S40 tuli Suomeen vuoden 2004 alussa ja farmarimalli V50 keväällä 2004. Ensimmäisissä autoissa oli Volvon 5-sylinterinen bensamoottori. Vaihtoehdot olivat 2.4 (140 hv), 2.4i (170 hv) ja 2,5-litrainen T5 (220 hv). Muutamaa kuukautta myöhemmin esiteltiin Fordin 1,8-litraisella bensamoottorilla (120 hv) ja Ford/PSA:n 2,0-litraisella dieselillä (136 hv) varustetut versiot. Automaattivaihteisto oli saatavana vain 5-sylinterisiin malleihin. Suuritilavuuksiset moottorit näkyivät kulutuslukemissa ja vakuutusmaksuissa. 1,8-litraisesta on myös E85:n käytön mahdollistava Flexifuel-versio, jota on myyty varsinkin Ruotsissa.
Pituudeltaan 4,5-metrisenä S40/V50 sijoittuivat hieman keskiluokan premium-mallien alapuolelle. Esimerkiksi Ford Focus taas oli vain muutaman sentin lyhyempi. Suuret tilat eivät olleet päätavoite. Etenkin V50:n farmaritilat olivat monia pienikokoisempia kilpailijoita pienemmät. Niukkojen tilojen lisäksi ahtautta oli takaovien mitoituksessa ja S40:n osalta takaluukun pienuudessa. Etuistuimet olivat Volvon tapaan onnistuneesti muotoillut, joskin mitoitukseltaan isompia malleja niukemmat. Myös etuistuimilla tilaa on rajallisesti.
Ajettavuus keräsi kehuja. Focuksen tekniikka oli hyvä lähtökohta ja Volvo onnistui tekemään autoista hienosti Suomen olosuhteisiin soveltuvia. Jämäkkä tuntuma vastasi laatuluokan vaatimuksia. Jousitus oli isompia Volvoja kovempi, mutta toimi kokonaisuutena hyvin. Myös melutaso oli kohtuullinen. Kaupunkiajossa auttoivat kohtuulliset ulkomitat ja selkeästi hahmotettavat muodot. Turvallisuudessa tavoitteena oli S80:n taso ja aikanaan S40/V50:n kolariturvallisuus olikin poikkeuksellisen hyvä. Yllättäen ajonvakautusjärjestelmä oli kuitenkin lisävaruste.
Sisustuksessa hallitsi ohut keskikonsoli. Tyylikkyyden vastapainona keskikonsolin napit olivat pienehköjä ja säilytystilaa ei ollut kovin paljoa. Varustelu perustui Volvon tapaan paketteihin, jotka alkuvaiheessa oli nimetty varustetasoiksi. Perusvarusteena oli mm. manuaalinen ilmastointi, 1-levyn CD-soitin, sähkölasit edessä ja takana, 6 turvatyynyä ja luistonesto. Varustetaso 1 sisälsi mm. ilmastointiautomatiikan, ajotietokoneen, sumuvalot ja alumiinivanteet. Varustetaso 2:ssa oli mm. vakionopeussäädin, kangas/nahka-verhoilu ja sadetunnistin. 3-tasolla oli mm. bi-xenon -valot, sähkötoiminen kuljettajan istuin muistilla ja nahkaverhoilu. Lisäksi pakettina on tarjolla Security- ja Family-paketit. Myös yksittäisten lisävarusteiden valikoima oli runsas ja kohtuullisen hintatason ansiosta niitä myös valittiin autoihin. Vuosimallissa 2005 varustetasot 1, 2 ja 3 saivat nimet Kinetic, Momentum ja Summum.
Vuodelle 2005 tulivat myös 1,6-litraiset aloitusmallit. Fordin valikoimasta otetuissa moottoreissa oli tehoa 100 hv (bensa) ja 109 hv (diesel). Teholukemaansa nähden myös bensamoottorin suorituskyky oli kohtuullinen, mutta 1,8-litrainen oli selvästi vääntävämpi. Dieselissä voimaa oli käytännössä lähes 2,0-litraista bensamoottoria vastaavasti. Samaan aikaan T5-mallista tuli Haldex-kytkimellä varustettu nelivetoversio.
Vuosimalliin 2007 tuli vihdoin ajonvakautus vakiovarusteeksi. Ulkopeilit olivat entistä suuremmat ja sisätiloihin tuli pieniä muutoksia. Manuaalivaihteisen 140-hevosvoimaisen viitosmoottorin korvasi taloudellisempi 2,0-litrainen (145 hv). Dieselvalikoiman huipulle tuli 2,4-litrainen D5 (180 hv), jonka sai vain ensimmäisinä vuosina vain automaattivaihteisena.
