Vuonna 2004 Focuksesta julkaistiin toinen sukupolvi. Auton muotoilu oli vaihtunut hillitymmäksi, mutta ajo-ominaisuudet olivat edelleen erityisen kehuttavat. Nyt markkinoille on tullut Focuksen kolmas sukupolvi ja muotoilussa on siirrytty jälleen hieman rohkeampaan suuntaan. Vaan entäpä se tärkein eli ajo-ominaisuudet? Ovatko ne säilyneet edellismallien viitoittamalla tiellä? Paineita uudella mallilla niiden suhteen nimittäin on ja paljon.
Ulkoa
Uuden Focuksen muotoilussa on ripaus Mondeota, vähän Fiestaa ja jonkin verran uutta. Tylsäksi autoa ei ainakaan voi sanoa. Luonnossa auto on parempi kuin kuvissa. Ainoastaan konepellin ja maskin väliin jäävää rakoa aluksi hieman vierastaa, totta puhuakseni ennen ajoon lähtöä piti ihan tarkistaa konepellin olevan kiinni, ja olihan se.
Viisiovinen Focus on metreissä 4,36 pitkä, 1,82 leveä ja 1,48 korkea, selkeää C-segmenttiä siis. Reilut 1400 kiloa painavana Focus ei ole mikään keijukainen. Omamassaa on hieman enemmän kuin useimmilla kilpailijoilla.
Sisältä
Ensimmäiset uuden Focuksen sisäkuvat nähdessäni kirosin mielessäni tätä nykyajan modernia muotoilutyyliä. Kuvien perusteella kaikki näytti kovin sekavalta ja kuljettajan ehkä tärkeimmän työkalun eli ratin muotoilukin vaikutti olevan kotoisin jostain nimeltä mainitsemattomasta paikasta.
Kuitenkin, kun ensimmäisen kerran istahdin kuljettajan paikalle ja sain säädettyä ratin ja penkin mieleiseksi, oli hauska huomata, että olin väärässä sisäkuvia tutkaillessani. Ratti istui käteen hyvin ja asiat olivat siellä, missä niiden pitääkin olla. Ainoastaan käynnistyspainike (tai perusmallissa virtalukko) jää hieman typerästi ratin ja pyyhinviiksen taakse piiloon.
Etuistuimet ovat hyvät ainakin kalliimmassa Titanium-varustelussa, jonka mukana tulee hieman normaalia muotoillummat jakkarat. Takapenkiltä en kovin paljoa tässä kokoluokassa osaa odottaa, sillä lähes poikkeuksetta jalkatilat ovat 186-senttiselle liian pienet ja pää ottaa kattoon vaikka penkki on niin matalalla, että tuntuu kuin ämpärin päällä kököttäisi. Ihmeellistä kyllä uuden Focuksen takapenkillä on etupenkkien selkänojan muotoilun ansiosta riittävästi polvitilaa, istuin on kerrankin sopivalla korkeudella ja siitä huolimatta pää ei ole kiinni katossa. Takatiloiltaan Focus on monia kilpailijoitaan tilavampi. Iso pluspiste Focukselle siis.
Takakontin tilavuus on litroina 360, mikä tarkoittaa että tilaa on yhtäläisesti kilpailijoiden kanssa. Penkit kääntämällä tilaa voi tarpeen vaatiessa laajentaa.
Näkyvyys autosta eteenpäin on hyvä. Sivuille katsoessa pitää jo katsoa hieman tarkemmin, koska B-, C- ja D-pilarit ovat melko kookkaat. Takanäkymä taustapelistä on vajaa, sillä takaikkuna ei ole järin suuri. Sivupeilit ovat kuitenkin asialliset ja auttavat taaksepäin katselua.
Aikaisempien Focuksien ehkäpä suurin miinus on tullut kovasta sisämelusta. Tällä kertaa melutasoon on kiinnitetty huomiota ja aina maantievauhteihin asti uusi Focus pysyi miellyttävän hiljaisena. 16-tuumaiset kitkarenkaat saattoivat toki auttaa asiaa.
