Perusvarustelu oli jälleen Visia, jossa oli mm. manuaali-ilmastointi, kauko-ohjattava keskuslukitus, radio+cd ja 4 turvatyynyä. Acentassa oli lisäksi mm. ajotietokone, kuljettajan istuimen korkeussäätö, 2-osainen takaselkänoja ja säädettävä takaistuin, parkkitutka takana ja ikkunaturvaverhot. Teknassa oli automaatti-ilmastointi, nahkaratti, kevytmetallivanteet, sadetunnistin ja sumuvalot. Elegancessa oli Acentan lisäksi nahkaverhoilu, automaatti-ilmastointi, älyavain, sadetunnistin ja sumuvalot sekä bensakäyttöisessä versiossa ajonvakautus. 160 SR:ssä oli Teknan lisäksi ajonvakautus, takaspoileri, älyavain ja nahkareunaiset istuimet.
Syksyllä 2008 tuotiin 25th Anniversary Edition, jossa oli Acentan lisäksi urheilulliset istuimet sekä hopean väriset ulkopeilit ja ovenkahvat. Tässä vaiheessa myös Tekna sai ajonvakautuksen ja cd-vaihtajan.
Kesästä 2009 lähtien oli tarjolla kaksi varustetasoa: Visia sekä N-TEC, jossa aikaisemman Acentan lisäksi oli mm. navigaattori, sumuvalot, urheilulliset etuistuimet ja 16” kevytmetallivanteet, mutta ei parkkitutkaa.
Micran sisätilat riittävät useimpiin pikkuauton käyttötarpeisiin. Pitkille kuljettajille tosin etuistuimen säätövara jää lyhyeksi. Etuistuimien muotoiluun ei ollut kovin paljon panostettu. Tavaratila on syvä ja kokoluokassaan vertailukelpoisen kokoinen. Tarvittaessa takapenkit liukuvat parikymmentä senttiä eteenpäin.
Ohjaus on raskaampi kuin auton luonteesta ja sähköisestä tehostuksesta voisi arvata. Siitä huolimatta Micra on selkeästi kotonaan kaupungissa. Vahvin ominaisuus kaupungissa on erittäin pieni kääntöympyrä. Myös näkyvyys on hyvä. Keulan sijainti selviää mukavasti valojen kuvuista, jotka näkyvät sisälle. Täristävä, joskin pehmeähkö jousitus ei ansaitse kehuja. Hallintalaitteet ovat selkeät ja helppokäyttöiset. Micran melutaso on pikkuautomaisella tasolla, mutta ei luokkansa pahimpia. Moottori on kiihdytyksissä melko äänekäs.
Nissanissa öljyt vaihdetaan 1 vuoden tai 15 000 kilometrin välein. Siitä huolimatta huoltokustannukset ovat kohtuulliset. Myös vakuutusmaksut ovat montaa muuta pikkuautoa alhaisemmat.
Kolmannen sukupolven Micra on tekniikaltaan kestävä auto. Vikatilastoissa se on hieman keskitason yläpuolella. Edeltäjään verrattuna tämä on selvä parannus. Samoin ruostesuojaus on olennaisesti edeltäjää parempi. Sisustusmateriaalit ovat muovisesta tuntumastaan huolimatta kestäviä. Yleisimpiä ongelmia ovat elektroniikkaviat. Älyavainjärjestelmä on osoittautunut häiriöalttiiksi. Kampi- ja nokka-akselien antureissa on kontaktiongelmia. Moottoreissa ja vaihteistoissa on esiintynyt öljyvuotoja ja dieseleissä suurta öljynkulutusta. Runsaasti ajetuissa autoissa esiintyy alustarakenteen nivelten väljiintymistä.
Micra oli Renaultin ja Nissanin yhteistyön ensimmäinen konkreettinen tulos, ja se perustui samaan perusrakenteeseen kuin Renault Clio. Micrat valmistettiin Englannissa. Akseliväli oli selvästi entistä pitempi, mutta pituus oli jopa kutistunut. Useimmat muut 2000-luvulla esitellyt pikkuautot ovat 4,0-metrisiä. Niihin verrattuna 3,72-metrinen Micra on lyhyt. Tiloista ei silti juurikaan tarvinnut tinkiä. Auton korkeus huomioiden oli yllättävää, että täysikokoiselta matkustajalta takaistuimella tila loppui ensimmäisenä korkeussuunnassa.
Kolmannen sukupolven Micra ei saavuttanut Suomessa aivan edeltäjänsä suosiota, mutta oli eräs suosituimmista pikkuautoista. Valtaosa autoista on varustettu 1,2-litraisella bensamoottorilla. 5-ovinen oli hieman 3-ovista suositumpi.
Vuoden 2010 lopussa esiteltiin neljännen sukupolven Micra. Se on Intiassa valmistettu ja monilta osin halvemmalla tehty auto kuin edeltäjänsä.
