Accordin perusrakenne säilyi suurelta osin ennallaan eikä se kasvanut kooltaan kovinkaan paljon, mutta muotoilu oli entistä näyttävämpää ja malli saikin paremman vastaanoton kuin pari edeltävää sukupolvea.
Ilmanvastuskerroin oli ainoastaan 0,26. Tilat olivat kasvaneet hieman etenkin leveyssuunnassa. Ohjaamossa tunnelma oli paitsi entistä väljempi, myös laadukkaampi.
Honda pyrki tekemään irtioton luokan perusautoihin kuten Avensikseen ja lähestymään premium-merkkejä. Tässä onnistuttiinkin jossakin määrin: myyntiä saatiin kasvatettua, vaikka hinta oli kilpailijoita korkeampi.
Varsinaista perusmoottoria mallistossa ei ollut lainkaan: tarjolla oli ainoastaan 2,0- ja 2,4-litraiset bensamoottorit (155 ja 190 hv). Molemmissa oli VTEC-järjestelmä eli muuttuva imuventtiilien ja nostimien ajoitus. Kulutuksen luvattiin olevan litran aikaisempaa pienempi. 2,4-litraisessa oli vakiona 6-vaihteinen vaihteisto. Molempiin moottorivaihtoehtoihin oli saatavana myös 5-vaihteinen automaattivaihteisto.
Toureriksi nimetty farmarimalli saatiin myyntiin lähes samaan aikaan sedanin kanssa.
Tourerissa oli 5 cm sedania pitempi akseliväli ja kokonaispituus oli 8,5 cm pitempi.. Takajousitus oli rakenteeltaan erilainen kuin sedanissa tilan säästämiseksi.
Tourerin taakse laskeva ikkunalinja ei saanut yleisön keskuudessa aivan varauksetonta kannatusta.
Monikäyttöasentoon laajentamista oli mietitty tavanomaista huolellisemmin. Takaistuimen pystyi kääntämään alas yhdellä kädenliikkeellä. Niskatuki taittui samalla pois tieltä ja istuinosa asettui pystysuoraan asentoon.
Executive-mallissa oli kauko-ohjaimella avautuva ja sulkeutuva takaluukku, joka oli eräs ensimmäisistä kalliit merkit mukaan lukien.
Perusmalli oli 2,0-litrainen Comfort. Sen verhoilu oli kuvan sini-musta. Vakiovarusteluun sisältyi mm. 6 turvatyynyä, radio/CD, automaatti-ilmastointi, sähkölasit edessä ja takana, lämmitettävät peilit, keskikyynärnojat edessä ja takana sekä ulkolämpömittari.
2.0 Sportissa oli lisäksi nahkareunaiset istuimet, sadetunnistin, nahkaratti ja 16" aluvanteet.
Executiven moottori oli 2,4-litrainen. Vakiona oli musta kangasverhoilu ja tumma puukoristelu. Varusteisiis sisältyi mm. xenon-ajovalot, ajonvakautus, sumuvalot, CD-vaihtaja, sähkösäätöinen kuljettajan istuin, vakionopeussäädin ja kattoluukku.
Executive X-versiossa oli nahkaverhoilu.
Vuodelle 2006 Accordiin tuli pieniä uudistuksia. Maskiin lisättiin kromia, minkä johdosta ulkonäkö ei ollut enää yhtä urheilullinen kuin alkuperäisessä mallissa. Muita muuttuneita osia olivat puskurit, konepelti, helmat, ajovalot ja takavalot. Farmariin tuli lisäksi uusi takaspoileri, kromilistat ikkunoiden ympärille ja kattokaiteet. Sisätiloissa olivat muuttuneet lähinnä mittarit ja somisteosien väritys.
Bensamoottorien maksimivääntö saavutettiin entistä pienemmillä kierroksilla. Äänieristystä oli myös hieman parannettu.
Kaikissa malleissa oli nyt ajonvakautusjärjestelmä ja hätäjarrutustehostin vakiona. Samoin ajotietokone oli lisätty varustukseen.
