Ajovalot olivat linssityyppiset ja kaartuivat nyt ulkolaidoilla ylöspäin. Alempana oli päivävalot (ei Classic). Maskissa oli harvemmat pystyrivoitukset. Ulkopeilit olivat entistä suuremmat. Sisällä mittaristo ja ohjauspyörä olivat nyt samankaltaiset kuin Superbissa. Nelivetomallin Haldex-kytkin oli kehittyneempi versio, jossa nelivetoa oli hieman käytössä jo liikkeelle lähdettäessä. Vakiovarustelu eri varustetasoissa oli lähes ennallaan. Sport-taso poistui.
Suomeen tuodut bensamoottorit olivat 1.4 TSI (122 hv), 1.8 TSI ja 2.0 TSI RS. Dieselit olivat ennallaan. Myös bensamalleihin sai nyt DSG-vaihteiston, joka 1.4 TSI:ssä ja 1.8 TSI:ssä oli 7-vaihteinen kuivakytkiminen ja RS:ssä 6-vaihteinen öljykylpyisin kytkimin.
Syksyllä 2009 perinteikkään 1.9 TDI:n korvasi yhteispaineruiskutuksella varustettu 1.6 TDI. Teho (105 hv) oli sama, samoin suorituskyky. Automaattivaihteistona 1.6 TDI:ssä oli heikompi 7-vaihteinen. 1.6 TDI:stä oli tarjolla myös taloudellisemmaksi viritetty Green Line -versio. Siinä oli mm. madallettu alusta ja pidemmät välityssuhteet. Varustelussa oli Ambienten lisäksi kevytmetallivanteet.
Helmikuussa 2010 malliston alapäähän tuli 1.2 TSI (105 hv). Sen suorituskyky oli teholukemaan nähden erinomainen ja varsin lähellä 1.4 TSI:tä. Kesällä 2010 päästiin 140-hevosvoimaisessa 2.0 TDI:ssäkin eroon meluisasta pumppusuutindieselistä.
Kesäkuusta 2011 lähtien Ambiente-, Elegence-, RS- ja Scout-malleihin sai kaupan päälle Plus-paketin. Ambientessa ja Elegancessa Plus-varusteluun sisältyi rengaspainevalvonta, pysäköintitutka taakse, mäkilähtöavustin, bluetooth, sadetunnistin ja huomiovaloautomatiikka. Syksystä 2012 lähtien Elegancen korvasi Experience, jossa oli suunnilleen samat varusteet kuin Elegancessa Plus-paketilla.
Octavian ajettavuus on ongelmatonta. Ohjaus on aikansa parhaita sähkötehosteisia. Toivomisen varaa jää lähinnä palautukseen kaupunkinopeuksissa. Jousitus on varsin kova, mutta suuremmat epätasaisuudet se selvittää hillitysti. Merkittävimpiä heikkouksia Octavissa on meluisuus. Rengasmelun ohella huomiota herättää pumppusuutindieselien äänekäs käynti.
Takaistuintilat vastaavat saman aikakauden Golfia ja ovat kahdelle normaalimittaiselle takamatkustajalle riittävät joka suuntaan. Takaistuin on myös riittävän korkea ja varsin mukava. Keskiluokan autoihin Octavia kestää vertailun pituussuunnassa, mutta on niitä kapeampi. Etuistuimet ovat myös hyvät, mutta leveärakenteinen saattaa pitää niitä kapeina. Näkyvyys eteen on hyvä, mutta varsinkin viistoperämallissa takanäkyvyys on rajoitettua.
Laatuvaikutelma on Golfin tasolla eli luokan huipulla. Silmiinpistävin ero Golfiin on yksinkertaisemman näköiset mittarit. Varustetaso on aikalaisiinsa verrattuna varsin korkea. Lämmityslaite on melko heikkotehoinen.
Ylläpitokustannukset ovat kohtuulliset niin huoltojen kuin vakuutusten osalta. Vikatilastoissa toisen sukupolven Octavia on hieman keskitason yläpuolella. Octavian vikakohteita ovat väljiintyneet nivelet pyöräntuennassa niin edessä kuin takana, kojelaudan natinat, ovien ja takaluukun vuotavat tiivisteet, maalipinnan lohkeaminen lähinnä puskureista, vakionopeussäätimen viiksi, ksenonvalot ja öljynkulutus. Jakoketjun venyminen on ennen kaikkea 1.4 TSI:n ongelma. DSG-vaihteistoissa on ongelmia etenkin 7-vaihteisessa versiossa. Ruostesuojaus on hyvä, mutta joissakin Combeissa on merkkejä takaluukun alareunan ruostumisesta. Faceliftin jälkeisten Ambiente-mallien istuinverhoilu kuluu nopeasti.
Octavia II oli koko mallihistoriansa ajan eräs Suomen suosituimmista autoista, joten tarjontaa on paljon. Hinnat tosin ovat melko korkeita. Kolmannen sukupolven Octaviat esiteltiin keväällä 2013.
