Uusi C-sarja oli perusajatuksiltaan hyvin edellisen sukupolven kaltainen eikä ulkonäkökään tarjonnut yllätyksiä särmikkyyden lisääntymisestä huolimatta. Ulkomitat olivat kasvaneet normaaliin tapaan: esimerkiksi pituutta oli 5,5 cm enemmän ja akseliväli oli kasvanut 4,5 cm. Takaistuimella oli hieman entistä enemmän tilaa, mutta premium-kilpailijoiden tapaan mitoitus oli edelleen niukahkoa. Keskimittaa pidemmän takamatkustajan polvet olivat kiinni etuistuimen selkänojassa ja leveys riitti vain kahdelle. Myös suuri keskitunneli ja niukka tila jalkaterille rajoittivat takatiloja. Edessä tilaa oli hyvin ja ajoasento toimiva. Korkeat kynnykset ja kapeat oviaukot tulivat kuitenkin esiin myös edessä.
475-litrainen tavaratila oli myös luokan normaalia tasoa ja sedanille ominaisesti aukon koko rajoitti kuljetuskykyä. Taittuva takaselkänoja oli edelleen lisävaruste.
Tekniikan kehityksessä valmistaja korosti törmäysturvallisuuden kehitystä ja korin painon alenemista runsaan suurlujuusteräksen ja alumiinin käytön ansiosta. Ilmanvastuskerroin 0,27 oli markkinoiden parhaimmistoa. Alustarakenteet olivat entisen kaltaiset. Edessä oli kaksi poikittaista ja yksi eteen suunnattu tukivarsi ja takapäässä oli 5-pistetuenta.
Moottorivalikoima oli laaja. Nelisylinteriset moottorit olivat nyt samaa sukupolvea kuin vuotta aikaisemmin uudistuneessa E-sarjassa. Tehoa ja vääntöä oli entistä enemmän, mutta kulutukset olivat pienentyneet. V6-moottorit olivat ennallaan. Bensamoottorit C 180 Kompressor (156 hv) ja C 200 Kompressor (184 hv) olivat 1,8-litraisia ja mekaanisesti ahdettuja. Nämä moottorit eivät olleet kovin hienostuneita eikä automaattivaihteiston viritys moottorin ominaisuuksiin ollut onnistunut yhtä hyvin kuin dieseleissä.
V6-bensamoottoreita oli 2,5-litrainen 230 (204 hv), 3,0-litrainen 280 (231 hv) ja 3,5-litrainen 350 (272 hv).
4-sylinteriset dieselit olivat 2,1-litraisia. Niissä 200 CDI:n ja 220 CDI:n vääntöero oli suuri (270 Nm ja 400 Nm). Tehokkain diesel oli 3,0-litrainen 320 CDI (224 hv ja 510 Nm). Nelisylinteriset dieselit olivat huomattavasti edeltäviä malleja sivistyneempiä käytökseltään ja moottorin karkea ääni oli eristetty hyvin. Alle 1500 kierroksen käyntinopeuksilla vetoa ei kuitenkaan löytynyt.
Manuaalivaihteistot olivat 6-vaihteisia. Automaattivaihteisto oli 4-sylinterisissä 5-vaihteinen ja 6-sylinterisissä 7-vaihteinen.
Perusvarustetasot olivat Classic, Avantgarde ja Elegance. Avantgarde erottui nyt selkeästi muista malleista, sillä siinä oli merkin coupe-malleja muistuttava keula, jossa iso tähti oli sijoitettu maskiin. Myös muut Avantgarden ja Elegencen erot perusmalliin olivat lähinnä koristeluun liittyviä. Näissä oli mm. nahkaratti käyttökytkimin, mittariston keskinäyttö, kevytmetallivanteet ja erilaisia koristelistoja niin sisällä kuin ulkona. Avantgarden istuimissa oli osittainen keinonahkaverhoilu ja koristelu oli alumiininväristä Elegancen puulistojen sijaan. Sisustusväri oli musta tai harmaa, Elegancessa lisäksi beige.
Vakiona kaikissa malleissa oli 9 turvatyynyä, ajotietokone ja automaattinen ilmastointi sekä automaattivaihteisissa vakionopeussäädin/nopeudenrajoitin. Sen sijaan esimerkiksi radio/CD, sadetunnistin ja varapyörä olivat lisävarusteita. Varusteluun tuli pieniä täydennyksiä myöhemmin. Esim. radio tuli vakioksi syksyllä 2007 ja sadetunnistin syksyllä 2009.
AMG Sport -paketissa oli 15 mm madallettu jousitus, joka oli merkittävästi vakiomalleja jäykempi. Ohjausvälitys oli nopeampi ja etuistuimet urheilulliset.
Kesäkuussa 2007 esiteltiin nelivetomallit (4MATIC). Nelivedon sai vain 6-sylinterisiin malleihin, mutta nyt myös dieseliin.
