Tämän auton on siis suunnitellut BMW, ja siinä on sama 1,6-litrainen moottori, jota käytetään muualla Euroopassa Chrysler Neonin ja PT Cruiserin perusmoottorina.
Ulkonäöltään uusi Mini on persoonallinen. Erityisesti punainen koeajoauto, jossa on valkoinen katto, erottuu joukosta. Auton pituus (363 cm) on hieman pienempi kuin useimmissa nykyisissä pikkuautoissa. Näkyvyys on kohtuullisen hyvä joka suuntaan.
Ovi on auton kokoon nähden suuri, ja autoon on helppo mennä. Takaistuin on aikuisille liian pieni. Tilankäyttö ei siis ole kovinkaan tehokasta. Käytännössä Mini on kahden aikuisen ja kahden lapsen auto. Edessä tilat ovat hyvät, joskin ovi on paksu ja vie kyynärtilaa. Istuimet ovat hyvin muotoillut ja tukevat, mutta saattavat olla suurikokoisille hieman pienet. Myös tavaratila on selvästi pienempi kuin tavallisissa pikkuautoissa. Varapyörä on korvattu kompressorilla ja paikka-ainepullolla.
Moottorin luonne ei ole kovinkaan sporttinen, vaan kyseessä on pikemminkin vaivaton käyttömoottori. Suorituskyky ei oikein vastaa odotuksia, joita 1,6-litraiselle pienelle autolle asettaa. 3000 kierrokseen asti kiihtyvyys on samaa tasoa kuin 1,6-litraisessa Corollassa tai Méganessa, mutta sen jälkeen tuntuu kuin meno hyytyisi. Vaihteensiirto toimii poikkeuksellisen täsmällisesti.
Minin viehättävin ominaisuus on ajettavuus. Ohjaus on huippuluokkaa. Se on nopea ja tarkka. Lisäksi auto kulkee kokoonsa nähden yllättävän hyvin suoraan. Mihin enää tarvitaan tehoa vieviä hydraulisia ohjaustehostimia, kun sähköisellä ratkaisulla päästään näin hyvään lopputulokseen?
Tällaisella autolla ajaa mielellään mutkaista tietä. Ainoa ongelma on se, että Suomessa tiet ovat usein huonokuntoisia eikä Minin jousitus ole kovinkaan mukava. Alfan alustan se voittaa, mutta esimerkiksi BMW Compactin sport-alusta on selvästi mukavampi. Kaupungissakin Minillä ajaa mielellään, vaikka ei kääntöympyrä erityisen pieni olekaan.
Moottorin ääni on miellyttävä ja alle 100 km/h:n nopeuksissa myös hiljainen. Sen sijaan rengasmelua on liikaa.
Perusvarustelu on samaa tasoa kuin VW Polon tai Renault Clion perusmalleissa. Tavanomaisten lisäksi vakiona on vetoluistonesto, 4 turvatyynyä, kotiinsaattovalo, rengaspainevaroitin ja kauko-ohjattu keskuslukitus. Ilmastointi ja ajotietokone ovat (kalliita) lisävarusteita. Varustelussa on myös monia pieniä puutteita.
Hallintalaitteiden toiminta vaihteensiirtoa lukuunottamatta ei ole erityisen sivistynyttä. Jarrut ottavat kiinni terävästi ja myös kytkin on lyhytliikkeinen. Nopeusmittarin sijainti keskellä häiritsee toisin kuin Yariksessa tai Primerassa, joissa se sijaitsee edempänä varsin hyvin näkökentässä. Rivi samanlaisia nappuloita keskikonsolissa ei ole järkevä (mm. lasinnostimet ja sumuvalot).
Minillä ei ole aivan suoria kilpailijoita. Kilpailijaksi voidaan nähdä urheilulliset pikkuautot, kuten Yaris T Sport ja 206 GTi. Isommista Alfa 147:n perusmalli on Minin hintainen ja BMW Compact hieman kalliimpi. Myös VW New Beetle voidaan nähdä kilpailijaksi, jos ostaja hakee retro-ajoneuvoa.
Kilpailijavertailu
