Unoon verrattuna Giugiaron muotoileman Punton ulkomuoto oli paljon modernimpi ja erittäin puhdaslinjainen. Silmiinpistävää oli umpinainen maski ja takapilarit peittävät takavalot. Värivalikoimassa oli poikkeuksellisen nuorekkaita sävyjä. Punto valittiin Vuoden Autoksi 1995.
Punto oli akseliväliltään 9 cm ja pituudeltaan 7 cm Unoa pitempi. Leveyttä oli tullut 6 cm lisää ja korkeutta 3 cm. Myös painoa oli kertynyt noin sata kiloa lisää. Sisätilat olivat luokkansa suurimmat. Puntossa oli myös onnistuttu välttämään edeltäjissään moititut puutteet ajoasennossa ja vaihteensiirrossa.
Uuden mallin esittelyssä paljon huomiota kiinnitettiin ympäristöystävällisyyteen ja turvallisuuteen. Vuoden 1996 Euro NCAP -törmäystesti antoi kuitenkin vain 2 tähteä, kun Polo ja Fiesta parhaina pikkuautoina ylsivät 3 tähteen. Ajo-ominaisuudet olivat hyvät lukuun ottamatta tunnotonta ohjausta.
Suomessa myytävä mallisto oli äärimmäisen suppea: 55 S 3-ovisena sekä 5-oviset 75 S ja 75 SX. S-mallin vakiovarusteluun sisältyi lämmitettävä kuljettajan istuin, sävylasit, sisältä säädettävät ulkopeilit ja takaluukun avaus sisältä.
SX-mallissa oli lisäksi vakiona 2-osainen takaistuin, keskuslukitus, sähkölasit edessä, sumuvalot ja käyntinopeusmittari. Suomeen ei tuotu ELX- eikä HSD-mallia, jossa oli mm. ABS-jarrut ja kuljettajan airbag.
Vuoden 1995 alusta lähtien meillä tarjottiin kuljettajan airbagia ja ajonestolaitetta 1900 markalla aikaisemman 6900 markan sijasta. Syksyllä 1995 airbagin ja stereot sai kaupan päälle. Samaan aikaan mallistoa laajensivat 5-ovinen 55 S ja 3-ovinen 75 S.
Punton ainoat moottorit Suomessa olivat siis Unosta tuttu 1,1-litrainen 55-hevosvoimainen Fire ja siitä kehitetty 1,24-litrainen 75-hevosvoimainen. Pienempi moottori oli sitkeä puurtaja, isommasta löytyi enemmän kierrosherkkyyttä.
Maailmalla tarjottuja vaihtoehtoja olivat 1,2/60 hv, 1,6/88 hv, 1,7D/57 hv, 1,7 TD/71 hv ja ahdettu 1.4 GT/133 hv.
Kesällä 1994 Punto-mallistoa täydensi pieni Cabrio, jonka oli suunnitellut Bertone. Korin vahvistamiseen oli kiinnitetty tavanomaista enemmän huomiota. Katto oli käsikäyttöinen. Moottorivaihtoehtoina Cabrioon oli saatavissa 60-hevosvoimainen 1,2-litrainen ja 88-hevosvoimainen 1,6-litrainen. Punto Cabrio 60 oli myynnissä myös Suomessa hintaan 127 000 mk.
Vuodelle 1997 mallistossa tehtiin pieniä parannuksia jousitukseen, ilmanvaihtoon ja lämmityslaitteen ohjaukseen. Värivalikoima uusittiin ja kojelaudan väri muuttui tummemmaksi (kuva ylempänä). Syksyllä 1997 esiteltiin 16-venttiilinen, 86-hevosvoimainen versio 1,2-litraisesta moottorista sekä 60-hevosvoimainen turbodiesel.
Kesällä 1999 esiteltiin toisen sukupolven Punto, joka ehti Suomeen vuoden lopussa. Ulkomuoto oli aikaisempaa kulmikkaampi ja röyhkeämpi, ja 3- ja 5-ovisten mallien muotoilu erosi selkeästi toisistaan erityisesti peräpäässä. Etuvalot olivat kirkaslasiset ja linssit aiheuttivat sinisiä välähdyksiä vastaantulijoiden kiusaksi. Ajovaloyhdistelmän keskellä sijaitsevien vilkkujen havaittavuus oli myös tavanomaista huonompi.
Mallistoon kuului aluksi 3 bensamoottoria, joista Suomeen tulivat 1,2-litraiset 60- ja 80-hevosvoimaiset, joista jälkimmäinen oli 16-venttiilinen. Ero suorituskyvyssä näiden moottorin välillä on minimaalinen. Malliston huipulla oli 130-hevosvoimainen 1.8 HGT. Dieseleitä edustivat muissa maissa 1.9 D/60 hv ja 1.9 JTD/80 hv.
Perusmallia lukuun ottamatta vakiona oli sähköinen ohjaustehostin. Ohjaus oli erittäin kevyt, mutta lisäksi tarjolla oli erityinen City-asento. Äänieristyksen parantamiseen sanottiin kiinnitetyn erityistä huomiota, mutta rengasmelu oli edelleen voimakas. Kaivattuja säilytyslokeroita matkustamossa oli entistä enemmän.