Farmari eli T-malli julkistettiin joulukuussa 2007. Se oli sedania vain 1,5 cm pitempi. Moneen kilpailijaan verrattuna tavaratila oli silti käytännöllinen. Tavaratilaa oli 485/1500 litraa. Moottorivalikoima oli sedania vastaava.
Toinen vuoden 2007 lopun uutuus oli C 63 AMG. Tällä kerralla mallimerkintä vastasi iskutilavuutta eli moottori oli vapaastihengittävä 6,3-litrainen V8 teholtaan 457 hv. Vaihteisto oli 7-portainen automaatti. Etuakselisto poikkesi merkittävästi vakiomalleista ja raideleveydet olivat suurempia. Kiihtyvyydeksi 0-100 km/h luvattiin 4,5 sekuntia.
Keväällä 2008 esiteltiin C 180 K BE ja C 200 CDI BE eli BlueEfficiency-merkinnällä tunnetut säästöversiot. 180:ssa moottori oli pienennetty 1,6-litraiseksi, mutta tehoa ja vääntöä oli tarjolla entiset lukemat. Välityssuhteita oli pidennetty 7 prosenttia, moottorinohjausta viritetty taloudellisemmaksi, alusta katettu tiiviimmillä muovipaneeleilla ja maski osittain tukittu. Perävaunua ei sallittu lainkaan. Tilanteen sekavoittamiseksi myöhemmin kaikki mallit saivat BlueEfficiency-merkinnän, mutta tämä tarkoitti vain aerodynaamisia muutoksia.
Vuoden 2008 lopussa esiteltiin OM651-sarjan dieselit, joissa oli alussa ongelmallisiksi osoittautuneet pietso-ohjatut ruiskutussuuttimet. 200 CDI:n teho oli ennallaan 136 hevosvoimassa, mutta vääntölukema nousi tuntuvasti 360 Nm:iin. Bensapuolella uutuus oli 350 CGI, jossa tehoa oli 292 hv.
Vuoden 2009 alussa saapui nelisylinterinen tehodiesel C 250 CDI, joka oli OM651-sarjan tehokkain versio kahden turboahtimen ansiosta. Tehoa saatiin 204 hevosvoimaa ja vääntölukemaksi kirjattiin komeat 500 Nm, johon oli aikaisemmin tarvittu 6 sylinteriä. Myös 250 CDI:n sai nelivetomallina.
Kesällä 2009 esiteltiin C 250 CGI eli 204-hevosvoimaiseksi tehostettu versio 1,8-litraisesta bensamoottorista. Moottori oli varustettu suorasuihkutuksella ja mekaanisen ahtimen sijasta turboahtimella. Se syrjäytti pian 6-sylinterisen 230:n mallistosta. C 280:n mallimerkintä muuttui C 300:ksi ja 320 CDI:n 350 CDI:ksi.
Vuoden 2010 alussa myös 4-sylinteriset bensamoottorit malleissa 180 ja 200 muuttuivat turboahdetuiksi ja suorasuihkutteisiksi. Mallimerkintäänsä ne saivat kirjaimet CGI BE. Vain 1,6-litrainen C 180 oli enää varustettu mekaanisella ahtimella vielä vuoden 2010 ajan.
Suomessa myynti keskittyi vähitellen Premium Business -versioon, jossa oli joko Avantgarde- tai Elegance-varustus, pysäköintitutka edessä ja takana, ajotilanteisiin mukautuvat ksenonvalot ja LED-huomiovalot.
W204:n ajo-ominaisuudet ovat ongelmattomat. Suuntavakavuus on hyvä ja ohjaus kevyt, mutta tunnokas. Ohjautuvuus on jopa urheilullisen herkkää. Ohjauksen palautus on edeltäjiä parempi, mutta heikko palautus vaatii edelleen totuttelua muiden merkkien jälkeen. Jousitus on varsin pehmeä ja mukava, mutta kantaa silti kuorman hyvin. Mukavuusvaikutelmaa parantaa myös hyvä äänieristys.
Laatuvaikutelma sisustuksessa ei ole aivan sitä, mitä aidolta Mercedekseltä odotetaan. Säästösyistä on päädytty osittain käyttämään halpoja muovilaatuja. MB:n suosima keinonahka istuinverhoilussa näyttää vanhemmiten kuluneelta. Hallintalaitteet olivat merkille ominaiset eli pyyhkimien käyttö oli ahdettu vasemman viiksen toimintoihin ja seisontajarru oli jalkakäyttöinen. Näkyvyys on hyvä ja ulkopeilit suuret.
C-sarja W204 on luotettava auto. Merkittävimmän poikkeuksen muodostavat ensimmäisten OM651-sarjan moottorien ruiskutusventtiiliongelmat, joita esiintyi erityisesti Suomen talvessa heikosti kylmää kestävän liiman takia. Alustassa yleisimmin kuluneet osat ovat raidetangon päät ja pyöränlaakerit. Seisontajarru saattaa laiskistua käytön puutteeseen. Ruosteenesto hyvä. Kori on täyssinkitty ja puhkiruostumattomuustakuu on 30 vuotta, kunhan tarkastukset hoidetaan.