Malli-iän puolivälin facelift oli vuorossa kesällä 2007. Pienehköillä muutoksilla niin keulan kuin perän muotoja mukautettiin uusien V70/S80-mallien tyyliin. Samalla S40:n ja V50:n keulan muoto muuttui keskenään entistä enemmän erilaiseksi. Jarruvalot toimivat LED-tekniikalla. Keskikonsoliin tuli hieman lisää säilytystilaa. Myös äänieristystä parannettiin. T5-mallien teho nousi 230 hevosvoimaan. Uudessa R-Design -paketissa oli alustasarjan, helmalevikkeiden ja muiden koristeiden lisäksi osittainen nahkaverhoilu. Kaikissa malleissa oli nyt korinväriset kylkilistat. Momentumista lähtien myös helmat olivat korinväriset ja keskikonsolissa alumiinikoristus. Vuoden 2008 alusta lähtien 2,0-litraisiin dieseleihin sai Powershift-kaksoiskytkinvaihteiston.
Vuosimalliin 2009 varustelua parannettiin muutamilla muutoksilla. Esimerkiksi Kineticissä oli nyt vakionopeussäädin ja tiivispintainen T-Tec -verhoilu. Vastaavasti Momentumiin tuli xenon-valot, varashälytin ja peruutustutka.
Vuoden 2009 alussa Suomeen tuli 1.6 DRIVe, joka korvasi meillä 1.6 D:n. CO2-päästölukema oli pudotettu 118 grammaan pienin muutoksin. Vaihteiden välityksiä oli pidennetty ja moottorinohjausta säädetty taloudellisemmaksi. Keula oli umpinaisempi. Alustaa oli madallettu sentillä, mikä teki jousituksesta hieman entistä kovemman. Keväällä 2009 lisättiin vielä sammutusautomatiikka, jarrutusenergian talteenotto ja ilmastointiautomatiikka, joilla päästöt putosivat 107 grammaan. DRIVe valloitti päästöihin perustuvan verotuksen ansiosta valtaosan S40/V50-mallistojen myynnistä Suomessa. Muutosta vauhditti myös 1,8-litraisen ja myöhemmin myös 1,6-litraisen bensamoottorin poistuminen valikoimasta.
Vuosimallissa 2011 Fordin 2,0-litrainen diesel korvattiin Volvon omalla 5-sylinterisellä 2,0-litraisella. Tehoversioita oli kaksi: D3/150 hv ja D4/177 hv. Molemmat sai myös automaattivaihteisina. Samalla D5 putosi pois valikoimasta. Vuoden 2010 lopussa DRIVe:n moottoriteho nousi 115 hevosvoimaan ja vaihteisto muuttui 6-vaihteiseksi. Näin saavutettiin päästölukema 99 g/km.
Vuoden 2010 lopussa tulivat Classic-mallit, jotka korvasivat kaikki aikaisemmat vaihtoehdot. Classic perustui lähinnä entiseen Momentum-tasoon, johon oli lisätty mm. 17” alumiinivanteet ja LED-päiväajovalot.
S40:n ja V50:n suosio Suomessa säilyi melko vakaana koko mallihistorian ajan. Tässä auttoi malliston hintakilpailukyvyn paraneminen loppua kohti mm. pienipäästöisten DRIVe-mallien ansiosta. Vuosien varrella myynti painottui yhä enemmän V50:een, jonka osuus oli lopussa noin nelinkertainen S40:aan verrattuna. S40:n ja V50:n ulkonäkö on tietyllä tavalla ajaton. Selkeälinjaisesta muotoilusta huolimatta ne eivät valmistuksen päätyttyäkään näytä erityisen vanhentuneilta.
S40:n ja V50:n lisäksi mallistoon tuli urheilullinen 3-ovinen C30 vuoden 2007 alussa. Myös coupe-cabrio C70 jakoi saman tekniikan.
S40 ja V50 olivat laadukkaasti tehtyjä autoja. Esimerkiksi A-Katsastuksen katsastustilastoissa ne sijoittuivat kärjen tuntumaan. Ensimmäisissä vuosimalleissa oli tavanomaista enemmän erilaisia sähkövikoja mm. etuovien johtosarjoissa. Virtalukko on vikakohde uudemmissakin. Pyöränlaakerit kuuluvat myös yleisimpiin vikoihin. 1,6-litraisista dieseleistä on hajonnut turboahtimia ainakin vuosimalliin 2007 asti. Dieseleissä on pakkotoiminen polttoainelämmitin (vm. 2009 lähtien myös ajastinkäyttö), joka on karstoittuu lyhyttä matkaa ajettaessa ja vaatii puhdistuksen tai palopesän vaihdon. Hiukkassuodatin tuli dieseleihin vuodelle 2008. Siitä on useita versioita jopa samoissa vuosimalleissa. Esim. useimpiin 1.6D-malleihin lisätään urealiuosta 60 000 km välein ja itse hiukkasloukku vaihdetaan 120 000 km välein. Ruostesuojaus on osoittautunut hyväksi.
S40:n ja V50:n valmistus päättyi kesällä 2012.
