206:n muotoilu todettiin yksimielisesti tyylikkääksi ja auton myyntimenestystä esim. Suomessa on mielenkiintoista verrata samaan aikaan esiteltyyn Renault Clioon, joka oli kokonaisuutena 206:tta parempi auto. Myynnillisesti tyylikkäämpi 206 menestyi kuitenkin meillä selvästi paremmin.
206 mitoitettiin reilusti: 244 sentin akseliväli ja 383 sentin pituus asettuivat luokan yläpäähän. Sisätilat olivat pituussuunnassa melko hyvät. Laskeva kattolinja rajoitti pääntilaa takana ja leveyssuunnassa tilaa oli myös rajallisesti. 245-litrainen tavaratila oli kooltaan luokan normaalia tasoa
Vaikka kori olikin muotoiltu modernisti, oli 206 tekniikaltaan hyvin tuttu. Alustarakenteet takapään vääntösauvajousineen olivat samankaltaiset kuin esim. 205:ssä ja 306:ssa. Moottorit olivat perinteistä TU-sarjaa. Bensamoottorit olivat aluksi 1,1-, 1,4- ja 1,6-litraisia (60/75/88 hv). Dieselinä oli 1,9-litrainen 70-hevosvoimainen ja keväästä 1999 lähtien myös moderni 2.0 HDI (90 hv).
Moottorit ajoivat asiansa edelleen kunnialla ja tarjosivat sitkeätä vetoa. Erityisesti 1,4-litraisen vaihteisto oli välitetty taloudellisuutta silmällä pitäen. Merkittävä parannus kustannusmielessä oli bensamallien huoltovälin kasvaminen 30 000 kilometriin.
206:n ajo-ominaisuuksista esitettiin ranskalaisautoksi varsin voimakasta kritiikkiä. TM:n yhteenveto (9/2000) kertoo: "Peugeot 206 on ajajan auto. Sitä on todella ajettava koko ajan. Väistössä 206:n takapää on liukas. Se pyrkii luistoon jo yllättävän pienissä nopeuksissa taka-akselin rakenteen takia." ... "Maantiellä ohjaus osoittautuu yliherkäksi."
Jousituksessa oli onnistuttu paremmin, mutta pientä toivomista jäi jatkuvasta pienestä tärinästä.
Melutaso oli pikkuautoluokan normaalia tasoa. Tasaisella maantiellä melu oli kohtuullinen. Karkealla pinnalla renkaat jyrisivät ja soralla kivet ropisivat tavallista voimakkaammin. Peugeoteille normaaleja häiriötekijöitä olivat voimansiirron ujellus ja alustan kolahtelu.
Kolariturvallisuus oli ajanmukainen, sillä vuoden 2000 Euro NCAP-testissä 206 saavutti 4 tähteä.
Renault Cliossa oli alusta alkaen vakiovarusteena ABS-jarrut, mutta Peugeotissa ne sisältyivät vain urheilulliseen XS-malliin. Kaikissa malleissa oli vakiona 2 turvatyynyä sekä turvavyön kiristimet ja voimanrajoittimet. Mukavuusvarusteista perusmallissa eli XR:ssä oli mm. lämmitettävät peilit ja sisäilman suodatin. 1,1-litraista lukuun ottamatta vakiona oli lisäksi ohjaustehostin, kierroslukumittari ja korin väriset puskurit. XR:n tummansininen tai vihreä verhoilukangas oli yksinkertaista verrattuna XT-mallin plyysiin.
XT-varusteluun sisältyi 14" pyörät, kauko-ohjattava keskuslukitus, sähkölasit edessä, kuljettajan istuimen korkeussäätö ja säilytystila etumatkustajan istuimen alla.
Urheilullisessa XS:ssä oli aluksi voimakkaalla punaisella tai sinisellä koristeltu musta verhoilu, vuonna 2000 siirryttiin kuvan Merlin-kankaaseen. Vakiona oli ABS-jarrut, sähkösäätöiset peilit, sumuvalot ja öljytason mittari.
