Ulkomitoiltaan lähinnä Sorentoa ovat katumaasturit BMW X5 ja Lexus RX300. Maavara, lähestymiskulma ja jättökulma ovat vain samaa tasoa kuin katumaasturien parhaimmistossa. Ilmoitettu mäennousukyky sen sijaan tasoa, johon pystyvät vain Jeepit ja VW Touareg. Neliveto on huippumallia lukuun ottamatta kytkettävä eli normaalisti Sorentolla ajetaan pelkällä takavedolla. Taka-akselilla on lukko ja maastovaihteet löytyvät.
Sisätilat ovat runsaat. Leveässä autossa tilaa on myös sivusuunnassa. Tilaa on kuitenkin hyvin joka suuntaan. Etuistuimet ovat aivan kelvolliset. Sivutukea ei juuri ole tarjolla, mutta pehmustuksessa on selvästi yritystä. Ohjauspyörästä puuttuu pituussäätö.
Tavaratila on muodoiltaan selkeä ja tilaa on saman verran kuin keskiluokan farmareissa. Tavarat vain pitää nostaa parikymmentä senttiä ylemmäksi. Takalasi avautuu erikseen ja sen kautta voi pujottaa ostoskassin tavaratilaan. Pohjan alla on hieman lisätilaa.
Matkustamossa on mukavasti pikkutavaratiloja. Näkyvyys Sorentosta on hyvä. Auto on selkeämuotoinen, siinä istutaan korkealla ja peilit ovat reilun kokoiset. Kääntöympyrän halkaisija pelkällä takavedolla ajettaessa on yllättävän pieni.
Sorenton moottorit ovat tuttuja Hyundain mallistosta ja alun perin ne ovat Mitsubishin tuotteita. Koeajetun auton pitkäiskuista 2,4-litraista bensamoottoria on käytetty Mitsubisheissa jo 80-luvulla. Vaihtoehtona on 2,5-litrainen CRDi (140 hv) ja 3,5-litrainen bensakone.
Teholukema 139 hv on lähes 2000 kg:n painoiseen autoon pienitehoinen. Luvattu kiihtyvyys 14,8 sekuntia pitää todennäköisesti paikkansa. Moottorin luonne on sitkeä jo pienilllä kierroksilla, mihin varmasti vaikuttaa 100 mm iskun pituus. Ohitukset ovat mahdollisia hyvissä paikoissa pienemmälle vaihtamalla.
Ohjaus on ylikevyt, palautus olematonta ja ohjaustunto on heikko. Suuntavakavuus tuntuu kuitenkin kelvolliselta, kunhan autoa ei pyri ohjaamaan täsmällisesti, vaan samalla suurpiirteisellä tyylillä kuin 80-luvun ohjaustehostimella varustettuja japanilaisautoja. Kallistuksenvaimennus on puutteellinen.
Rengasmelu on varsin hiljainen. Moottorin ääni kiihdytyksissä estää kuitenkin tyydyttävää parempien arvosanojen jakamisen melutasosta. 100 km/h nopeudessa alkavat myös melko voimakkaat tuulen suhinat.
Halvimmassa LX-mallissa Sorento tarjoaa ABS-jarrut, etu- ja ikkunaturvatyynyt, manuaalisen ilmastoinnin ja kevytmetallivanteet. Koeajetussa EX:ssä on lisäksi 2-värimaalaus, lokasuojien levikkeet, kattokaiteet, sumuvalot, automaatti-ilmastointi, vakionopeussäädin ja puujäljitelmäkoristukset.
Lisävarustemahdollisuuksia 2.4 EX:ssä on kolme: ajovalon pesimet (350 euroa), nahkaverhoilu ja sähkösäätöinen kuljettajan istuin (2500 euroa) sekä molemmat yhteensä (2850 euroa). Dieseliin on tarjolla myös automaattisesti kytkeytyvä neliveto ja automaattisesti säätyvä jousitus.
Sorenton sisustuksesta jää asiallinen vaikutelma, kuten muidenkin uusimpien korealaisautojen sisustuksesta. Myös kojelaudan ja sisätilojen muotoilu on miellyttävä, mutta persoonaton. Hallintalaitteet toimivat normaaliin japanilaistyyliin. Vaihdekeppi on pitkäliikkeinen ja hieman tahmeasti liikkuva. Vaihdekepin nuppi on suurikokoinen. Kojelautaan sovitetun tehdasradion puutteesta miinus.
Kilpailijavertailu
