Liikkuva Poliisi lakkautettiin, ja nykyään liikenteen valvonnasta vastaavat pääasiassa kameratolpat. Kysyimme Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalaiselta, ovatko peltipoliisit vain rahankeruuta varten.
Varsinkin raskaan liikenteen valvonta taisi loppua, kun Liikkuva Poliisi lakkautettiin. Näkyykö tämä jo vaarallisella tavalla liikenteessä, kun ajoneuvojen tai kuljettajien kuntoa ei valvo kukaan?
Vain liikennevirrassa säännöllisesti mukana olevat ja liikenteenvalvontaan keskittyvät poliisit pystyvät puuttumaan todellisiin ongelmiin, kuten ajokunnon valvontaan ja liikenneturvallisuutta uhkaaviin tekoihin. Valvonnan päämääränä pitäisi olla liikenneturvallisuuden parantaminen – ei riittävä määrä tilastomerkintöjä tai sakkotuloja.
Onko kameravalvonta puhdasta rahastusta, vai onko sillä jotain tekemistä liikenneturvallisuuden kanssa?
Oikein toteutettuna kameroilla saadaan parannettua liikenneturvallisuutta. Ne tulisi sijoittaa onnettomuusalttiisiin paikkoihin, kuten vilkkaisiin risteyksiin tai koulujen lähettyville – silloin saavutettaisiin todellisia liikenneturvallisuushyötyjä. Tällä hetkellä tuntuu, että kamerat sijoitetaan pääasiassa tieosuuksille, joissa liikennemäärät ovat suuret, mutta joilla ei juurikaan ole tapahtunut vakavia onnettomuuksia. Näin niistä saadaan sakkotuloja.
Peltipoliisien kohdalla tapahtuva jarruttelu on maan tapa. Liikenteen sujuvuuden tai polttoaineen kulutuksen kannalta tuollainen pumppaava ajaminen ei taida olla fiksua?
Moni nopeusrajoituksen puitteissakin ajava jarruttaa kameratolpan kohdalla varmuuden vuoksi. Tämä on omiaan lisäämään haitari-ilmiötä. Turha jarrutus ja sitä seuraava kiihdytys vaikuttavat myös kulutukseen ja päästöihin. Juuri ennen kameratolppaa tai sen yhteydessä pitäisikin olla merkitty nopeusrajoitus, se vähentäisi turhaa jarruttelua. Uudemmissa autoissa on liikennemerkkien tunnistusjärjestelmiä, jotka näyttävät nopeusrajoituksen, mutta niiden toiminnassa on kuitenkin vielä parantamisen varaa. Myös osa navigaattoreista näyttää nopeusrajoituksen, mutta ne eivät taas huomioi esimerkiksi talvirajoituksia.
Perinteiset kamerathan mittaavat nopeuden juuri ennen kameraa olevien tieantureiden avulla, mutta tuloaan tekevissä uusissa kameroissa taitaa olla toisenlaista tekniikkaa?
Uudemmissa kameroissa on tutkapohjainen järjestelmä, joka mittaa nopeutta koko sillä matkalla, minkä ajoneuvo on tutkan näköpiirissä. Hyvissä olosuhteissa mittaus voidaan aloittaa jo 150 metrin päästä. Tämän toivotaan vähentävän viime hetken jarrutteluja.
Tutkanpaljastimet on kielletty, mutta tuntuu oudolta, että kameratolpista varoittavat sovellukset ja navigaattorit ovat luvallisia?
Suomessa ovat, mutta eivät kaikkialla Euroopassa. Tällaista sovellusta käytettäessä pitää muistaa, että se ei oikeuta ajamaan ylinopeutta. Sovelluksen avulla voi kuitenkin välttää hetkellisestä herpaantumisesta aiheutuvan tahattoman ylinopeuden. Sovellukset tosin varoittavat vain kiinteistä kameroista, eivät esimerkiksi poliisin liikkuvista kamerayksiköistä.
Kiinteillä kameroilla tapahtuvasta nopeudenvalvonnasta pitää kertoa liikennemerkillä, mutta miksi kamera-autot saavat vainota autoilijoita salaa?
Asia on ollut aina aika-ajoin esillä. Tällä hetkellä vallitseva tulkinta on, että liikuteltavalla kamera-autolla valvominen on tilapäisluontoista, kun taas kiinteässä tolpassa olevalla kameralla suoritettava valvonta katsotaan ns. jatkuvaksi valvonnaksi, josta pitää ilmoittaa.
Lue juttusarjan kaikki artikkelit täältä.
Teksti: Pekka Virtanen
Kuva: Iltalehti/Sampo Korhonen