Vuonna 1999 tuli 206:n tehokkaimmaksi versioksi 2,0-litrainen GTI (99 kW/135 hv). Vakiona oli 15" kevytmetallivanteet (185/55R15 renkaat), sivuturvatyynyt, sadetunnistin, ulkolämpömittari, korin väriset ovenkahvat ja levyjarrut takanakin. Verhoilussa oli istuimen reunat nahkaa, etureuna ja ovet alcantaraa ja istuinten keskusta plyysiä. Jouset ja iskunvaimentimet olivat vakiota jäykemmät. Erikoismalli 206 GT vastasi tekniikaltaan GTI:tä, mutta muistutti ulkoisesti 206 WRC:tä.
Kolmas huippumalli oli vuonna 2000 esitelty 5-ovinen Roland Garros, jonka tuntee Tie Break -vihreästä väristä ja lasikatosta. Täydelliseen varusteluun sisältyi mm. nahka/alcantara-verhoilu, automaatti-ilmastointi ja sadetunnistin. Roland Garrosin moottori oli 1,6-litrainen 109-hevosvoimainen, joka korvasi 90 hv:n moottorin myös muissa malleissa.
Vuosimalliin 2000 sivuvilkut muuttuivat kirkkaiksi ja varapyörä muuttui täysikokoiseksi. 1,4-litrainen moottori oli aikaisempaa taloudellisempi ja päästöiltään puhtaampi.
Puhkiruostumattomuustakuu pidennettiin kuudesta 12 vuoteen. Vuosimalliin 2001 tulivat vakioksi takaistuimen kolmas pääntuki ja 3-pistevyö.
Jo ennen 206:n ensiesittelyä konseptiautona esiintynyt 206 CC tuli tuotantoon vuodelle 2001. Auto oli markkinoiden halvin avoauto, jossa napin painalluksella saatiin kovakattoinen.
Peugeot 206 CC vm. 2003
206 CC oli 2+2 -paikkainen ja tavaratilaa jäi katon ollessa alhaalla 150 litraa. Tuulilasi oli huomattavan paljon kallistettu.
Moottorit olivat muusta mallistosta tutut 1,6- ja 2,0-litraiset. 1.6:ssa oli vakiovarusteena mm. ABS-jarrut, kauko-ohjattava keskuslukitus, sähkölasit ja sähköpeilit. 2,0-litraisessa oli lisäksi sadetunnistin, automaatti-ilmastointi, radio/CD, sivuturvatyynyt sekä Sport-paketti: 16" kevytmetallivanteet, alumiinipolkimet ja nahkaratti.
Syksyllä 2001 XR 1.1 korvattiin Color Linella, jossa oli korin väriset puskurit ja ovenkahvat, värikäs verhoilu (keltainen, punainen tai sininen), hopeapohjainen mittaristo, XR-mallia paremman sivutuen tarjoavat etuistuimet sekä 14 tuuman pyörät. Ohjaustehostin oli edelleen lisävaruste.
Vuosimallin 2002 autoissa oli uusi ohjauspyörä ja viikset sekä täysin väylätekniikkaan perustuva sähköjärjestelmä.
Vuonna 2001 eli neljäntenä tuotantovuotenaan 206 nousi Euroopan eniten myydyksi automalliksi. Jopa yli 15 % tuotannosta oli 206 CC:tä. Ranskan, Englannin ja Espanjan lisäksi 206:tta valmistettiin Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä ja Iranissa. Pelkästään Englannissa alettiin valmistaa 206:n uusinta malliversiota eli SW:tä.
Kesällä 2002 myyntiin tullut SW oli linjakas ja urheilullinen pikkufarmari. Tavaratilaa oli perusasennossa 313 litraa ja myös takaistuintilat olivat suuremmat hartia- ja pääntilan osalta. Moottorivaihtoehdot SW:ssä olivat 1.4, 1.6, 2.0 GTI sekä 2.0 HDi. SW:ssä esiteltiin parannettu alusta, joka otettiin käyttöön myös muussa mallistossa. Muutoksia oli monta, mutta olennaisinta oli etuakseliston jäykennys, joka paransi ohjaustuntoa.
