Romanialaisen Dacian maasturimalli Duster on auto, joka on luokassaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessä: se on käytännössä ainoa hintaluokkansa edustaja. Perusmallin Duster on 90-hevosvoimainen, etuvetoinen Essential-varusteltu versio jonka hintalappuun on piirretty 20 399 euron lukema.
Hinnaston toista päätä edustaa nyt koeajettu Duster Journey, jonka saa kaupasta mukaansa 26 399 eurolla – tosin tuossa vaiheessa on syytä varustautua päättämään ottaako auton etuvetoisena ja automaattivaihteistolla vai nelivetoisena mutta kuusilovisella manuaaliaskilla.
Jälkimmäisessä pääsee vielä päättämään joko 150-hevosvoimaisen bensaturbon tai 115-hevosvoimaisen turbodieselin väliltä.
Nelivetoa ei saa millään moottorivaihtoehdolla automaattina, joten oikeasti maastokelpoisen Dusterin haluava joutuu kepittämään vaihteensa itse. Dacia päivitti hiljattain myös Dusterin, ja tuon tuoreimman painoksen otimme tällä kertaa koeajoon. Dacian tapauksessa on syytä muistuttaa, että firma on onneksi luopunut takavuosina käyttämästään kammottavan hitaasti toimineesta robottivaihteistosta, ja korvannut sen ihan kelvollisella kaksoiskytkinautomaatilla.
Vanha perusrakenne
Katumaasturien tapauksessa usein jaksetaan narista niiden ”maastokelpoisuudesta” – usein tuo narina tulee autoilijoilta, jotka eivät ole nykyisiä katumaastureita vieneet erityisen pahoihin paikkoihin. Duster kuitenkin valuu helposti katumaasturikategorian ulkopuolelle, tämä tosin vaatii nelivetoisen mallin valinnan.
Tietenkään Dusterin alusta ja pyöränripustukset eivät ole lähelläkään Formula Off-Road -tyyppisten hirviöiden jäykkiä, lehtijousitettuja akselistoja tai maatalouskoneiden portaaliakseleita, vaan Dusterin keulalta löytyy normaali McPherson-tuenta, taka-akselilta kuitenkin jo tänä päivänä hieman harvinaisempi poikittaisilla tukivarsilla toteutettu erillisripustus. Se kuitenkin mahdollistaa reippaan maavaran, sillä Dusterin tapauksessa tuoksi mitaksi ilmoitetaan 21 cm vakioalustalla.
Duster elää sinänsä toisen sukupolvensa faceliftiä, mutta sen perusrakenne on sama B0-koodilla tunnettu paketti kuin aivan ensimmäisessä Dusterissa.
Maastokelpoisuusluokka: A
Nelivetoisen Dusterin keskikonsolista löytyy kierrettävä kytkin, jolla vetotavan voi valita. Vaihtoehtoja on kolme, mikä on todella harvinaista tämän tyyppisissä autoissa: itseasiassa melko harvassa maasturissa tänä päivänä enää pääsee itse valitsemaan vetävien pyörien määrää. Ensimmäisenä asetuksena on pakkoetuveto joka kytkettynä Duster menee kaikkiin tilanteisiin, noh, kaksipyörävetoisena.
Kiertokytkimen oletuksena on ”Auto”-asento, joka vastaa tyypillistä, luiston havaitessaan kytkeytyvää nelivetoa. Kolmantena moodina on lukittu neliveto, jolla Duster kytkee takapyörät mukaan karkeloihin, ja lukitsee vetosuhteeksi 50:50.
Tässä moodissa nelivedon huomaa myös hitaassa vauhdissa käännellessä, sillä ratti ääriasentoon käännettynä sisempi takapyörä tekee nykivää liikettä. Kyseessä ei kuitenkaan ole tasauspyörästön mekaaninen lukitus, vaan luistavaa pyörää hillitään ESP:llä. Kävelyvauhdissa ja sen alle toiminta vain muistuttaa äkkiseltään mekaanista lukkoa.
Näiden ohella Dusteriin on saatavana lisävarusteena ihan oikea pohjapanssarointi, jonka voi valita ajateltujen tarpeiden mukaan: moottorin ja etupuskurin alle, pelkästään moottorin alle, jakovaihteiston alle sekä polttoainesäiliön suojaksi on saatavana panssarit auton valmistajalta.
