Moottorit olivat läheistä sukua Opelin ja Saabin käyttämille, mutta Alfa Romeo oli tehnyt niihin merkittäviä muutoksia. Bensiinimoottorit olivat 1.9 JTS (160 hv), 2.2 JTS (185 hv) ja 3.2 JTS (260 hv). Dieseleistä 1,9-litrainen oli entisestään tuttu. 8-venttiilisessä versiossa oli tehoa 120 hv ja 16-venttiilisessä 150 hv. Viisisylinterinen 2,4-litrainen oli yhdellä sylinterillä jatkettu versio 1,9-litraisesta. Sen teho oli 200 hv. Dieselit olivat ominaisuuksiltaan aikansa kärkeä, mutta bensamoottorit eivät aivan vastanneet merkin fanien odotuksia. 3,2-litraisessa Q4-mallissa oli takapainotteinen Torsen-pyörästöön perustuva neliveto. 2,4-litraiseen dieseliin tuli syksyllä 2006 saataville Aisinin valmistama Q-Tronic -automaattivaihteisto. Myöhemmin sen sai myös 150-hevosvoimaiseen dieseliin.
159:n sisustus oli kaikkiaan tyylikäs, persoonallinen ja laadukkaan tuntuinen. Vakiovarustelu oli melko runsas. Turvatyynyjä oli polviturvatyyny mukaan lukien seitsemän. Turvallisuusvarusteista myös aktiiviset pääntiet ja ajonvakautus (Alfalla VSC) olivat vakiona. Kaikissa malleissa mukavuusvarusteena oli mm. ilmastointi, sähkölasit edessä ja takana, kauko-ohjattava keskuslukitus, keskikyynärnojat edessä ja takana, radio/CD ja vakionopeussäädin. 2,2-litraisesta lähtien varustukseen sisältyivät myös 2-alueinen automaatti-ilmastointi ja Bose-hifijärjestelmä. Muissa maissa 159:stä oli erillisiä varustetasoja (yleensä Progression, Distinctive, Exclusive ja TI).
Sisätilat olivat ulkomittoihin verrattuna ahtaat. Takapenkille käynti oli ahdasta ja polvitila oli pikkuautoluokkaa. Myös pääntila loppuu jo keskimittaiselta. Edessä tilaa oli riittävästi pitkällekin kuljettajalle, ja etuistuimien muotoilu oli onnistunut. 405-litrainen tavaratila oli luokassaan pienehkö. Monikäyttömahdollisuus oli myös sedanissa.
Keväällä 2006 esiteltiin farmarimalli Sportwagon. Sen ulkomitat olivat samat kuin sedanissa, joten suuri tavaratila ei ollut tärkeimpiä tavoitteita, mutta kauas saksalaisista premium-kilpailijoista tavaratilan koko ei jäänyt. Luukku oli alareunasta kapea ja tavaratilan pohja oli selvästi kynnystä alempana. Kaadetut takaselkänojat jäivät vinoon asentoon.
Syksyllä 2007 tuli 2,4-litraisesta dieselistä 210-hevosvoimainen versio, jonka sai vain käsivaihteisena. Vääntöä oli entiset 400 Nm, mutta nyt jo 1500 kierroksesta alkaen. Samalla tämän moottorin yhteyteen tuli tarjolle neliveto, joka oli teknisesti sama kuin 3,2-litraisessa.
Keväällä 2008 Alfa 159:ää uudistettiin kevyesti. Uudeksi perusmoottoriksi tuli 1.8 MPi (140 hv), jota ei tuotu Suomeen. 3,2-litraisen sai myös etuvetomallina. Lisäksi esiteltiin uusia värejä ja vanteita. Monitoiminäyttö ja 2-alueilmastoinnin käyttöpaneeli uusittiin. Painoa pudotettiin 45 kg lisäämällä alumiinin käyttöä mm. pyöräntuennassa.
Vuodelle 2009 uusi dieselvaihtoehto oli 170-hevosvoimainen 2,0-litrainen. 1,9-litraista dieseliä lukuun ottamatta vakiona oli nyt 2-alueinen automaatti-ilmastointi, sadetunnistin, himmenevä taustapeili ja stereoiden napit ratissa.