SW:n perusvarustelu oli X Line, jossa oli XR-tason lisäksi ABS-jarrut, sähkölasit edessä, kauko-ohjattava keskuslukitus ja pirteä verhoilu, joka oli saatavana neljässä värissä. Muut varustevaihtoehdot olivat XS ja GTI.
Syksyllä 2002 X Line 1.1 korvasi aikaisemman Color Linen. Hinta ja varusteet olivat ennallaan. Vuoden 2003 alussa esiteltiin malliston huipulle 206 RC, jossa oli tehokkaampi 2,0-litrainen moottori (130 kW/177 hv), 17" pyörät, jäykennetty alusta, iso takaspoileri, tuplapakoputket ja nahka/alcantara-sisustus. Vakiovarusteena nelipaikkaisessa RC:ssä oli mm. ESP, kuppi-istuimet, automaatti-ilmastointi, sadetunnistin ja 4 turvatyynyä. Suomeen 206 RC tuli vasta uudistuneena mallina syksyllä 2003.
Toukokuussa 2003 tulivat Suomeen faceliftin kokeneet 206:t. Ajovalot olivat muuttuneet sileälasisiksi ja myös takavalojen muotoilu oli uusi. Selkein ulkoinen tuntomerkki on kuitenkin korin väriset kylki- ja puskurilistat. Uusittuja osia olivat myös takaluukun leijona, "mehiläiskennorakennetta" muistuttava jäähdyttimen säleikkö ja rekisterikilven yläpuolinen lista, joka myös oli nyt korin värinen.
ABS-jarrut hätäjarrutustehostimin olivat nyt vakiona kaikissa malleissa. Uusi moottorivaihtoehto oli taloudellinen 1.4 HDi, joka korvasi mallistosta antiikkisen 1,9-litraisen imudieselin. Tehoa oli suunnilleen entiset eli 50 kW/68 hv. Sen sijaan 150 Nm vääntö oli selvästi entistä suurempi.
Takaistuimen muotoilua oli parannettu, puolet ulkoväreistä oli uusia ja verhoilumateriaalit oli useimmissa malleissa uusittu. Viistoperämallissa X Linen (kuva) sijasta oli myynnissä Midnight 1.1, jossa oli sumuvalot. 850 eurolla oli saatavana ohjaustehostin, keskuslukitus ja sähkölasit edessä. XR-mallissa nämä varusteet olivat vakiona.
XT:ssä oli ajotietokone (ei 1.4), sähköpeilit ja plyysiverhoilu. XS:ssä oli tämän lisäksi vielä sumuvalot ja maskin kromikehys. Verhoilu oli sama mustapohjainen Merlin kuin aikaisemminkin. GTI:ssä oli vakiona 16" kevytmetallivanteet, automaatti-ilmastointi, radio/CD, sadetunnistin ja sivuturvatyynyt. Aluvanteita lukuun ottamatta nämä varusteet olivat myös Roland Garrosissa, jonka nahkaverhoilu oli räväkän oranssi-vihreä.
Elokuussa 2003 manuaali-ilmastointi tuli vakioksi SW XS- sekä SW X Line HDi-malleihin ja muiden SW-mallien hinta laski. Vuoden 2004 alussa esiteltiin 16-venttiilinen 1,4-litrainen (65 kW/88 hv). Vanha moottori jäi XR-malleihin. GTI- RC- ja R.G. -malleihin tuli vakioksi pääturvatyynyt. 206 SW:n perusmalliksi tuli tingitty Boulevard.
Keväällä 2004 tuli myyntiin huippuluokan diesel 1.6 HDi (80 kW/109 hv). Suomessa se syrjäytti pian 2.0 HDi:n. Uudessa moottorissa oli vakiona hiukkassuodatin ja se oli tarjolla XT- ja XS-varusteltuna. Toinen kevään 2004 uutuus oli erikoismalli S-Edition, jossa oli XR-tason lisäksi mm. ilmastointi, radio/CD, metalliväri ja aluvanteet.
