Kulmikkuus ja jykevyys olivat vaihtuneet pehmeyteen ja keveyteen. S40 oli kehitetty yhteistyössä Mitsubishin kanssa ja se valmistettiin Hollannissa samalla linjalla Carisman kanssa.
S40:aa varten oli kehitetty uudet 4-sylinteriset moottorit, jotka olivat samaa N-sarjaa kuin 850:n ja 960:n 5- ja 6-sylinterisetkin. Ensimmäiset moottorivaihtoehdot olivat 1,8- ja 2,0-litraiset teholtaan 115 ja 137 hv. Vuoden 1997 alussa tuli 1,6-litrainen (105 hv), saman vuoden kesällä 1,9-litrainen T4 (200 hv) ja vuoden lopussa pienpaineturbolla varustettu 2.0T (160 hv). Dieselinä tarjottiin Renaultin 1,9-litraista (90 hv)
Turvallisuusvarusteluun sisältyivät SIPS-sivutörmäyssuoja ja sivuturvatyynyt. Vuoden 1997 EuroNCAP-testissä S40 oli keskiluokan turvallisin auto. Eturipustus muodostui joustintuista. Alemmat tukivarret oli kiinnitetty apurunkoon, joka oli liitetty alustaan kumitiivisteillä. Takana oli Mitsubishin suunnittelema monivarsiripustus. Jousitus oli viritetty melko kovaksi.
Farmarimalli V40 saapui Suomeen toukokuussa 1996 ja se oli 8000 mk sedania kalliimpi. Sen ulkomitat olivat samat kuin S40:n ja auto oli suunniteltu nuorekkaaksi elämäntapafarkuksi. Tavaratilaa ei siis ollut pyritty maksimoimaan, mutta laajennetun tilan pituus oli silti 175 cm. Kantavuus sen sijaan oli pienehkö farmariksi. Kattokiskot olivat lisävaruste.
Auton ajokäytöstä moitittiin uraherkkyydestä ja Volvoon tuntui myös vaikuttavan rengasmerkki ja -tyyppi poikkeuksellisen voimakkaasti. Ahtamattomien bensamoottorien vääntökäyrä oli kaksihuippuinen ja maksimivääntö saavutettiin vasta yli 4000 kierroksella. Sitkeyttä löytyi kuitenkin melko hyvin pienilläkin kierroksilla.
Kojelauta oli aitoon Volvo-tyyliin varsin massiivinen. Ohjaamosta jäi melko muovinen vaikutelma. Etuistuimet olivat hyvät, mutta takaistuimen istuinosaa oli kallistettu liikaa.
Takaosan mataluudesta huolimatta pääntilaa takana oli S40:ssa rajallisesti. Toinen sedan-mallin ongelma oli tavaratilan lastausaukon kapeus.
Vakiovarusteena oli mm. 3 turvatyynyä (matkustajalle lisävaruste), ABS-jarrut, keskuslukitus ilman kauko-ohjausta, lukuvalot, lämmitettävät peilit, takaistuimen keskikyynärnoja sekä 1,6-litraista lukuun ottamatta molemmissa etuistuimissa korkeuden ja ristiseläntuen säätö. T4:ssä oli 16" alupyörät, luistonesto, manuaalinen ilmastointi ja jäykempi alusta.
5000 markan Comfort 1-paketissa oli luistonesto, ajotietokone, sähkölasit edessä ja takana, sähkösäätöiset peilit ja jalopuulistat.
Comfort 2 -paketissa oli lisäksi manuaalinen ilmastointi. Tämä varustus oli myös yrityksille tarjotussa Business-paketissa.
Verhoiluksi oli perushintaan valittavissa joko plyysi tai kangas nahkasomistein. Kuvat esittävät vuosien 1996-97 verhoilua. Vuosimallissa 1998 oli 1,6-litraista lukuun ottamatta vakiona jacquard/nahka-verhoilu. Samaan aikaan alustaa hienosäädettiin ja uraherkkyys väheni. Ensimmäiset pienet alustamuutokset ja äänieristyksen parannukset oli tehty jo tammikuussa 1997. Keväällä 1998 moottorivalikoimaan tuli Mitsubishin GDI malliin 1.8i, jota ei tuotu Suomeen.