Korin osalta oli lisätty galvanoitujen osien määrää ja parannettu vääntöjäykkyyttä. Merkittävää edistystä oli tapahtunut kolariturvallisuudessa, jossa Punto oli nyt luokkansa huippua. Euro NCAP -testi tosin tehtiin turvatyynyillä varustetulle autolle ja Suomessa Punto oli edelleen ainoa auto luokassaan, jossa ei ollut vakiona ensimmäistäkään airbagia. Kuljettajan tyyny maksoi 1400 markkaa ja 4 tyynyn paketti 5900 mk. Testin jälkeen nousseen kohun seurauksena kuljettajan airbag tuli vakioksi. Pääntuet ja keskipaikan turvavyö takaistuimelta jäivät myös useimmilta ostamatta 2100 markan hinnalla.
Sisätilat olivat hieman entistä suuremmat, mikä varmisti pysymisen luokan tilavimpien joukossa. Istuimien tarjoamaa tukea sen sijaan kritisoitiin. Verhoilukankaat olivat varsin laadukkaat ja pirteän väriset.
Perusmalli oli nyt ilman kirjaimia ja sisälsi keväästä 2000 lähtien radio/cd-soittimen. SX oli varustettu ohjaustehostimella, keskuslukituksella, etuovien sähkölaseilla ja kuljettajan turvatyynyllä. ELX:ssä oli lisäksi mm. korinväriset puskurit, jaettava takaistuin, sisävalon viive, ajotietokone ja kierroslukumittari. Ilmastointi oli vakiona Cool-rinnakkaismalleissa sekä vuoden 2003 alun Punto Dynamicissa, joka muuten oli SX-tasoa.
Kesän 2003 faceliftissä Punton umpikeula vaihtui varsin mitäänsanomattomaan maskiin. Entistä muhkeampi keula oli nyt samanlainen 3- ja 5-ovisisssa versioissa.
Takapäässä muutokset olivat vähäisiä. Sisällä kojetaulun keskiosa oli kokenut muutoksia ja verhoilukankaat olivat uusia. Sisustusvärit olivat nyt harmaa ja sininen.
60-hevosvoimaista moottoria oli uudistettu polttoainetaloutta silmällä pitäen. Uutta 1,4-litraista bensakonetta ja 1,3- ja 1,9-litraisia Multijet-dieseleitä ei tuotu Suomeen
Jousitusta oli parannettu vaimentamaan värinöitä entistä tehokkaammin. Korirakenteessa uutta oli kiertojäykkyyttä parantava suurlujuusteräksinen tukipalkki. Vakiovarustukseen sisältyi nyt kaksi turvatyynyä, turvavyön kiristimet ja aluksi myös ABS-jarrut.
Suomeen tuodut varustevaihtoehdot olivat aluksi Actual, Active ja Dynamic. Actualissa oli vakiona ohjaustehostin ja radio/CD. Activessa oli lisäksi ajotietokone, kierroslukumittari, korinväriset puskurit, keskuslukitus, sähkölasit edessä ja 2 pääntukea takaistuimella.
Dynamicissa oli kauko-ohjattava keskuslukitus, manuaalinen ilmastointi ja kylkilistat.
Dynamic 80:ssa oli lisäksi korinväriset lämmitettävät sähköpeilit, 2-osainen takaistuin ja Isofix-kiinnikkeet takaistuimella.
Ilmeisesti Puntosta tuli liian kallis, sillä pian Actualin ja Activen korvasi Easy, jossa ABS-jarrut oli pudotettu pois. Muilta osin varustelu vastasi Activea.
YLEISTÄ PUNTOSTA
1990-luvun lopussa Punto oli Euroopan eniten ostettu automalli. Suomessa suosio on jatkunut pitempäänkin ja se on perustunut ennen kaikkea hintaan. Punto on jatkuvasti ollut eräs luokkansa halvimmista autoista. Osittain edullinen hinta on perustunut niukkaan mukavuus- ja ennen kaikkea turvallisuusvarusteluun. Punto on ollut kaikkein viimeisiä autoja, johon tulivat vakiovarusteeksi esim. turvatyynyt tai ABS-jarrut. Varhaisemmista S-malleista puuttuvat myös esim. osamatkamittari ja polttoainesäiliön lukko.
Punton ominaispiirteisiin kuuluvat yksityiskohdat, joiden suunnittelijan aivoituksia voi vain ihmetellä. Esimerkiksi pesunestesäiliön täyttöaukko on äärimmäisen pieni ja säiliö on näkymättömissä. Italialaiseen laatuun kuuluvat olennaisena osana myös heikkolaatuiset muoviosat sekä erilaiset kitinät ja kolinat. Tekniikassa sen sijaan ei ole merkittäviä ongelmia. Kalliin lisänsä muutenkin luokkansa korkeimpiin kuuluviin huoltokustannuksiin kylläkin tuo jakopään hihnan vaihtaminen 60 000 kilometrin välein. Myös vakuutusmaksut ovat luokan keskitasoa kalliimmat.
Vikatilastoissa Punto on keskitason alapuolella, mihin osaltaan vaikuttaa auton luonne halpana perusautona ja käyttö esim. vuokraamo-, vartiointi- ja lähettitehtävissä. Punton parasta antia ovat suuret tilat ja ohjausta lukuun ottamatta hyvä ajettavuus.