Keväällä 2005 S-Editionin korvasi Trendy, jossa oli sumuvalot sekä urheilulliset etupuskuri ja X-Lineä vastaava Andorre-verhoilu. S-Editionista poiketen Trendyn sai myös dieselinä ja SW-mallina.
Keväällä 2006 esiteltiin 207 ja 206-mallistoon jäi vain halvimmat mallit. Perusmalliksi tuli City, jossa aikaisemman XR-tason lisäksi oli mm. öljymäärän mittari. Sen sijaan takaselkänoja oli 1-osainen ja sisävalon viivekytkin ja korin väriset ovenkahvat puuttuivat.
SW-mallin varustetaso oli Trendy, johon lisättiin öljymäärän mittari ja vakiovarusteista poistettiin radio ja kevytmetallivanteet.
Lokakuussa 2006 Cityn korvasi Oxygo, jossa oli vakiona ilmastointi sekä korin väriset peilit ja ovenkahvat. 2-osainen takaselkänoja oli edelleen lisävaruste. Oxygoon sai 4 eri sisustusvaihtoehtoa. Oxygon moottorit olivat 1.4 ja 1.4 HDi ja ainoa korimalli viistoperä. Vuonna 2008 varustelun nimeksi vaihtui Sport ilman mainittavia varustemuutoksia.
Peugeot 206+ vm. 2009
Keväällä 2009 tehtiin 206:lle vielä ulkonäön päivitys uusimpien Peugeot-mallien tyyliin ja nimeksi vaihdettiin 206+. Varustelun nimi oli edelleen Sport ja moottorit olivat 1.4 ja 1.4 HDi. Ajonvakautus tuli vakiovarusteeksi syksyllä 2010. Keväällä 2011 varustelun nimeksi vaihtui Active. Keväällä 2012 tuotiin vielä erä Generationiksi nimettyä mallia, jossa oli koristeiden lisäksi ajotietokone.
Peugeot 206 kilpaili Suomessa myyntitilaston kakkostilasta Fiat Punton perässä lähinnä Toyota Yarisin kanssa. 206:n hinta oli kohtuullinen osittain varustelun kustannuksella, mutta suurin ansio menestyksestä selittyi ostajia miellyttävällä ulkonäöllä.
Ominaisuuksiltaan 206 oli luokassaan varsin keskinkertainen auto. Ulkomuotoon verrattuna sisustus oli tyylitön, vaatimaton ja vanhahtava ja laatuvaikutelma jäi alhaiselle tasolle. 206:n parhaita ominaisuuksia olivat jousitusmukavuus, kohtuullinen melutaso ja taloudelliset HDI-dieselit. Ennen vuotta 2002 ajettavuudessa oli puutteita. Ajoasento ja etuistuimet vakiomalleissa olivat puutteellisia.
206:n jälkeen esitellyt pikkuautot kasvoivat etenkin korkeudeltaan, mutta myös ominaisuuksiltaan 2000-luvun puolella esitellyt mallit olivat selvästi entistä korkeatasoisempia ja saivat esim. 206:n tuntumaan vanhahtavalta pikkuautolta.
Vikatilastoissa 206 on sijoittunut hieman keskiarvon alapuolelle. Tyypillisimpiä vikoja ovat erilaiset sähköviat, kuten ajonestolaite, moottorinohjaus ja sytytyspuolat. Vaihteistoja on hajonnut. Pyöräntuennan kolinat kuuluvat ominaispiirteisiin, mutta koiranluiden väljiintyminen ja ohjauksen klappi ovat myös tyypillisiä vikoja.
Huoltokustannukset ovat kohtuulliset, mutta vakuutukset kokoluokkansa kalleimpia. 206:n arvo säilyy perusmalleissa hyvin, mutta XS:n ja sitä kalliimpien mallien arvon pudotus on huomattavasti nopeampaa.
