11 cm pitempään E-sarjalaiseen verrattuna C-sarjalainen on suunniteltu hieman urheilullisemmaksi ja suunnattu suoraan BMW 3-sarjan Coupea ja Audi A5:ttä vastaan. Mercedeksen coupe-perinteestä poiketen autossa on normaali B-pilari. Keula ja perä ovat aivan samanlaiset kuin keväällä uudistuneessa C-sarjan sedanissa. Keskiosakaan ei ole erityisen persoonallinen, vaan voisi olla vaikkapa jostakin aasialaismallista. Kokonaisuus on sinänsä linjakkaan kiilamainen.
Kori ja sisätilat
Takaistuintilat ovat hieman ahtaammat kuin E-sarjan coupessa ja myös BMW 3-sarjan coupe on väljempi. Pidemmille matkoille takaistuimelle voi ajatella alakouluikäistä. Poikkeustilanteessa aikuinenkin pystyy pää etukenossa matkustamaan lyhyen matkan, kunhan etumatkustajat hieman tinkivät pituussuunnassa tiloistaan. Suurin ongelma on kilpailijoita vaikeampi kulku takaistuimelle huolimatta eteen liukuvista etuistuimista. Takaistuimelle on muotoiltu kaksi erillistä paikkaa. Etuistuimet ovat urheilullisemmat kuin muissa korimalleissa ja pääntuet on integroitu selkänojaan. Istuimien suunnittelussa on kaikkiaan onnistuttu hyvin.
Tavaratila on luokassaan suuri ja välipohjan alla on vielä runsaasti lisätilaa. Kääntyvät takaselkänojat ovat vakiona lukuun ottamatta 180-mallia. Ne vapautetaan kätevästi tavaratilassa olevista vivuista - takaselkänojaan ulettuminen sisäkautta onkin hankalaa.
Näkyvyys ei coupe-sarjan mittapuullakaan ole kovin hyvä, sillä takanäkymät ovat heikot niin suoraan kuin viistoon. Kääntöympyrä on varsin pieni.
Moottori ja suorituskyky
Moottorivalikoima on lähes yhtä laaja kuin muissa C-sarjan korimalleissa. Bensamoottoreista löytyy 180, 250, 350 ja 63 AMG sekä dieseleistä 220 ja 250. Koeajetussa autossa oli pienempitehoinen 4-sylinterinen bensamoottori eli 180 ja käsivaihteisto. Tehoa 1,8-litraisesta moottorista löytyy 115 kW/156 hv. Teholukemaan nähden suorituskyky on mallikas ja vääntöä löytyy mukavasti jo pienillä kierroksilla. Vaihteiden välitykset ovat pitkät ja satasta mennään kuutosella noin 2000 kierroksella. Niinpä ohituksiin kannattaa etsiä pienempiä vaihteita. Tehokkaampaa bensamoottoria ei manuaalivaihteisena ole saatavilla.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Vakiovarustelu sisältää mm. automaatti-ilmastoinnin, radio/CD:n, bluetoothin, ajotietokoneen ja kattavan turvavarustelun. Automaattivaihteisissa on lisäksi vakionopeussäädin. Sedanin Avantgarde- ja Elegance-tasoja ei ole tarjolla sen sijaan koristeita saa noin 1000 euron Style-paketissa. Lisäksi 180:n ja 220 CDI:n saa koeajoautossa olleella Premium Business -paketilla, jossa on mm. pysäköintitutka takana ja ajonopeuden mukaan säätyvä ohjaustehostus. Lisäksi Premium Businessiin saa Comand Online -multimediajärjestelmän navigoinnilla noin 500 eurolla. Muilta osin lisävarustehinnat ovat korkeat, esimerkkinä metalliväri noin 1 300 euroa, 18" pyörät noin 2 600 euroa ja nahkaverhoilu noin 2 800 euroa.
C-sarjan faceliftin merkittävin muutos oli sisustuksen laatutason kohotus. Nyt ollaan siltä osin saksalaiskilpailijoiden tasolla. Kojetaulun muotoilu onkin sitten eri asia. Varsinkin dynaamista Coupéa ajatellen muotoilu on vanhahtavan kömpelöä. Mittarit näyttävät moderneilta, mutta tässä kohtaa taas kilpailijoiden konservatiivisempi design on paikallaan. Istuinverhoilu on reunoiltaan keinonahkaa, joka käytettynä näyttää nopeasti kuluneelta. Hallintalaitteet ovat perinteistä Mercedestä ja varsinkin täyteen toimintoja ahdettu viiksi vaatii hieman totuttelua muiden merkkien ratkaisuun tottuneelta. Jalkakäyttöinen seisontajarru joutaisi vihdoin museoon sähköisten ratkaisujen yleistyttyä. Säilytystilaa on keskinkertaisesti.
Kilpailuasetelma
C-sarjan Coupé on hinnoiteltu hyvin tarkasti Audin ja BMW:n tasolle. E-sarjan Coupéen eroa kertyy lähes 10 000 euroa, mikä on vaikeasti perusteltavissa. Ominaisuuksiltaan auto on varmaa Mercedes-tasoa eikä tuota missään suhteessa pettymystä merkin tunteville.
Vertailuun otettiin edellä mainitut Audi A5 ja BMW:n 3-sarjan Coupe.
