Nykyisellä Mazda2:lla ei ole paljonkaan yhteistä edeltävien mallin kanssa. Se on selvästi aikaisempaa pienempi ja ennen kaikkea kevyempi.
Mazda2:n ulkomuoto on tuore ja virtaviivainen. Värivalikoimassa on tyyliin sopivia pirteitä värejä.
Takaistuintilat jäävät jälkeen useimmista muista pikkuautoista. Niin polvi- kuin pääntilakin riittävät vain alle 180-senttisille matkustajille eikä leveyssuunnassakaan ole kehumista, sillä reunoilla pää osuu katon reunaan. Takaistuimen istuinosa on lyhyt.
Etuistuimet ovat pienikokoiset eikä niiden tarjoama tukikaan ole kehuttava: istuinosa on liian lyhyt ja hartiatuki niukka. Ohjauspyörässä ei ole pituussäätöä. Sen sijaan korkeussäätö löytyy niin ratista kuin kuljettajan istuimestakin. Ajoasento on kokonaisuutena aivan kelvollinen.
Tavaratila on hivenen luokan normaalikokoa pienempi. Se on kuitenkin muodoltaan selkeä. Muunneltavuus on perustasoa eli selkänoja taittuu kahdessa osassa istuinosan päälle ja jää lievästi kaltevaan asentoon, hieman tavaratilan pohjaa korkeammalle.
Ovet ovat poikkeuksellisen kevytkäyttöiset. Kääntöympyrän halkaisija on eräs markkinoiden pienimmistä. Kylkilistat puuttuvat.
Bensamoottoreita on tarjolla kolme. 1,3-litrainen on tarjolla kahtena tehovaihtoehtona, joista koeajoautossa oli tehokkaampi 75-hevosvoimainen (55/kW). Tehokkain vaihtoehto on 1,5-litrainen (75 kW/102 hv).
1,3-litrainen bensakone on jo aiemmin nähty Mazda3:ssa. Se tarjoaa kokoisekseen varsin hyvän suorituskyvyn. Kierrosherkässä moottorissa on voimaa tarjolla mukavasti läpi kierroslukualueen. Aivan pienillä kierroksilla moottorin pieni koko paljastuu eikä ohituksiin ole syytä lähteä viitosvaihteella.
Ohjaus on sähköisesti tehostettu ja kevyt. Samaan aikaan se on kuitenkin tarkka ja tunnokas. Kaikkiaan siis varsin onnistunut pikkuauton ohjaus, josta monet valmistajat saisivat ottaa oppia sähkötehostuksen tekemiseen.
Ajettavuus kaupungissa on erinomainen ohjauksen, ketteryyden ja hyvin toimivien hallintalaitteiden ansioista. Kehut eivät kuitenkaan lopu tähän. Myös maantiellä terävästi ohjautuvalla kakkosella ajaa mielellään. Suuntavakavuudessa on kuitenkin pientä toivomista. Jousitus on viritetty jäykäksi. Tämä heikentää selvästi ajomukavuutta: pienet epätasaisuudet tulevat esteittä jousituksen läpi.
Melutaso on perinteisellä pikkuautotasolla. Rengasmelun lisäksi kärsitään moottorin äänestä enemmän kuin useimmissa kilpailijoissa. Moottorin ääni on jo tyhjäkäynnillä tavanomaista voimakkaampi.
Varustetasoja on kolme: Comfort, Dynamic ja Touring. Varustelu määräytyy moottorin mukaan. 75-hevosvoimaista perusmallia saa Comfortina ja Dynamicina. Paras varustelu Touring yhdistyy 1,5-litraiseen moottoriin.
Sisustuksessa on käytetty paljon kovamuovia. Sisustuksen muotoilu on nuorekasta, mutta ei kaikilta osin kovin tyylipuhdasta. Työn laatu on sinänsä hyvää. Hallintalaitteet ovat selkeitä ja kevyitä käyttää.
Vaihdekeppi on sijoitettu kätevästi kojetauluun ja sen liikkeet ovat lyhyitä ja täsmällisiä. Radion säätimet ovat ratissa jo perusmallissa. Säilytystiloja on niukasti.
Tilat on jätetty tietoisesti hieman niukoiksi ja myös jousituksesta on tarkoituksellisesti tehty jämäkkä. Mazda on selvästikin onnistunut pikkuauton kehittämisessä tavoitteidensa mukaisesti ja nyt on myyntitavoitteiden lunastamisen aika. Hinta ei ole luokan edullisimpia, mutta varusteluun nähden kohdallaan.
