Monet tuloksista ovat olleet onnistuneita, mutta nyt tie on todettu loppuunkuljetuksi. S-Typen korvaava XF on muotoilultaan aivan uudenlainen. Perän ja sivuprofiilin tyyli on saanut varauksetonta kiitosta, mutta keulaa on moni pitänyt mitäänsanomattomana.Erityisesti maskin kohdalla muotoilijoilla ovat ideat loppuneet kesken.
Peränkin tyylikkyyttä himmentää hieman se, että esim. tyylikkäältä vaikuttava kromilista perässä paljastuu lähemmin tarkasteltaessa muovinnäköiseksi muoviksi. Tyyliseikkojen ohella tärkeää on se, että XF pystyy nyt kilpailemaan ominaisuuksillaan lähes tasaväkisesti saksalaiskilpailijoiden kanssa.
Pituudeltaan 496-senttinen XF on ulkomitoiltaan suuri auto. Takaistuintilat eivät kuitenkaan ole olleet sen suunnittelussa ykkösasia, mikä on tyypillistä Jaguarille. Matalahkosta takaistuimesta huolimatta pääntila riittää vain 180-senttisille ja takaistuimelle käynti ei ole kaikkein helpointa. Keskitunneli on suuri. Tilat ovat kuitenkin riittävät, jos täysikokoisten matkustajien kuljettaminen takaistuimella ei ole auton pääasiallinen käyttötarkoitus.
Taksikäyttöön Jaguaria ei ole tarkoitettu, vaikka edeltäjästä on satunnaisia havaintoja siinä käytössä myös Suomessa. Etutiloja hallitsee leveä keskikonsoli, mutta varsinaista tilanahtautta ei tarvitse kokea. Suurikokoisten etuistuimien muotoilu on onnistunut. Erityisen korkealle istuimia ei saa. Etuistuinten tarjoama sivutuki on hieman puutteellinen.
Tavaratila on tilavuudeltaan melko suuri, mutta käyttökelpoisuudeltaan ei paras mahdollinen. Kääntöympyrän halkaisija on suurempi kuin monissa muissa takavetoisissa, mutta samaa luokka kuin esim. Audi A6:ssa. Näkyvyys eteen on hyvä. Konepelti näkyy kuljettajan paikalle ja etupilarien aiheuttama katve ei ole erityisen suuri.
Korkea vyötärölinja vaikuttaa enemmänkin avaruuden tunteeseen kuin todelliseen näkyvyyteen. Ulkopeilit ovat melko suuret. Takaikkunasta avautuvat näkymät ovat erittäin huonot. XF:n valitsevan on oltava vakuuttunut siitä, että pystyy hallitsemaan peruutukset peilien ja peruutustutkan avulla.
XF:n moottorivalikoimassa on kolme bensakonetta, jotka tulevat kyseeseen vain, jos hinnalla ja kulutuksella ei ole ostajalle mitään merkitystä. Myyntimalliksi muodostuukin 2,7-litrainen diesel, joka on varustettu kahdella turbolla ja hiukkassuodattimella.
Diesel tarjoaa tehoa 152 kW/207 hv ja vääntöä 435 Nm.Suorituskyky on riittävä, mutta heikompi kuin kilpailijoiden 6-sylinterisissä dieseleissä. Luvattu 8,2 sekunnin kiihtyvyyslukema vaikuttaa hieman optimistiselta käytännön suorituskykyyn verrattuna. Veto on kuitenkin vahvaa pienilläkin kierroksilla. Vaihteisto on ZF:n 6-vaihteinen automaatti, joka vaihtamismukavuudeltaan on parhaimmiston tasolla. Ratin takana on vakiona käsivaihtovivut, joita käyttämällä vaihtaminen tapahtuu kiitettävän nopeasti.
Alusta painottuu hieman enemmän urheilullisuuteen kuin mukavuuteen. Koeajoauton 19" pyörillä jousitusmukavuus ei yllä saksalaistasolle. Terävät epätasaisuudet tulevat läpi niitä voimakkaammin. Kokonaisuutena alusta toimii kuitenkin hyvin ja isommat heitot menevät mukavasti.
Ajettavuus on vakaata kaikissa olosuhteissa. Hitaassa nopeudessa ohjaus palauttaa heikosti ja ohjaustunto on puutteellinen, mutta ohjaus jämäköityy maantienopeudessa. Urat ja muut tienpinnan muodot ohjailevat ainakin näillä pyörillä autoa tarpeettoman terävästi.
Moottorin ääni on eristetty esimerkillisen hyvin ja se tulee kuuluviin vain voimakkaassa kiihdytyksessä. Rengasmelu luokan parhaimmistoa voimakkaampi. Kokonaisuutena melu on samaa tasoa kuin Audissa. BMW on hieman hiljaisempi.
XF:n perusvarustelu on Luxury, joka sisältää mm. 17" aluvanteet, lämmitettävän tuulilasin, parkkitutkan taakse, lasinpyyhkimen sadetunnistimen, nahkaverhoilun, sähkösäätöiset etuistuimet ja CD-vaihtajan. Premium Luxuryn lisähinta dieselissä on 8 900 euroa. Rahalla saa lähinnä korkeatasoisempia sisustusmateriaaleja, navigaattorin ja 18" pyörät. Xenon-valot maksavat 1 100 euroa, metalliväri 1 350 euroa ja pysäköintitutka eteen 1 250 euroa sisältäen peruutuskameran. Väri- ja sisustusvalikoima on runsas.
Sisustus on moderni ja tyylikäs, mutta materiaalien laatu on osittain selkeästi puutteellinen. Käynnistettäessä esiin nouseva kierrettävä vaihdenuppi on tyylikäs, mutta vaatii käytettäessä katsekontaktin. Harvemmin tarvittavia toimintoja ohjataan värinäytöllisestä kosketusnäytöstä. Näytön grafiikka ei ole kaikkein tyylikkäin. Usein tarvittavat toiminnot voi onneksi hoitaa myös erillisistä napeista.
Ratissa on tavanomaiset audion ja vakionopeussäätimen käyttökytkimet hyvin käsillä, mutta +/- -nappien kaltaisesti toimivat rullat ovat ainakin aluksi hieman oudot. Sisävalovarustus on runsas. Hansikaslokero on pienikokoinen. Jarrut olivat ainakin 3 000 km ajetussa koeajoautossa kovin vaikeakäyttöiset yliherkkyytensä takia.
Jaguar XF on auto, jonka hankintaa ei voi perustella ominaisuuksien ylivertaisuudella. Ilahduttavaa sen sijaan on, että tyyli- ja yksilöllisyyssyistä Jaguariin päätyvä ei joudu kovinkaan paljon tinkimään ominaisuuksista kilpailijoihin verrattuna. Viimeistelyn tasoon ja jarrujen terävyyteen Jaguarin olisi pikaisesti panostettava.
Takaistuintilat, näkyvyys ja hieman kilpailijoita heikompi suorituskyky ja jousitusmukavuus ovat asioita, joiden kanssa on helpompi elää. Hinnaltaan Jaguar sijoittuu muutamia tuhansia euroja Audin ja BMW:n pienitehoisimpien kuutosdieselien yläpuolelle, jos näihin ottaa vastaavan varustetason kalliine nahkaverhoiluineen. Mercedeksen hinta on Jaguarin kanssa suunnilleen samalla tasolla.
Kilpailijavertailu