Vuosimalliin 1999 maskiin tuli uusi Volvo-logo. Uusia ulkovärejä oli neljä. Sisällä mm. mittaristoa ja ajotietokoneen näyttöä muutettiin ja rattia siirrettiin l15 mm lähemmäksi kuljettajaa. Myös äänieristystä parannettiin. Perusverhoiluksi tuli halvempi Scandic-plyysi, joka oli kuvan beige-värissä kirjava. Muissa maissa tämä verhoilu oli ollut tarjolla jo aikaisemmin. Vakiovarusteluun lisättiin sähkölasit edessä ja sähköllä säädettävät peilit. Comfort-paketteihin tuli vakionopeussäädin ja sumuvalot ja luistonesto siirtyi Plus-pakettiin. Isompien mallien tapaan saataville tulivat Design-paketit, joissa esim. nahkaverhoilun sai varsin edullisesti.
Vuoden 1999 alussa diesel vaihtui suorasuihkutteiseksi (1.9d/95 hv). Viikosta 19/1999 lähtien valmistettiin vuosimallin 2000 autoja, joissa uusi turvallisuusvaruste oli WHIPS eli aktiiviset pääntuet. Moottorit olivat uutta RN-sarjaa, jossa liikkuvien osien massaa oli pienennetty. Kulutus oli entistä pienempi. Aikaisemminkin 1,8-litraiseksi kutsutun moottorin tilavuus kasvoi 1731 cm3:sta 1783:een. Parannetut moottorit olivat tulleet jo keväällä 1999. Öljynvaihtoväli piteni 15 000 km:stä 20 000:een. Perusverhoilu oli kudottua kangasta. Lisähintaan sai alkuperäisen plyysin, jacquard/nahan tai nahkaverhoilun.
Uudistuneet 2001-mallit tulivat valmistukseen viikolla 20 vuonna 2000. Uudistuksia mainittiin olevan 1500. Alustassa etupyöränripustuksia oli muutettu ja rengasprofiili Suomen markkinoilla korotettu 65- ja 60-sarjalaiseksi. Eturaideleveys oli 18 mm aikaisempaa suurempi. Nämä muutokset paransivat ajettavuutta ratkaisevasti. Samalla jousitusta muutettiin hieman pehmeämmäksi. Moottoritilan äänieristystä parannettiin.
Dieselit päivitettiin jälleen: nyt Renaultilta saatiin uusimpia common rail -dieseleitä: 1.9D/102 hv ja 1.9D HP/115 hv.
2.0T- ja T4-moottorit saivat myös vapaastihengittäviin jo aiemmin tulleet muutokset ja T4:n iskutilavuus kasvoi 2,0 litraan. Automaattivaihteistot vaihtuivat 5-portaisiin.
Ulkonäössä oli pieniä muutoksia. Selkeimmin uudistetun mallin tunnistaa etupuskurin katkaistusta mustasta muovilistasta. Myös sivuilla kylkilistat eivät enää ulottuneet pyöränkoteloihin asti. Etulokasuojissa oli muhkeammat pullistukset ja puskurit oli muotoiltu uudelleen. Kuvien takaspoilerilla ja etuhelmalla varustetussa autossa on Sport-paketti.
Sivuhuomiovalot olivat aikaisempaa suuremmat ja ajovaloihin tuli nelivalojärjestelmä. Myös takavalot oli uusittu.
Istuimet muutettiin uusien S60/V70-mallien tyyppisiksi. Uusitussa keskikonsolissa oli enemmän säilytystilaa ja keskikyynärnoja vakiona. Ilmanvaihdon säätimet sekä sivulasien ja peilien säätimet uusittiin.
Turvallisuusvarustelua täydennettiin turvaverhoilla. Isofix-lastenistuinkiinnikkeille tuli valmius. Etuturvatyynyt olivat kaksivaiheisia. Xenon-valot sai nyt lisävarusteena samoin kuin navigointilaitteen. Audiojärjestelmät uusittiin.
Perusverhoilu oli sama yksivärinen kangas kuin ennenkin. Sisustusvärit sen sijaan olivat edellisvuoden vaalean ja tumman harmaan sijasta beige ja musta. Lisähintaan sai uuden plyysin, kuvioidun kankaan nahkasomistein tai nahan. T4:ssä oli vakiona kangas nahkasomistein.