Keväällä 2009 esiteltiin uusi 1,74-litrainen bensaturbo, joka kulki nimellä 1750 TBi. Moottori oli konsernin oma tuote ja rakenteeltaan varsin täydellisesti uusi. Se oli ketjukäyttöinen ja suorasuihkutteinen. Moottorin ominaisuudet olivat markkinoiden ehdotonta huippua ja 1750 on 159:n selkeästi paras bensamoottori. Vuonna 2010 tämä jäi malliston ainoaksi bensamalliksi.
Maahantuojan vaihtuessa vuoden 2010 alussa vakiovarustukseen kuului mm. automaatti-ilmastointi, CD/mp3-audio ja Blue&Me media- ja handsfree-järjestelmä, vakionopeussäädin sekä 120-hevosvoimaista lukuun ottamatta 17” kevytmetallivanteet, sadetunnistin ja himmenevä sisäpeili. Bose hifi taas jäi lisävarusteeksi. Lisävarusteita tarjottiin entistä enemmän paketteina.
Vuoden 2011 alussa molemmat 1,9-litraiset dieselit korvattiin 2,0-litraisella 136-hevosvoimaisella. Vuoden 2011 Business-varustelu sisälsi mm. ksenonvalot ja parkkitutkat. Centenary-tarjouspaketti sisälsi tämän lisäksi mm. nahkaverhoilun, 18” pyörät, mustan sisäkaton ja Bose hifin.
159:n ajo-ominaisuudet ovat vakaat, mutta ohjaus ei ole edeltävien Alfojen veroinen. Se on maantieajossa kevyt ja tuntuma ei yllä parhaimmistoon. Ohjaus toimiikin paremmin mutkatiellä kuin suoraa ajettaessa. Jousitus on viritetty urheilulliseksi. Kesäisellä maantiellä se toimii hienosti, mutta kaupunkiajossa lumipolanteisilla teillä se tuntuu epämukavan täristävältä. 159 on kokoisekseen poikkeuksellisen painava auto. Tämä tuo mukanaan tiettyä vakautta ajotuntumaan, mutta pääosin painon vaikutukset ovat negatiivisia.
Lämmityslaite on varsin tehokas eikä talviominaisuuksissa ole muitakaan ongelmia. Ilmastointilaitetta on moitittu heikkotehoiseksi ja automatiikan toimintaa puutteelliseksi. Törmäystestissä 159 sai hyvän 5 tähden tuloksen.
Alfa 159 on laadullisesti edeltäjäänsä parempi auto, mutta sijoittuu vikatilastoissa heikoimpaan kymmenekseen. TÜV-raportin mukaan 159:n yleisimpiä vikoja ovat dieselien hiukkassuodatin, ohjausvaihde erityisesti vuosimallissa 2006, ovitiivisteiden vesivuodot, korin natinat ja kolinat sekä tehoton käsijarru. Muita vikakohtia ovat tukivarsien laakeroinnit, raidetangon päät, jakoketjun venyminen (1.9/2.2), ohjaustehostimen pumppu sekä erilaiset sähköviat mm. liittimissä ja antureissa.
Delta-Auto myi Alfa Romeota vain suurimmissa toimipisteissään. 159:n myynti ei parhaimmillaankaan yltänyt 156:n parhaiden vuosien lukuihin. Vuonna 2006 myytiin runsaat 300 Alfa 159:ää ja siitä pudottiin vuoden 2009 ainoastaan 52 kappaleeseen. Maahantuojan vaihtuminen vuoden 2010 alussa ei tuonut piristystä myyntiin. Kaikkiaan 159:ää myytiin Suomessa noin 1 000 kappaletta. Hieman yli puolet näistä on dieseleitä, ja sedan oli farmaria suositumpi. Tuotanto päättyi vuoden 2011 lopussa, mutta autoja tehtiin varastoon ja viimeiset 159:t myytiin vuoden 2013 alussa. Alfa 159:n sisarmalleja olivat Brera ja Spider, jotka jäivät Suomessa harvinaisiksi.
