Englannissa suunniteltu ja valmistettu Qashqai oli pituudeltaan ja korkeudeltaan kymmenisen senttiä Golf-luokan autoja suurempi. Maavaraa oli vastaavasti muutama sentti enemmän. Qashqaissa käytettiin Renault-Nissanin C-perusrakennetta, joka tuli pian myös Renault Méganeen. Alustaratkaisut olivat tavanomaiset, takapäässä käytettiin monivarsituentaa.
Bensamoottoreina käytettiin perinteisiä 1,6- ja 2,0-litraisia (115 ja 141 hv). Ne eivät ominaisuuksiltaan säväyttäneet ja kulutus oli hieman korkeahko. 2,0-litrainen oli alakierroksilla selvästi pienempää puhdikkaampi. Ajanmukaiset dieselit tulivat Renaultilta. 1,5-litraisessa oli tehoa 106 hv ja 2,0-litraisessa 150 hv. Manuaalivaihteistot olivat 1,6-litraista lukuun ottamatta 6-vaihteisia. 2,0-litraiseen bensaversioon sai CVT-automaatin ja 2,0-litraiseen dieseliin perinteisen automaattivaihteiston.
Ennakko-odotusten mukaisesti pääosa Qashqaista myytiin etuvetomallina. Nelivetojärjestelmä oli toteutettu sähköisesti ohjatulla monilevykytkimellä, joka välitti Auto-asennossa voimaa tarpeen mukaan takapyörille enintään 50 %. Nelivedon sai vain 2,0-litraisiin malleihin.
Sisätiloiltaan Qashqai ei ollut yhtä muhkea kuin ulkomuodon perusteella olisi voinut odottaa. Takaistuimella tilaa oli nimittäin Golf-luokan keskitasoa vähemmän. Auton korkeudesta huolimatta pääntila jäi niin edessä kuin takana niukaksi etenkin lasikatolla varustetussa Tekna-mallissa. Myös polvitila takana oli pienehkö. Takaistuimen istuinosan kallistus oli vähäistä laajennetun tavaratilan tasaisuuden parantamiseksi, joten reisituki jäi puutteelliseksi.
Ostajien arvostama ominaisuus oli korkealle sijoitetut istuimet, jotka helpottivat autoon kulkemista ja paransivat näkyvyyttä. Takasuuntaan tosin näkyvyys oli heikko, mutta suuret ulkopeilit auttoivat asiaa. Yllättävää oli myös se, kuinka ahdasta oli kulkea takaistuimelle. Tavaratila oli hivenen tavanomaista HB-tasoa suurempi. Etenkin välipohjan alla oli yllättävästi tilaa. Vastaavasti nostokorkeus oli suuri ja takaluukku osui yläasennossa jo keskimittaisen otsaan. Monikäyttöratkaisut olivat aivan perustasoa - vain selkänojat taittuivat ja nekin jäivät hieman eri tasoon tavaratilan pohjan kanssa.
Kojetaulun selkeässä ilmeessä näkyi eurooppalainen suunnittelu. Erilaisia säilytyslokeroita oli runsaasti ja ne olivat myös kohtalaisen kokoisia. Keskikonsolissa lämmityksen ja radion napit olivat pienehköjä ja napit olivat osittain myös varsin kaukana kuljettajasta.
Varustevaihtoehtoja oli kolme: muista Nissaneista tutut nimet olivat Visia, Acenta ja Tekna. Perusvarusteluun sisältyi ajonvakautus, 6 turvatyynyä, aktiiviset pääntuet, radio/CD-soitin, ajotietokone, sähköikkunat edessä ja takana ja manuaalinen ilmastointi. Acentan lisähinnalle sai varsin hyvin vastinetta: sadetunnistin, etu- ja takaistuimen keskikyynärnoja, säädettävä kuljettajan ristiseläntuki, vakionopeussäädin, 2-vyöhykkeinen automaatti-ilmastointi, nahkaratti, lukuvalot edessä ja takana ja kevytmetallivanteet.
