Micra oli Renaultin ja Nissanin yhteistyön ensimmäinen konkreettinen tulos, ja se perustui samaan perusrakenteeseen kuin myöhemmin seuraava Renault Clio. Micrat valmistettiin Englannissa. Akseliväli oli selvästi entistä pitempi, mutta pituus oli jopa kutistunut. Useimmat muut 2000-luvulla esitellyt pikkuautot ovat 4,0-metrisiä. Niihin verrattuna 3,72-metrinen Micra on lyhyt. Tiloista ei silti juurikaan tarvinnut tinkiä. Auton korkeus huomioiden oli yllättävää, että täysikokoiselta matkustajalta takaistuimella tila loppui ensimmäisenä korkeussuunnassa.
Alustarakenteet oli toteutettu yksinkertaisin ratkaisuin. Ohjaustehostin oli sähköinen, mikä ei monen alkuvaiheessa sähkötehostukseen siirtyneen kilpailijan tavoin ansaitse kehuja. Bensamoottoreita oli mallistossa kolme: 1,0-, 1,2- ja 1,4-litraiset. Näistä 1,2-litrainen (80 hv) oli uusi ja nousi selvästi suosituimmaksi. Sekä 1,0- että 1,2-litraiset olivat kokoonsa nähden pirteitä, mutta kaipasivat hieman kierroksia eli tyhjäkäynnin tuntumassa veto oli ohutta. 1,4-litrainen (88 hv) oli vääntävämpi ja paremmin maantielle soveltuva. Dieselinä tarjottiin Renaultin 1,5-litraisia (65 ja 82 hv). Niitä tuotiin Suomeen vain ajoittain, ja myynti oli melko vähäistä. Myös Micran 5-vaihteinen vaihteisto oli peräisin Renaultin valikoimista. Kahden suuremman bensakoneen yhteyteen sai perinteisen 4-vaihteisen automaattivaihteiston.
Micran sisustus poikkesi tyyliltään voimakkaasti kilpailijoistaan. Micran sisustus oli hyvin aasialainen ja tehty ilmeisesti naiselliseen makuun. Kaikki oli pientä ja sievää, ja kiiltävämuovisissa hallintalaitteissa oli jotakin lelumaista. Micran varustelu oli varsin runsas. 1,0-litraisen Visian varusteluun kuuluivat mm. kauko-ohjattava keskuslukitus, lämmitettävät sähköpeilit ja sähkölasit edessä. 1,2-litraisessa Visia+:ssa oli lisäksi ajotietokone, 2-osainen takaselkänoja, radio+cd-soitin, sivuturvatyynyt ja aktiiviset pääntuet. Manuaalinen ilmastointi oli lisävaruste. 1,4-litrainen Micra oli varustelultaan Acenta. Sen varuste-erot Visia+:aan olivat lähinnä koristeita (nahkaratti, korinväriset ovenkahvat ja peilit). Acentassakaan ei ollut ilmastointia, vaan tässä tapauksessa pakettina sai automaattisen ilmastoinnin sisältäen älyavaimen, joka mahdollistaa ovien avaamisen kahvaa koskettamalla ja auton käynnistämisen ilman avaimen sovittamista virtalukkoon.
Keväällä 2003 Visia-varusteluun lisättiin 2-osainen takaselkänoja, säädettävä takaistuin ja radio+cd. Myöhemmin hinnat alkaen -versioksi tuotiin Hit, josta nämä varusteet oli taas karsittu.
Vuonna 2005 tuli malliston kalliimpaan päähän Micra 160 SR, joka oli lievästi urheilullinen, 1,6-litraisella moottorilla varustettu versio. Jousitus oli hieman muita malleja jämäkämpi ja vakiovarusteluun oli lisätty mm. automaatti-ilmastointi, takaspoileri ja ajonvakautus. Tässä vaiheessa Micran vakiovarusteluun lisättiin ilmastointi (ei Visia XL). Acentaan tuli ajonvakautus, joka taas myöhemmin poistui vakiovarustelusta.
Vuosina 2005–2009 oli tuotannossa Micra C+C, joka oli kovakattoinen avomalli. Se oli 10 cm normaalimallia matalampi. Katto oli lasitettu ja sähkötoiminen. Takaistuintilat olivat minimaaliset ja myös tavaratilan käytettävyydestä jouduttiin tinkimään. Moottoreista tarjolla oli 1,4- ja 1,6-litraiset. C+C on teknisesti ongelmaton.
Keväällä 2007 esitelty Micra Spirit perustui Visia+:aan. Lisänä oli mm. lievästi urheilulliset istuimet ja audiosäätimet ratissa. Micra Elegance täydensi puolestaan Acenta-varustelua mm. nahkaverhoilulla, älyavaimella, cd-vaihtajalla ja ikkunaturvaverhoilla.
Micran sisätilat riittävät useimpiin pikkuauton käyttötarpeisiin. Pitkille kuljettajille tosin etuistuimen säätövara jää lyhyeksi. Etuistuimien muotoiluun ei ollut kovin paljon panostettu. Tavaratila on syvä ja kokoluokassaan vertailukelpoisen kokoinen. Tarvittaessa takapenkit liukuvat parikymmentä senttiä eteenpäin.
Ohjaus on raskaampi kuin auton luonteesta ja sähköisestä tehostuksesta voisi arvata. Siitä huolimatta Micra on selkeästi kotonaan kaupungissa. Vahvin ominaisuus kaupungissa on erittäin pieni kääntöympyrä. Myös näkyvyys on hyvä. Keulan sijainti selviää mukavasti valojen kuvuista, jotka näkyvät sisälle. Täristävä, joskin pehmeähkö jousitus ei ansaitse kehuja. Hallintalaitteet ovat selkeät ja helppokäyttöiset. Micran melutaso on pikkuautomaisella tasolla, mutta ei luokkansa pahimpia. Moottori on kiihdytyksissä melko äänekäs.
Nissanissa öljyt vaihdetaan 1 vuoden tai 15 000 kilometrin välein. Siitä huolimatta huoltokustannukset ovat kohtuulliset. Myös vakuutusmaksut ovat montaa muuta pikkuautoa alhaisemmat.
Kolmannen sukupolven Micra on tekniikaltaan kestävä auto. Vikatilastoissa se on hieman keskitason yläpuolella. Edeltäjään verrattuna tämä on selvä parannus. Samoin ruostesuojaus on olennaisesti edeltäjää parempi. Sisustusmateriaalit ovat muovisesta tuntumastaan huolimatta kestäviä. Yleisimpiä ongelmia ovat elektroniikkaviat. Älyavainjärjestelmä on osoittautunut häiriöalttiiksi. Kampi- ja nokka-akselien antureissa on kontaktiongelmia. Moottoreissa ja vaihteistoissa on esiintynyt öljyvuotoja ja dieseleissä suurta öljynkulutusta. Bensamoottorit on varustettu jakoketjulla, jonka kestävyys on 1,2-litraisen vuosimalleissa 2003 ja 2004 heikko. Runsaasti ajetuissa autoissa esiintyy alustarakenteen nivelten väljiintymistä.
Kolmannen sukupolven Micra ei saavuttanut Suomessa aivan edeltäjänsä suosiota, mutta oli eräs suosituimmista pikkuautoista. Valtaosa autoista on varustettu 1,2-litraisella bensamoottorilla. 5-ovinen oli hieman 3-ovista suositumpi.