Keskuslukituksen kauko-ohjaus ja matkustajan istuimen korkeussäätö tuli vakioksi kaikkiin malleihin.
Vuosimalliin 2002 tuli uusia Design-paketteja. Ostajalle merkittävämpää oli se, että isompien moottorien lisähinnat puolitettiin ja 2.0T:hen sai automaattivaihteiston ilman lisähintaa.
Elokuussa 2002 esiteltyihin vuoden 2003 malleihin tehtiin vielä pieni facelift. Kromiripainen maski korvattiin mustalla ruudutetulla. Lisävarusteena oli saatavissa oli korinväriset kylki- ja puskurilistat sekä mustiksi väritetyt ajovalojen reunat.
Mittarien sijoittelua ja ulkonäköä muutettiin isompia malleja vastaavaksi ja ohjauspyörä vaihdettiin S60:n mallin mukaisesti kolmipuolaiseen. Myös istuimet olivat nyt entistä enemmän samankaltaiset kuin isommissa malleissa. Turvaverhot ulottuivat entistä alemmaksi.
Verhoilut olivat ennallaan lukuun ottamatta peruskangasta, joka muuttui eri kangaslaaduksi. Ulkovärivalikoima sen sijaan oli hopeaa lukuun ottamatta aivan uusi.
Maaliskuussa 2003 esiteltiin perinteiset mallisukupolven päättävät Classic-mallit, joissa oli vakiona nahkaverhoilu, manuaali-ilmastointi, ajotietokone, puujäljitelmäkoristus (ei ratissa), 15" aluvanteet, vakionopeussäädin, sumuvalot ja audiopaketti 1 levyn CD-soittimella.
Samat varusteet nahkaverhoilua lukuun ottamatta oli ollut jo lokakuusta 2002 lähtien tarjotussa SE-mallissa.
YLEISTÄ VOLVO S40/V40:STA
Volvo S40/V40 oli mallisarja, joka merkittävästi parani vanhetessaan ja samalla myynti Suomessa nousi. Alkuvuosien sijoilta 12-14 noustiin viimeisenä vuotena sijalle 9 rekisteröintitilastossa.
S40:lla ja V40:lla tavoiteltiin hollantilaismallien maineen nostoa ruotsalais-Volvojen tasolle. Tässä ei kuitenkaan onnistuttu. Varsinkin alkuvuosien malleissa oli paljon suunnitteluvirheitä. Monia korjattiin vuosimalliin 1998, ajettavuus saatiin kuntoon vasta vuosimallissa 2001.
Heikot talviominaisuudet ja tehottomat ajovalot osoittavat, että ruotsalaisten sananvalta Mitsubishin ja Hollannin Volvon suunnitteluprojektissa oli vähäinen. Myös ruostesuojaus oli puutteellinen ennen vuosimallia 2001. Istuimissa sentään käytettiin 850:n ja myöhemmin V70:n perusratkaisuja ja kolariturvallisuus edusti aikansa huippua.
Alkuvuosien mallit sijoittuvat vikatilastoissa selvästi keskiarvon huonommalle puolelle. Viimeisten vuosien mallit pääsevät hieman keskiarvon paremmalle puolelle. Sähkölaitteista vikoja on esiintynyt polttoainepumpuissa, latureissa ja ajonestolaitteissa. Jakopään hihnoja on katkennut ennen aikojaan.
Suomessa suositellaankin vaihtoa neljän vuoden välein, vaikka kilometrejä kertyisi hitaasti. Saksassa ongelmia on ollut turbomallien kannentiivisteissä. Alustan ongelmia ovat raidetangonpäiden ja taka-akseliston kumien väljyys ja vioittuneet etupyöränlaakerit.
Saksassa V40 edusti 90 % mallisarjan myynnistä. Suomessakin farmaria myytiin hieman sedania enemmän. Yleisin moottori oli 2,0-litrainen bensakone. Dieselien osuus jäi Suomessa alle 20 %:n.
Uuden sukupolven S40 tuli Suomeen vuoden 2004 alussa ja V50 keväällä 2004. Vanhoja Classic-malleja myytiin uusien rinnalla vielä huhtikuuhun 2004 ja yksittäisiä kappaleita oli liikkeissä myöhemminkin.
Kilpailijavertailu vuoden 2002 malleista