Moottori ja voimansiirto
Koeajettu auto oli varustettu uudella downsizing-tyylin mukaisella verraten pieni iskutilavuuksisella bensaturbolla. Tämä 1,6-litrainen nelisylinterinen tuntee nimen Ecoboost. Moottorista on kahta eri tehoversiota, joista miedommassa ja myös koeajossa olleessa koneessa on huipputehoa 110 kilowattia eli 150 hevosvoimaa, kun taas tehokkaammassa on huipputehoa 134 kilowattia eli 182 hevosvoimaa. Huippuvääntö on molemmissa sama 240 Newtonmetriä. Pienempitehoisessa vääntöä löytyy laajalta kierrosalueelta 1500-4000 minuuttikierroksen välillä. Suurempitehoisessa maksimivääntö jatkuu vielä 1000 kierrosta ylemmäs. Hetkellisesti vääntö nousee 270 Newtonmetriin yliahtotoiminnolla, esimerkiksi ohituksissa.
Bensiinipuolelta löytyy myös kaksi ahtamatonta moottorivaihtoehtoa, jotka molemmat ovat 1,6-litraisia. Pienempitehoisessa ahtamattomassa on 77 kilowattia, kun taas tehokkaammassa versiossa on 92 kilowattia. Molemmat vapaastihengittävät moottorit riittänevät, mikäli käyttö rajoittuu pääasiassa taajamaliikenteeseen. Maantiellä ajeleva arvostaa ahtimen tuomaa lisäpontta erityisesti ohitustilanteissa.
Vielä enemmän maantiellä viihtyville on lisäksi tietysti dieselvaihtoehdot, joita löytyy viittä eri tehoversiota. Pienempitehoiset ovat 1,6-litraisia ja ne tuottavat 70 kilowattia ja 85 kilowattia. Suurempitehoiset ovat 2-litraisia. Pienitehoisin kaksilitrainen tuottaa saman 85 kilowattia kuin 1,6-litrainen, mutta tämä kaksilitrainen on saatavilla ainoastaan automaattivaihteisena, ja lisäksi maksimivääntö on 30 Newtonmetriä suurempi kuin 1,6-litraisessa. Kaksi tehokkainta dieseliä tuottavat 103 ja 120 kilowattia. Tehokkaimmat dieselit ovat saatavissa sekä automaatti-, että manuaalivaihteisina.
Ajossa 110 kilowattinen turbo vetää varsin mukavasti 1500 yläpuolelta alkaen. Potkua riittää jopa maantieohituksiin kuutosvaihteella, kunhan kierrokset ovat tuon 1500:n yläpuolella. Käyttömoottoriksi ominaisuudet läpi kierrosalueen ovat mitä mainioimmat ja makeimman väännön alueella ripeä eteneminen on tarvittaessa taattua. Kuusivaihteisen manuaalivaihteiston pykälät loksahtelivat paikoilleen nätisti ja voimansiirrosta jäi jämäkkä vaikutelma.
Kaikkien moottorivaihtoehtojen kulutukset on saatu pidettyä varsin maltillisina. Bensiinimoottorien yhdistetyt kulutukset ovat kaikilla kuusi litraa sadalle kilometrille. 1,6-litraiset dieselit kuluttavat testien mukaan 4,2 litraa sadalle kilometrille ja 2,0-litraiset pysyttelevät nekin viiden litran tuntumassa. 1,6-litraiset ahdetut koneet polttoaineesta riippumatta on varustettu Start/Stop-nimisellä sammutusautomatiikalla kulutussäästöjen toivossa. Siitä muuten S/S-lyhenne auton mallinimeen.
Koeajojen mukaisessa reipashenkisessä ajossa kulutusmittari näytti ajon päätteeksi 6,3 litran keskikulutusta sadalle kilometrille, mitä voi pitää erittäin siedettävänä arvona hyvin vetävälle bensiinimoottorille.
