Ulkonäössä on vanhoja piirteitä, mutta luokassaan auto on nyt hyvin nuorekkaan ja dynaamisen näköinen. Takaoven kahvat on piilotettu pilariin, joskin moni muu vastaava toteutus on tehty tyylikkäämmin. Kokoa on tullut tuntuvasti lisää. Esimerkiksi pituutta on 12 cm aikaisempaa enemmän.
Kori ja sisätilat
Kasvaneet mitat tuntuvat myös sisätiloissa. Edeltäjän takaistuintilat olivat hieman niukat, mutta nyt niin pääntilaa kuin etenkin polvitilaa on reilusti. Luokkansa väljimpiin jää silti vielä hieman eroa. Istuimet ovat toimivaa perustasoa niin edessä kuin takana. Etuistuimien selkänojansäätö on portaallinen ja säätövipu on ahtaassa paikassa. Ohjauspyörässä on sekä korkeus- että pituussäätö. Yleistyvään tyyliin keskikyynärnojana on kapea, kuljettajan istuimeen kiinnitetty tuki pelkästään kuljettajalle. Tätä kehityssuuntaa en oikein ymmärrä. Tällainen noja on epäkäytännöllisen kapea ja yleensä haittaa turvavyön kytkemistä ja vaihteen vaihtamista. LT-mallissa kyynärnoja sisältyy lisähintaiseen mukavuuspakettiin.
Tavaratila on kohtalaisen suuri ja välipohjan (lisävaruste) alta löytyy lisää tilaa. Leveydeltään tavaratila on melko kapea. Laajentaminen tapahtuu pelkästään taittamalla selkänojat, kunhan pääntuet on laskettu alas. Selkänojat asettuvat lähes vaakasuoraan.
Näkyvyys on selkeän muotoisessa pikkuautossa varsin hyvä. Takapilarit tosin ovat leveät. Ulkopeilit ovat asianmukaiset. Kyljissä tai puskureissa ei ole suojalistoja. Kääntöympyrä on tavanomaisen kokoinen.
Moottori ja suorituskyky
Pääasiallinen moottori on Opelin 1,2-litrainen (63 kW/86 hv). Automaattivaihteisessa LTZ-mallissa on 1,4-litrainen (74 kW/100 hv) ja tämä tulee myöhemmin tarjolle myös manuaalivaihteisena. Myös 1,25-litrainen diesel on luvassa myöhemmin. 1,2-litraisen suorituskyky oli selkeä pettymys. Meno tuntuu jo kaupunkinopeuksissa nihkeältä vaikkapa 1,2-litraiseen Micraan verrattuna. Kiihdytys rampista 120 km/h nopeuteen vaatii runsaasti matkaa ja malttia. Ohituskiihtyvyys on kovin vaisua vielä nelosella.
Varustelu, hallintalaitteet ja sisustus
Chevroletin tapana on laskea malliston alkaen-hintaa tuomalla tarjolle karsittu perusmalli, jonka myynti jää käytännössä vähäiseksi. LS-mallista on karsittu mm. ilmastointi, ajotietokone, ulkolämpömittari, lämmitettävät etuistuimet ja kuljettajan istuimen korkeussäätö. Vakiona on kuitenkin vakionopeussäädin, 2-osainen takaselkänoja, radio/CD, ajonvakautus ja 6 turvatyynyä. LT-mallin lisätarjontaa edellä lueteltujen lisäksi on mm. bluetooth ja korin väriset peilit ja ovenkahvat. LTZ-mallissa on vakiona mm. sähköllä säädettävät ja lämmitettävät peilit, sumuvalot, parkkitutka takana ja 16" kevytmetallivanteet. Metalliväri maksaa vajaat 500 euroa.
Sisustus muuttui varsin tyylikkääksi Kalosin päivittyessä muutama vuosi sitten Aveoksi ja uutuus jatkaa samoilla linjoilla. Kojetaulu on moderni ja siisti, mutta pääosin kovamuovinen. Muovilaadut ovat silti melko tyylikkäitä. Esimerkiksi lämmityslaitteen säätimien ulkonäkö ja tuntuma on kuin kalliimmissa autoissa, mutta vaikkapa viikset jättävät halvan vaikutelman. Mittariston muodostavat viisarinäyttöinen kierroslukumittari sekä näyttöruutu, jossa on digitaalisena mm. nopeusmittari. Turkoosinvärinen digitaaligrafiikka ei ole kovin arvokkaan näköinen, mutta ajaa asiansa hyvin.
Vaihteensiirto toimii napakasti ja sujuvasti. Vedon kytkeytyminen on terävää ja vaatii keskittymistä kaasupolkimen käyttöön. Tähän omistaja tottunee nopeasti. Säilytyslokeroita on melko runsaasti, vaikka keskikonsolissa ei kannellista lokeroa olekaan.
Kilpailuasetelma
Chevrolet Aveo on kaikkiin maanosiin suunnattu auto, joka hoitaa tehtävänsä kunnialla myös meikäläisissä olosuhteissa. Aveossa yhdistyy näyttävä muotoilu ja käytännöllisyys paremmin kuin monessa muussa autossa. Hinta on kilpailukykyinen, mutta ei erityisen edullinen. Jopa oman merkin sisällä hintaero tuntuvasti suurempaan Cruzeen jää yllättävän pieneksi.
Vertailuun Aveon rinnalle otettiin Nissan Micra ja Ford Fiesta.
