Jousitusta, äänieristystä ja ikkunatiivistystä oli parannettu. Kulutuslukemat olivat entistä pienemmät. 1,5-litraisesta dieselistä oli tarjolla erityinen Pure Drive 129 -versio, jossa oli pidennetyt välitykset ja pieniä ilmanvastusta pienentäviä muutoksia. Uusia vakiovarusteita olivat Visiassa kevytmetallivanteet, Acentassa peruutustutka ja CD-vaihtaja sekä Teknassa peruutuskamera, navigaattori ja Bose-äänentoistojärjestelmä.
Englannissa suunniteltu ja valmistettu Qashqai oli pituudeltaan ja korkeudeltaan kymmenisen senttiä Golf-luokan autoja suurempi. Maavaraa oli vastaavasti muutama sentti enemmän. Qashqaissa käytettiin Renault-Nissanin C-perusrakennetta, joka tuli pian myös Renault Méganeen.
Bensamoottoreina käytettiin perinteisiä 1,6- ja 2,0-litraisia (115 ja 141 hv). Ne eivät ominaisuuksiltaan säväyttäneet ja kulutus oli hieman korkeahko. 2,0-litrainen oli alakierroksilla selvästi pienempää puhdikkaampi. Ajanmukaiset dieselit tulivat Renaultilta. 1,5-litraisessa oli tehoa 106 hv ja 2,0-litraisessa 150 hv. Manuaalivaihteistot olivat 1,6-litraista lukuun ottamatta 6-vaihteisia. 2,0-litraiseen bensaversioon sai CVT-automaatin ja 2,0-litraiseen dieseliin perinteisen automaattivaihteiston.
Keväällä 2012 mallistoon tuli 1,6-litrainen diesel (130 hv), joka meillä syrjäytti valikoimasta 2,0-litraisen. Ominaisuuksiltaan miellyttävän moottorin sai vain käsivaihteisena. Samalla mallistoon tuli N-Tec 360:ksi nimetty varustetaso, joka sisälsi kameroita, joiden tuottama kuva auton ympäriltä näkyi kojetaulun näytössä. Muita N-Tecin varusteita Acentan lisäksi olivat lasikatto, kattokaiteet, peruutuskamera, navigaattori ja 18” pyörät.
Qashqai on esimerkki autosta, joka jää ominaisuuksiltaan keskitason alapuolelle, mutta vetoaa silti ostajiin. Nissanilla on tästä muitakin esimerkkejä. Qashqain puolustukseksi on sanottava myös se, että korkeampaa maavaraa ja riittävän henkilöautomaista ulkonäköä edullisesti haluaville ei kovin vahvoja tuotteita ollut tarjota kilpailijoillakaan.
Qashqain ajettavuus on keskinkertainen. Korkea maavara asettaa omat rajoitteensa, mutta erityisen kallistelevaksi Qashqaita ei voi moittia. Sähkötehosteinen ohjaus on tunnoltaan enintään tyydyttävä ja palautus on puutteellista. Hyvissä olosuhteissa Qashqai kulkee ongelmitta suoraan, mutta ohjautuu liian herkästi esimerkiksi tienpinnan epätasaisuuksien mukaan, mikä yhdessä luonnottoman tuntuisen ohjauksen kanssa tekee toisinaan menosta kiemurtelevaa. Jousituksesta jää hieman kaksijakoinen tunnelma: toisissa tilanteissa se tuntuu mukavalta, mutta toisinaan hytkyvältä ja kovan täristävältä, jota täydentävät alustan kolinat. Rengasmelu on etenkin karkeilla pinnoilla voimakasta ennen kaikkea takana. Facelift-mallit ovat havaittavasti hiljaisempia.
Kustannuksiltaan Qashqai on keskitason yläpuolella niin vakuutusten kuin huoltojen osalta ja myös kulutus on bensamalleissa suurehko. 1,5-litraisessa dieselissä jakohihnan vaihtoväli on 120 000 km, muissa on ketjukäyttö.
Vikatilastoissa Qashqai sijoittuu keskiarvon tuntumaan. Ruostesuojaus on heikko. Vi Bilägaren mukaan sisäpuolinen suojaus puuttuu suurelta osin kokonaan. Myös alustarakenteiden ruosteenesto on heikkoa. Alustassa on myös useita muita yleisimmistä vikakohteista: alatukivarsien kumiholkit rikkoutuvat, koiranluut väljiintyvät ja etenkin takana väljiintymistä on eri nivelissä ja laakeroinneissa. Sähköjärjestelmän kontaktihäiriöitä on etenkin vanhemmissa yksilöissä.
Qashqain suosio kasvoi etenkin Suomessa vuosi vuodelta ja 2010-luvun alkuvuosina se kuului eniten myytyihin automalleihin. Qashqai-malliston lähtöhinta uutena oli suunnilleen Golfin tasolla, mutta etenkin nelivetomallit olivat perusmalliin verrattuna kalliita. Käytettynä 1,6-litraisten etuvetomallien hinta on säilynyt erittäin hyvin, mutta kalliimpien versioiden pudotus on nopeampaa. Toisen sukupolven Qashqai esiteltiin vuoden 2013 lopussa.