Pitkää liikettä
Dacian tapauksessa sen maastoautomaisuus tuntuu monellakin tapaa. Ajoasento on hieman vanhanaikaisen oloinen, ja esimerkiksi ratti jää hieman enemmän vaakatasoon kuin nykyautoissa on tottunut. Koko juttu on kuitenkin tottumiskysymys, ja joillekin tämä sopii varmasti.
Alusta on joustovaroiltaan todella pitkä, ja kun jousitusosasto on halunnut tehdä alustasta tavanomaista katumaasturia maastokelpoisemman, tarkoittaa se että jonkun muun on tultava asiassa vastaan. Dusterin alusta on pehmeähkö ja auto kallistelee jonkin verran mutkissa, mutta ei sen enempää mitä tämän tyyppiseltä tuotteelta olisi syytä odottaa.
Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään rättisitikkamainen kaarteissa nojailu, jossa auton ovenkahvatkin kuluvat maalittomiksi, vaan ainoastaan aavistus siitä, että alustan kanssa ei ole lähdetty kompromisseihin tai tavoittelemaan äärimmäisiä kaarrenopeuksia. Huonopintaisilla väylillä, lumipolanteissa ja hiekkatiellä Duster kulkee miellyttävästi. Se ei ole mikään taikamatto, vaan ihan rehellinen perusmaastoauto.
Ja se neliveto: vaihtelevasti itsensä toteuttamisessa onnistuneen talven tärvelemillä metsäautoteillä Dusterin ominaisuuksien rajat eivät tule aivan heti vastaan, ei edes siinä tilanteessa, että ratin takana on kuljettaja joka ei ole oman autonsa ratissa vaan kokeilemassa sitä miten romanialaiset ovat onnistuneet kansanmaastoauton suunnittelussa tällä kertaa.
Pitkää siivua
Moottoritiellä Duster on aivan kelvollinen ajettava. Sen ajaminen ei ole erityisen hermostunutta, mutta pehmeärunkoiset kitkarenkaat kuitenkin muistuttavat olemassaolostaan. Toinen mikä muistuttaa Dacian hintalapusta, on tietysti suhiseva tuuli auton ympärillä, erityisesti maantienopeuksissa.
Duster menee vähän paremmin ilmaa raikastavissa keleissä suoraan, mutta Continentalin kitkakumeilla ajaminen on aavistuksen epätäsmällistä vähän kaikkialla. Valitettavasti tällä kertaa ei tullut mahdollisuutta testata autoa muilla renkailla, ja toisaalta rengasmeluakin romanialainen tuottaa sisään sen verran, että sinänsä maastomöyrimiseen paremmin soveltuvat nastarenkaat vastaavasti nostavat kokemuksen mukaan Dusterin sisämelutasoa.
Reipasta menoa
Jos takavuosina Dacian mallit ovat olleet jokseenkin loivaliikkeisiä, ei aivan samaa voi sanoa enää tänä päivänä. Neliveto ja manuaalilaatikko tosin leikkaavat jonkin verran 150-heppaisen ja 250 newtonmetriä vääntävän maasturin kiihtyvyydestä, mutta 10,4 sekuntiin sataseen loikkaava Duster on auton luokka huomioiden ihan raikas spurttaaja. Jälleen kerran maantienopeuksien ylärekisterissä voimat alkavat uupumaan, mutta siihen asti Dusterilla ei jää jalkoihin.
Mutta miten Dusteriin pitäisi suhtautua? Se on nelivetomaasturi, joka on parhaimmillaan huonoilla teillä, lumessa ja loskassa, mökkitiellä ja hirvestysreissulla. Tekniikka on yksinkertaista ja muutamankin sukupolven aikana jo Renaultilla koeponnistettua. Varustelultaan Duster on tänä päivänä jo kohtalainen eikä halvimman ja kalleimman välinen hintaero ole kovin suuri, ei euroissa eikä prosenteissa.
Toisaalta Duster on automalli, jolla on vaikea saada liikenteessä aikaan kateuden aiheuttamaa tieraivoa. Se on auto, jonka vahvuudet ovat aivan muualla kuin omistajansa imagonrakennuksessa. Ja se taas on tänä päivänä todella virkistävää.
Dacia Duster vaihtoautot
Dacia Duster uudet autot
