Automaattivaihteisto oli edelleen Aisin AW:n tuotantoa, mutta nyt 5-vaihteinen. Aeron teho nousi 250 hevosvoimaan ja 2.3t:n 185 hevosvoimaan. Uusi moottorivaihtoehto oli Isuzun suunnittelema 3,0-litrainen V6-diesel, jossa oli tehoa 177 hv. 3.0 TiD:n sai vain manuaalivaihteisena. Tämä moottori oli kokoisekseen yllättävän hengetön pienillä kierroksilla. Keväällä 2002 saataville tuli myös Opelin 2,2-litrainen diesel (125 hv), jonka sai myös automaattina.
Uudet varustetasot olivat Linear, Arc ja Vector. Näiden lisäksi jatkoi Aero. Myös Linearissa oli nyt ilmastointi ja sumuvalot (vuosimalleissa 2002-03). Arc vastasi entistä SE-tasoa lisättynä nahkaverholulla. Vectorissa oli lisäksi mm. lievästi urheilulliset istuimet, mutta nahkaa vain istuinten reunoissa samoin kuin Aerossa. Varusteita sai nyt myös paketteina. Esim. Linear Plus-paketissa oli mm. nahkaratti ja kevytmetallivanteet. Vector Sport-paketin merkittävintä antia olivat ksenonvalot.
Vuosimallissa 2004 uusi moottoriversio oli 220-hevosvoimainen 2.3T. Sen ja 3.0 TiD:n yhteydessä varustukseen sisältyi ajonvakautus. Aeroon tuli tässä vaiheessa jälleen nahkaverhoilu vakioksi. 3,0-litrainen bensamoottori oli pudotettu pois.
Vuosimalliin 2006 keulan muotoilua muutettiin reippaasti. Kromikehystetyt tummat ajovalot jakoivat mielipiteitä. Keulan lisäksi takapuskuri ja takavalot oli muotoiltu uusiksi. Myös kojetaulu oli etenkin mittariston osalta saanut uusia muotoja. Alustaa oli hieman jämäköitetty entiseen verrattuna. Alkujaan Fiatin kehittämä ja Opeleissakin käytetty 1,9-litrainen diesel (150 hv) korvasi entiset dieselit. Bensamoottorit olivat 2.0t (150 hv), 2.3t (185 hv), 2.3T (220 hv) ja 2.3TS Aero (260 hv). Ruotsissa tulivat tarjolle etanolia kelpuuttavat BioPower-versiot, joita on myöhemmin kulkeutunut myös Suomeen.
Perusmalli oli edelleen Linear, johon sisältyi mm. ajonvakautus, automaatti-ilmastointi ja radio/CD. Vectorissa oli vakionopeussäädin, kevytmetallivanteet ja nahkareunaiset istuimet. Aerossa oli sumuvalot ja nahkaverhoilu, joka vaihteeksi siirtyi lisävarustelistalle vuosimallissa 2007. Linearin Pro-pakettiin sisältyi Vector-varusteista vakionopeussäädin, kevytmetallivanteet ja laajempi ajotietokone.
Vuoden 2008 lopussa mallinimeen lisättiin tuttu nimi Griffin, joka toi mukanaan mm. peruutustutkan ja sumuvalot sekä Vectorin yhteydessä sadetunnistimen ja ksenonvalot. Keulan kromiosat muutettiin mattavärisiksi. Moottorivalikoimaan jäivät 2.0t, 2,3t ja 1.9 TiD.
9-5:n vahvuuksia on kolariturvallisuus. Folksamin kolarianalyyseissä se on osoittautunut aikansa turvallisimmaksi autoksi käytännön kolareissa. Ajovalot olivat markkinoiden parhaat eikä yhtä pitkää kaukovalokantamaa liene myöhemmissäkään autoissa nähty. Vuosimallista 2006 lähtien valot olivat hieman heikommat.
Vikatilastoissa 9-5 sijoittuu keskiarvon tuntumaan. Perustekniikka on pääosin koeteltua ja luotettavaa. Moottoreihin liittyviä vikoja ovat öljyvuoto, pienpaineturbojen öljyvuodot, huohottimen letkujen hapertuminen sekä sytytysyksikköjen ja kaasuläppäyksikköjen hajoaminen. Elektroniikkaan liittyvät erilaiset kontaktihäiriöt, keskuslukituksen kauko-ohjaimen vikaantuminen ja kojelaudan näyttöjen yksittäisten pikselien sammuminen. Iskunvaimentimet ovat keskimääräistä lyhytkestoisempia. Taka-akseliston kumihelat hapertuvat iän myötä. Manuaalivaihteistossa kuluminen tuntuu pienten vaihteiden kytkeytymisen heikkenemisenä. Ruostesuojaus on keskimääräistä parempi.
Vanhimmat 9-5 ovat iässä, jossa aikaisempien omistajien tunnollisuus vaikuttaa paljon auton luotettavuuteen. 9-5:ttä rekisteröitiin tasaiseen tahtiin 2000-luvun puoliväliin asti, jolloin myynti alkoi laskea. Myynti jakautui varsin tasaisesti sedanien ja farmarien kesken. Dieseleitä on vain noin 15 % kannasta. Hintaansa nähden käytetyssä 9-5:ssä saa usein paljon autoa.
Viimeinen ensimmäisen sukupolven 9-5 valmistui helmikuussa 2010 ja seuraajan tarina loppui ennen kuin se kunnolla ehti alkaakaan.
Kuvissa vuosimallin 2006 Saab 9-5.
