Vuonna 2006 Euroopassa myyntiin tulleeseen edeltäjäänsä nähden tehoa on tullut lisää 11 hevosvoimaa ja ulkonäköön vielä hieman enemmän räyhäkkyyttä. Ulkomuotoon täytyy kuitenkin kiinnittää ainakin etuosan puolelta tarkempaa huomiota, jos meinaa auton Sport versioksi tunnistaa. Takaapäin auto onkin sitten paljon helpompi tunnistaa perusversiota menevämmäksi, siitä pitävät huolen molemmin puolin törröttävät pyöreät pakoputkenpäät.
Moottori murisee
Muhkeista pakoputkista voisi päätellä auton olevan todellinen tehopeli, mutta aivan kokoluokkansa menevimpiin se ei kuitenkaan kuulu. Vapaastihengittävä 1.6-litrainen bensiinimoottori kehittää 136 hevosvoimaa, joka on kyllä varsin mukava lukema 1045 kiloa painavaan autoon, mutta mikään tykki se ei tämän päivän mittakaavassa ole. Valmistajan tietojen mukaan auto kiihtyy 0-100 km/h 8,7 sekunnissa ja saavuttaa 195 km/h huippunopeuden.
Kiihdytyksessä moottori murisee hienosti ja jo alkupäänkierroksilla tulee äänien perusteella sellainen tunne, että nyt isompaa silmään, mutta ei sittenkään, kierroksia pitää antaa vielä kunnolla lisää. Moottoritienopeuksissa ohitus onnistuu suhteellisen vaivattomasti, kunhan antaa vain moottorin laulaa. Paikaltaan auto tuntuu lähtevän valmistajan ilmoittaman kiihtyvyyslukeman mukaisesti.
Mutkaisemmilla pikkuteillä auto on kotonaan. Urheilullinen jousitus toimii hyvin ja eteneminen on varmanoloista ja hallittua. Kaupunkiolosuhteissa auto liikkuu ketterästi ja kulutuskin pysyy aisoissa. Suzukin mukaan kulutus on yhdistetyssä ajossa 6,4 litraa/100 km, maantiellä 5,2 litraa ja kaupungissa 8,4. Koeajo sisälsi kaikkia näitä olosuhteita ja yhdistetty kulutus seisoi 6,7-litrassa. Maantieosuuksilla lukema oli 5,5 litraa ja kaupungissa alle 8-litran.
Sopivasti sporttinen
Sisätiloiltaan auto on hillitysti sporttinen. Urheilupolkimet, penkit ja ohjauspyörä ovat luonnollisesti perusmallista eroavat ja muutenkin varustelua löytyy enemmän. Bluetooth yhteydellä saa kätevästi puhelimen toimimaan handsfreenä ja USB-liitännällä mielimusiikit saa soimaan monenlaisista laitteista.
Urheiluistuimet toimivat hyvin ja tukevat asiallisesti joka suuntaan. Selkänojan yläosan kohdalta penkki on jopa aavistuksen ahdas. Tosin pehmeät reunukset antavat hieman myöden. Ajoasennon saa muutamalla istuimen säädöllä ja ratin siirtelyllä melko helposti itselleen sopivaksi. Takaistuimilla tilaa on yllättävänkin mukavasti, vaikka kolmiovisen auton takapenkille könyäminen asettaa aina 185-senttiselle miehelle omat haasteensa. Toisaalta takapenkit tuskin ovat tällaisen auton ostopäätöksen tärkein kriteeri.
Takaluukun tilat soveltuvat kahdelle supermarketin ruokakassille. Virallisten lukujen mukaan takakontti vetää 211 litraa, penkit taitettuna 512 litraa ja maksimitilavuudeksi ilmoitetaan 892 litraa.
Avaimeton käyttö kuuluu myös Swift Sportin ominaisuuksiin. Käyttö on kieltämättä näppärää ja siihen tottuu nopeasti. Vaikeampaa on tottua elämään ilman, varsinkin jos tavaraa tuntuu aina olevan käsissä.
Kolme vai viisi ovea?
Swift Sport on pikkuautolta menevyyttä, muhkeita pakoääniä ja suhteellisen pientä kulutusta kaipaavan valinta. Se on sopivan persoonallinen eikä hinta ole päätä huimaava, varsinkaan kun katsoo varustelua.
Toisaalta taas huomattavasti käytännöllisemmän viisiovisen version saa noin 8000 euroa halvemmalla. Tosin viisiovisen vakiovarusteluun ei kuulu Sportin tapaan mm. Bi-Xenon ajovalot, automaattinen ilmastointi, Bluetooth eikä vakionopeudensäädin. Löytyypä Sportista vakiona myös peruutustutka.
Swift Sportin saa omakseen noin 22.700 eurolla. Vertailuun otettiin samantehoiset versiot Ford Fiestasta ja Alfa Romeo MiTosta.
