituskyky on kuitenkin pidetty alkuperäisenä, eli tästä 1983 vuosimallista saatiin ulos 204 hevosvoimaa. Näin auto on helpompi pitää myös käyttöautona luotettavuuden kärsimättä. Sisällä kaikki onkin sitten mennyt uusiksi. Mittareita lukuunottamatta mikään ei muistuta 1980-luvusta. Mikaelin 911 SC on nimittäin rakennettu FIA Historic -luokituksen mukaan ralli ja ratakäyttöön, sisältäen turvakaaret, sammuttimen, kuppipenkit, 6-pistevyöt, tehoputkiston, pohjapanssarin, lisävalot, pleksi-ikkunat sivuilla ja takana sekä puhelinkuulokkeet. Vanha harmaavarpunen on saanut myös yllensä urheilukuteet kilpanumeroita ja sponsoritarroja myöden. Viime vuonna ”Porsimo” sai vallan ansaitusti Concours d'elegance ykköspokaalin Porsche Club Festivalissa kilpa-autojen luokassa.
Mikael varoitteli etukäteen, että auto on verrattain äänekäs, jopa Porscheksi. Istumme autoon, muistan onneksi vetää oven kiinni ennen sinisten Sabelt 6-pistevöiden kiinnittämistä. Vyöt kireälle ja väriin sopivat siniset Sabelt ajohansikkaat käteen. Tarkistus, että vaihde on vapaalla. Sytytysvirta päälle. Odotan. Bensapumppu päälle. Surinaa. Etusormeni koskettaa käynnistysnappia ja kuusisylinterinen bokserimoottori jyrähtää käyntiin selkämme takana sellaisella mylvinällä, että sisällä joutuu korottamaan ääntä tyhjäkäynnilläkin, autossa kun ei enää ole mitään ääntävaimentavia mattoja tai muitakaan verhoiluja, takapenkistä puhumattakaan. Kytkin on yllättävänkin kevyt, tai sanotaanko lähes normaali, vaihdekeppi ykköselle ja tarkka varmistus, että vaihde myös on paikallaan. Kytkin ylös ja kaasua, Porsimo liikahtaa kevyesti eteenpäin ja suuntaamme keulan kohti paikallista bensa-asemaa.
Tien päällä huomaa välittömästi muutaman seikan, joka erottaa tämän tavallisista autoista. Näkyvyys taaksepäin on heikkoa, ja pienet sivupeilit tärisevät sen verran, ettei niidenkään näkymä ole ihan vakaa. Ykkösvaihteen voi kytkeä vasta kun auto on täysin pysähtynyt, joten hidastettaessa joudun erikseen jännittämään miten autojono edellä liikkuu. Varsinkin kun vaihteita ei voi hyppiä, vaan alaspäin vaihdettaessakin on tultava alas yksi kerrallaan - kolmonen, kakkonen, jarrua, pysähdys, ykkönen. Aloittelijalle liikkeellelähdöt ovat varovaisen verkkaisia, ja risteyksistä käännyttäessä pitää muistaa vielä kädellä palauttaa vilkku takaisin, se kun ei itsestään sitä tee. Mikael on joutunut myös tuskailemaan hyppivän kierroslukumittarin ja epävarman bensamittarin kanssa, mutta nämä hoitunevat vielä verrattain helposti kuntoon. Kurvaamme huoltiksen pihaan ja osoitan keulan kuljettajanpuolen tankille. Mikael kiskaisee bensaluukun auki vetämällä ohjaamon ”REMOVE BEFORE FLIGHT” -nauhasta. Tankkausasentokin on kilpa-automaisen vertikaalinen, harva asia Porsimossa itseasiassa edes tuntuu tavalliselta.
Kun tankki on saatu täyteen, suuntaamme taas tielle. Sytytysvirta, klik. Bensapumppu, klik. Start, BROOOHHHMM!!!!!! Hivuttaudumme varovasti liikkeelle, en voi olla täysin varma missä oikealla takaviistossa kulkeva toinen auto menee. Kilpavöistä ja kuppipenkeistä ei myöskään liikaa kuikuilla taakse, enkä tiedä miten täältä edes kurotettaisiin parkkihallin lippuautomaatille. Ajoasento on nimittäin matalalalla, ja vielä turvakaaren sivupalkin takana. Porsimolla ei siis ajella luu ulkona, varsinkin kun sivuikkuna on pleksiä, johon on sahattu vain pieni luukku ratatuomareiden kanssa asiointia varten. Toivon, etten joudu asioimaan viereisellä kaistalla olevien poliisien kanssa, mutta Mikael vakuuttelee, että Porsimo ei herätä poliiseissa pahennusta, korkeintaan päinvastoin. Se on helppo uskoa. Pieni suoranpätkä, vaihde kakkoselle ja kunnollisempi kaasunpolkaisu, HHHRRRUUUUUUM Porsimo ampaisee eteenpäin. Vaikka vuoden 1983 204 hevosvoimaa eivät kuulosta paljolta, on auto kuitenkin todella kevyt ja tukeva ajaa. Moottori vastaa välittömästi ja äänekkäästi käskyihin. Voin vain kuvitella miltä tuntuisi ajaa tätä esimerkiksi Ahveniston idyllisellä moottoriradalla. Talli lähestyy, hiljennetään risteykseen, KRUNTS, ei ykköstä päälle vauhdissa! Kurvaamme tallin pihaan ja huomaan, että käteni hieman tärisevät jännityksestä. En voisi olla tyytyväisempi, juuri siltä auton pitää tuntuakin. Klik, klik, klik, virrat kiinni ja vyöt auki, notkea ponnistus ylös turvakaaren yli ja ihailemaan autoa vielä ulkopuolelta. Siitä on vaikea saada silmiä irti.
Vaikka Mikaelin vapaa-aika kuluukin oman uuden autotallin rakentelussa, ei tätä Porschea ole tarkoitettu vain tallin koristeeksi. Parasta kaikessa oikeastaan onkin se, että Mikael haluaa ajaa autollaan, ja nauttia siitä niin kadulla kuin radallakin. Retromallinen 911, joka tekniikaltaan on kuitenkin kuin juuri eilen tehtaalta tullut, täysillä ratavarusteilla ja silti katulaillisena, ei ole vain yhden unelman täyttymys vaan unelmien ilotulitus, josta voi, saa ja kuuluukin nauttia – sillä juuri sellaiseksi Porsche on sen tarkoittanutkin.
Autotalli.com
Porsche vaihtoautot
Porsche uudet autot
Teksti ja kuvat: Tomi "Flying Elmer" Tuominen
Kirjoittaja on intohimoinen autoilija, joka uskoo parhaan auton ja tien olevan vasta edessä. Uskontoa kysyttäessä hän sanoo olevansa alfista, mutta viihtyy kaikkien rakkaudella rakennettujen autojen ratissa. Tomi on myös aktiivisesti mukana Sports Car Club of Helsingin toiminnassa ja viihtyykin yökerhojen sijaan useimmiten Sportscar Breakfast Clubilla kesälauantaisin.