Malliuudistuksen tärkein anti Suomessa oli kuitenkin dieselmoottori, joka saatiin meille vasta tässä vaiheessa rajallisen tuotantokapasiteetin takia. Kevytmetallirakenteinen moottori oli 2,2-litrainen teholtaan 103 kW/140 hv. Vääntöä oli tarjolla enimmillään mainiot 340 Nm. Ahdin oli muuttuvageometrinen. Vaihteisto dieselin yhteydessä oli aina 6-vaihteinen manuaali.
Ulkonäköuudistuksen yhteydessä varustevaihtoehdot säilyivät entisellään, mutta tavaraa lisättiin kaikkiin versioihin.
Comfort-mallissa oli uusi verhoilu, jonka sai nyt myös beigenä (kuva). Sportin verhoilukangas oli ennallaan. Vakiovarusteena Sportissa oli mm. himmentyvä sisäpeili ja vakionopeussäädin.
Executivessa myös matkustajan istuin oli nyt sähkösäätöinen.
Executive X:ssä oli ääniohjauksella (englanti) varustettu navigaattori ja Bluetoothiin perustuva handsfree. Executive Advanced oli varustettu mukautuvalla vakionopeussäätimellä, joka piti etäisyyden edelläajavaan vakiona.
Ulkonäöltään muista Accordeista poikkesi uusi Type S, jossa oli urheilullinen maski, 17" aluvanteet ja urheilualusta. Se oli varustettu 2,4-litraisella moottorilla, mutta oli muita samalla moottorilla varustettuja malleja halvempi. Type S:n vakiovarusteena oli Sport-mallin lisäksi xenon-valot ja etusumuvalot.
Joulukuussa 2007 tuli myyntiin Accord Special Edition, jossa oli Sport-varustelun lisäksi Sport-alusta, CD-vaihtaja ja lisävahvistin sekä etusumuvalot.
Tummaksi kromattuja osia olivat etusäleikkö, ovenkahvat ja kevytmetallivanteet (sedanissa 17-tuumaiset).
YLEISTÄ HONDA ACCORDISTA
Entistä urheilullisempi ja laadukkaampi Accord ylsi ominaisuuksiltaan luokan keskitasolle. Vakavia puutteita ei ollut, mutta monessa suhteessa kilpailijat olivat hieman etevämpiä. Alusta oli melko jämäkkä, mutta ohjaus ei ollut aivan sellainen kuin pitäisi. Tilat olivat hieman kilpailijoita pienemmät niin takaistuimen kuin tavaratilankin osalta. Sisustus oli tyylikäs ja laadukas. Hondan perinteinen valtti on moottoritekniikka ja tässä suhteessa Accord edusti luokkansa huippua niin bensakoneiden kuin myös vasta vuonna 2006 Suomeen saadun dieselin osalta. Accordin omistajat ovat tutkimusten mukaan erittäin tyytyväisiä autoonsa.
Seitsemännen sukupolven Accordit valmistettiin edeltäjästään poiketen Japanissa. Auton luotettavuus onkin huippuluokkaa. Saksalaiset ovat listanneet ongelmia jarrulevyjen nopeassa kulumisessa, pakoputkiston vuodoissa ja yksittäisissä elektroniikkahäiriöissä. Ruostesuojaus on arvioitu melko huonoksi. Puhkiruostumattomuustakuu piteni vuosimallissa 2006 kuudesta 12 vuoteen.
Accord pysytteli mallihistoriansa ajan rekisteröintitilastossa sijan 20 alapuolella. Parina viimeisenä vuotena sitä myytiin parhaiten dieselmallin tultua myyntiin. Diesel-Accordeja on vain vähän tarjolla käytettynä, mikä nostaa hintoja. Pääosa autoista on 2,0-litraisia bensamalleja. Sedania myytiin hieman enemmän kuin Toureria. Kahdeksannen sukupolven Accord esiteltiin keväällä 2008.
Vertailu