Alusta ja ajettavuus
Suurempia uudistuksia alustarakenteisiin ei ole tullut aiempaan Focukseen verrattaessa, mutta jonkin verran päivityksiä komponentteihin ja niiden kiinnityksiin on tietysti tehty. Edessä on Mcphersonit ja takana monivarsituenta. Erilliset kallistuksenvakaimet löytyvät molemmista päistä. Suurin muutos aiempaan on sen sijaan sähköinen ohjaustehostin, jonka käyttö on muutamassa vuodessa yleistynyt runsaasti autonvalmistajien keskuudessa. Niin monta huonosti toteutettua sähkötehostusta kokeilleena olin vähän ennakkoluuloinen Fordin onnistumisesta, mutta onneksi turhaan.
Ohjaustuntuma on sähkötehostimesta huolimatta hyvin luonnollinen kaikilla ajonopeuksilla ja perinteistä ohjaustuntoakin on tallella. Koeajettu auto oli varustettu kitkarenkailla, jotka pehmensivät tuntumaa jonkin verran. Kesärenkain veikkaisin Focuksen olevan melkoisen kiva ja napakka ajaa, aivan kuten kaksi edellistäkin mallisarjaa ovat olleet.
Alusta on urheilullisen tomera ja se on selvästi viritetty dynaamiseenkin ajoon riittäväksi, pienenä miinuksena tietysti epätasaisella pinnalla matkustajat tuntevat kuopat ja möykyt. Terävimmät röykyt kuitenkin suodattuvat hyvin pois. Tiivistelmänä alustan ja ohjauksen toiminnan voi todeta olevan tuttua Fordia. Moni kilpaileva autonvalmistaja voisi ottaa tästä virityksestä mallia.
Varustelu ja hinnoittelu
Varustetasoja on kaksi, Trend ja Titanium. Perusvarustelu sisältää tietysti nykypäivän tärkeimmät perusvarusteet mukaan lukien ilmastoinnin ja sähköiset lasinnostimet edessä. Vakionopeudensäädin ja ajastimella oleva lisälämmitin dieselmalleissa on myös vakiovarusteita.
Koeajettu auto oli varustettu Titanium-varustein, lisämaustettuna Driver Assistant Pack Plus-nimisellä varustepaketilla. Paketti sisältää törmäyksen varoitusjärjestelmän, kaistanpitoavustimen ja kuolleen kulman varoitusjärjestelmän. Turvallisuuteen on siis panostettu, lisävarusteena tosin. Titanium itsessään sisältää Trendin lisäksi muun muassa automaattisen ilmastoinnin, keskikyynärnojan eteen, etumatkustajallekin nelisäätöisen istuimen, sadetunnistimen ja mäkilähtöavustimen. Erilaisia varustepaketteja Focukseen on saatavilla lukuisia.
Halvimmillaan uusi Focus irtoaa viisiovisena 77 kilowattisella bensakoneella 21 400 euron hintaan. Kallein vaihtoehto ilman varustepaketteja on 2,0-litrainen 120 kilowattinen automaattivaihteinen dieselfarmari Titanium-varustein reilun 33 700 euron hintaan. Koeajetun auton hinta varustepaketin kanssa lähenteli 30 000 euroa.
Loppupäätelmä
Ensivaikutelma kuvien ja tietojen perusteella uudesta Focuksesta oli jonkinlainen pettymys. Turhan nykyaikaiseksi muotoiltu sisusta ei miellyttänyt silmää, eikä varsinkaan tieto täyssähköiseksi päivitetystä ohjaustehostimesta ollut mieleen. Mutta kun autoon istui, sääteli itsensä ajoasentoon ja lähti ajelemaan, häipyivät nuo ennakkoluulot nopeasti mielestä. Paketti on nimittäin erittäin onnistunut.
Vaikka auto on täysin uusi, on siinä muistettu pitää perinteet yllä. Ja sekös kuljettajaa hymyilyttää.
Vertailussa Focuksen rinnalla Opel Astra ja Kia Cee'd.