Teknaan sisältyivät xenon-valot, CD-vaihtaja, 17" pyörät, lasikatto ja peruutustutka. Lisäksi Teknassa oli älyavainjärjestelmä, jossa avaimen voi pitää taskussa. Auto käynnistettiin normaalissa virta-avaimen paikassa sijaitsevalla kierrettävällä nupilla. Teknan verhoilu oli reunoiltaan nahkaa ja istuinosiltaan kohokuvioitua keinonahkaa.
Vuoden 2008 lopussa esiteltiin Qashqai +2 eli 21 cm pidennetty versio, jossa oli kolmas istuinrivi satunnaisia kuljetustarpeita ajatellen. Pienimpiinkin kilpailijoiden 7-paikkaisiin verrattuna tilat olivat kuitenkin ahtaat.
Qashqai on esimerkki autosta, joka jää ominaisuuksiltaan keskitason alapuolelle, mutta vetoaa silti ostajiin. Nissanilla on tästä muitakin esimerkkejä. Qashqain puolustukseksi on sanottava myös se, että korkeampaa maavaraa ja riittävän henkilöautomaista ulkonäköä edullisesti haluaville ei kovin vahvoja tuotteita ollut tarjota kilpailijoillakaan.
Qashqain ajettavuus on keskinkertainen. Korkea maavara asettaa omat rajoitteensa, mutta erityisen kallistelevaksi Qashqaita ei voi moittia. Sähkötehosteinen ohjaus on tunnoltaan enintään tyydyttävä ja palautus on puutteellista. Hyvissä olosuhteissa Qashqai kulkee ongelmitta suoraan, mutta ohjautuu liian herkästi esimerkiksi tienpinnan epätasaisuuksien mukaan, mikä yhdessä luonnottoman tuntuisen ohjauksen kanssa tekee toisinaan menosta kiemurtelevaa. Jousituksesta jää hieman kaksijakoinen tunnelma: toisissa tilanteissa se tuntuu mukavalta, mutta toisinaan hytkyvältä ja kovan täristävältä, jota täydentävät alustan kolinat. Rengasmelu on etenkin karkeilla pinnoilla voimakasta ennen kaikkea takana. Facelift-mallit ovat havaittavasti hiljaisempia.
Kustannuksiltaan Qashqai on keskitason yläpuolella niin vakuutusten kuin huoltojen osalta ja myös kulutus on bensamalleissa suurehko. 1,5-litraisessa dieselissä jakohihnan vaihtoväli on 120 000 km, muissa on ketjukäyttö.
Vikatilastoissa Qashqai sijoittuu keskiarvon tuntumaan. Ruostesuojaus on heikko. Vi Bilägaren mukaan sisäpuolinen suojaus puuttuu suurelta osin kokonaan. Myös alustarakenteiden ruosteenesto on heikkoa. Alustassa on myös useita muita yleisimmistä vikakohteista: alatukivarsien kumiholkit rikkoutuvat, koiranluut väljiintyvät ja etenkin takana väljiintymistä on eri nivelissä ja laakeroinneissa. Sähköjärjestelmän kontaktihäiriöitä on etenkin vanhemmissa yksilöissä.
Qashqain suosio kasvoi etenkin Suomessa vuosi vuodelta ja 2010-luvun alkuvuosina se kuului eniten myytyihin automalleihin. Qashqai-malliston lähtöhinta uutena oli suunnilleen Golfin tasolla, mutta etenkin nelivetomallit olivat perusmalliin verrattuna kalliita. Käytettynä 1,6-litraisten etuvetomallien hinta on säilynyt erittäin hyvin, mutta kalliimpien versioiden pudotus on nopeampaa. Toisen sukupolven Qashqai esiteltiin vuoden 2013 lopussa.
