Zafiran menestystä yritetään nyt toistaa luokkaa alempana. Meriva on tavallaan Corsan tila-automalli, vaikka Opelin mukaan 80 % osista on suunniteltu vain Merivaa varten. Merivan aseman Opelin mallistossa tekee mielenkiintoiseksi se, että se on saman hintainen Astran kanssa, mutta monessa suhteessa edellä Astraa.
Meriva on pituudeltaan 404 cm eli 7 cm viistoperäistä Astraa lyhyempi. Sisätiloiltaan se vastaa kuitenkin suunnilleen Vectraa leveyttä lukuun ottamatta. Pituus- ja korkeussuunnassa tilaa on hyvin täysikokoisillekin matkustajille. Siirtämällä takaistuimen taka-asentoon saadaan polvitilaa varmasti riittävästi pitkäjalkaisimmillekin matkustajille. Takaistuin on myös istuinmukavuudeltaan luokkaa edellä Astraa. Helpoimmin mieleen tulevaan kilpailijaan, Ford Fusioniin verrattuna tilaa on enemmän. Sen selittää jo 15 cm pidempi akseliväli. Jostakin syystä Meriva on myös erittäin painava: perusmallin omapaino on 1350 kg eli 280 kg Fusionia enemmän.
Merivan monikäyttöisyyteen on kiinnitetty tavallista enemmän huomiota. Takaistuimet taittuvat tavaratilan pohjan tasoon kolmessa osassa. Myös etuistuimen selkänoja taittuu samaan tasoon Enjoy-mallissa. Takaistuimissa on pituussäätövaraa 20 cm ja myös selkänojan voi asettaa kolmeen kallistuskulmaan. Varsinainen uutuus on keskimmäisen istumapaikan poistaminen käytöstä. Keski-istuin laskeutuu alas, jonka jälkeen reunapaikkoja voidaan siirtää sisäänpäin. Kolmelle takamatkustajalle istuin on epämukava ja tila loppuu kesken.
Tavaratila vakioasennossaan vastaa kooltaan suunnilleen Astraa. Pohjan alta löytyy hieman lisää tilaa. Kuormankiinnityskoukut ovat esimerkilliset. Keskimmäisen istuimen paikalle voidaan kiinnittää kyynärnojatasolle ulottuva lämpöeristetty laatikko (vakiona Enjoy-mallissa). Sen sijaan Merivassa ei ole juurikaan kunnollisen kokoisia säilytyslokeroita matkustamossa toisin kuin monissa muissa tila-autoissa.
Etuistuimet ovat autoluokka huomioiden hyvät. Opelin tapaan ne ovat melko kovat. Sivuttaistuki on hyvä, mutta leveäselkäisille niiden väli saattaa jäädä kapeaksi. Ohjauspyörä ei jostakin syystä tuntunut täysin kouriinsopivalta. Näkyvyys autosta on hyvä, joskin loivat etupilarit aiheuttavat katvealueen etuviistoon ja lyhyt keula ei näy kuljettajan paikalta. Käynti autoon on poikkeuksellisen helppoa: ovet aukeavat reilusti ja istuimet ovat tavanomaista korkeammalla.
Koeajetun auton moottori oli hinnat alkaen -malli eli Astrasta tuttu 8-venttiilinen 1,6-litrainen (87 hv). Tällä moottorilla kiihtyvyys jää varsin vaatimattomasti, mutta moottori on vaivaton ja sitkeävetoinen. Se soveltuu erinomaisesti kaupunkiajoon. Perävälitys on hieman lyhyempi kuin vastaavassa Astrassa, mutta ohituskiihtyvyyttä suurilla vaihteilla ei voi silti kehua.
Saman moottorin 16-venttiilinen versio (100 hv) ei todennäköisesti anna noin 1000 euron lisähinnalle vastinetta, joten vaihtoehdoksi jää 1,8-litrainen (lisähinta 2260 euroa), vaikka tämäkään moottori ei ole tilavuusluokkansa parhaimmistoa. Dieseleitä ei ainakaan toistaiseksi tuoda Suomeen.
Ajettavuuden, alustan ja melutason osalta ei tarvitse esittää suuria moitteita, mutta aivan huipputasolla ominaisuudet eivät ole. Ajettavuudessa pienet moitteet liittyvät suuntavakavuuteen. Vaikuttaisi, että Meriva olisi melko herkkä kiemurtelemaan sivutuulessa. Ohjaustunto on keskinkertainen. Hyvissä olosuhteissa ohjaus on hyvä, mutta puutteet tulevat esille irtosoralla ja sivutuulessa. Muuten Merivalla ajelee mielellään.
Jousitusmukavuus on myös auton luonteen mukaisesti kunnossa. Jousitus on itse asiassa saksalaisautoksi melko pehmeä. Pienet epätasaisuudet se suodattaa mallikkaasti, pikkuautomaiset ominaisuudet tulevat hieman esiin suurissa heitoissa. Soratiet koeajoreitin varrella oli tosin lanattu hyvään kuntoon, joten kokemukset huonosta tiestä jäivät vähäisiksi.
Melutaso on auton koko- ja hintaluokka huomioiden melko hiljainen. Rengasmelut on eristetty tavanomaista paremmin, tuulen suhinoita sen sijaan kuuluu jonkin verran ja moottori on Opelmaisen karkeakäyntinen kiihdytyksissä ja lyhyehköistä välityksistä johtuen se nousee kuuluviin myös moottoritienopeudessa.
Kaikkien Meriva-versioiden vakiovarustukseen kuuluu mm. ABS-jarrut, 4 turvatyynyä, kauko-ohjattu keskuslukitua, lämmitettävät sähköpeilit ja lukuvalot edessä ja takana. Meriva on auto, jossa kannattaa ruksia lisävarustelistalta muutamia varusteita, jotka on jostakin syystä tingitty perusvarustelusta pois, mutta joidenka lisähinnat ovat kohtuullisia: stereot 190 euroa, lastenistuinkiinnikkeet ja matkustajatunnistin eteen 100 euroa, ajovalon pesurit 125 euroa ja ilmastointilaite 1250 euroa (automaattinen 2250 euroa). Myös ESP (675 euroa), murtohälytin (400 euroa) ja vakionopeussäädin (350 euroa) ovat kannattavia hankintoja. Metalliväri maksaa 490 euroa. Osa luetelluista varusteista sisältyy myös erilaisiin paketteihin, joita on tarjolla toistakymmentä. Osa paketeista suuntautuu eri harrastuksiin.
Merivasta on kaksi varusteversiota, joiden hinta on suunnilleen sama. Enjoyssa on pirteä verhoilu ja varusteina lentokonepöydät ja verkkotaskut etuselkänojissa sekä em. kyynärnojalaatikko (travel assistant). Cosmossa puolestaan on hillitympi verhoilu, sumuvalot ja aluvanteet. Ajotietokonetta ei ole tarjolla edes lisävarusteena.
Mittaristo on selkeä ja hallintalaitteet suunnilleen oikeilla paikoillaan. Vaihteensiirto ei ainakaan uudessa autossa toiminut kovinkaan sulavasti. Pienen moitteen voi vielä kirjata suurikokoisesta ja terävähampaisesta virta-avaimesta. Sisustus jättää melko laadukkaan vaikutelman. Autossa on samaa laadun tuntua kuin uudessa Vectrassa.
Vertailu
