Monelle Keski-Euroopassa autolla matkaavalle Saksan nopeusrajoituksettomat moottoritiet ovat matkanteon yksi kohokohdista. Oman autonsa saa luvan kanssa viedä niin suureen nopeuteen kuin moottori antaa myöten, tai oma kantti kestää.
Huolimatta nopeusrajoitusten puuttumisesta, muita rajoituksia autobaanoilla on runsaasti ja sääntöihin sekä suositeltaviin ajotapoihin kannattaa tutustua jo ennen moottoritielle suuntaamista. Kokosimme alle tärkeimpiä huomioita autobaanalla ajosta.
Ensinnäkin moottoritie ei automaattisesti tarkoita nopeusrajoituksetonta aluetta. Monessa kohtaa teitä on 130 km/h nopeusrajoitus ja elektronisesti ohjatut muuttuvat nopeusrajoituskyltit ovat suosittuja. Omaa navigaattoria ei kannata siis sokeasti uskoa, vaan tarkkailla luonnollisesti tien varren kylttejä.
Erityisesti kesäisin tietyöt ovat Saksan moottoriteillä myös yleinen näky. Niiden kohdalla nopeus saattaa yllättäen tippua vapaasta rajoituksesta ensin 100 kilometriin tunnissa ja sen jälkeen esimerkiksi 50 km/h:iin. Ei ole tavatonta, että jono ulottuu niin pitkälle, että vapaalla nopeusrajoitusalueella vauhti loppuu kuin seinään. Voimakkaissa jarrutuksissa ja äkkipysähdyksissä tulee kytkeä auton hätävilkut päälle varoittamaan perässä ajavia tulevasta pysähdyksestä. Samoin jos horisontissa siintää hätävilkut, oman auton hidastaminen on syytä aloittaa välittömästi.
Virallisesti Hyundai IONIQ Hybridin huippunopeudeksi ilmoitetaan 185 km/h.
Autobaanalle ei mennä hidastelemaan
Monesti suomalaisilla moottoriteillä kohtaa kuljettajia, jotka ”opettavat” ohituskaistaa ajaville liikennemerkkien sallimaa ajonopeutta tukkimalla vasemmanpuoleisen kaistan. Saksalaisille ei kannata lähteä harjoittamaan kyseistä toimintaa, mikäli oma henki on millään tasolla kallis. Monelle saattaa tulla yllätyksenä se, että autobaanalla ohi vilahtelee jatkuvalla syötöllä urheilu- ja luksusautoja, joiden vauhti on lähtökohtaisesti yli 200 kilometriä tunnissa. Jos tällä vauhdilla oman auton perään rysähtää parin tonnin painoinen BMW:n seiskasarjalainen, jälki on rumaa molemmille osapuolille.
Yleensä autobaanat ovat kolmikaistaisia. Ulommainen oikeanpuolinen kaista on tarkoitettu rekka- ja matkailuautoille. Väliin voi halutessaan mennä myös henkilöautolla, mutta näkyvyys ja oma turvallisuus on kyseenalaista kahden rekan välissä. Suositeltavampaa on ajaa keskimmäistä kaistaa, jossa ajonopeus on tyypillisesti 130-150 kilometriä tunnissa. Sisimmäinen vasemmanpuoleinen kaista on tarkoitettu vain lujaa, siis todella lujaa ajamiseen. Saksan moottoritiellä ennakointi ja tausta- ja sivupeilien käytön merkitys korostuu. Mikäli aikoo lähteä ohittamaan autoja vasemmanpuoleista kaistaa, oma nopeus kannattaa nostaa mahdollisuuksien mukaan jo keskimmäisellä kaistalla.
Tietyöt hidastavat Saksan moottoriteiden liikennettä erityisesti kesällä.
Taustapeilistä on kohtuullisen vaikeaa erottaa autoa, joka voi lähestyä yli satakin kilometriä tunnissa omaa ajonopeutta lujempaa. Kannattaa myös muistaa, että vaikka itsestä vasemmalla kaistalla 180 kilometrin tuntinopeus tuntuisi todella kovalta vauhdilta, ohi saattaa haluta auton 250 km/h nopeudella. Mikäli taustapeilissä välähtää pitkät ajovalot, kannattaa viimeistään siinä kohtaa antaa tietä ja siirtyä takaisin keskikaistalle.
Myös kaksikaistaisia autobaanoja on paljon, jolloin ohituskaistan tukkivat ajoittain esimerkiksi pakettiautot, jotka lähtevät ohittamaan rekkoja. Mikäli itse ajaa vasenta kaistaa lujaa ja edessä näkee samalla kaistalla normaalia henkilöautoa korkeamman ajoneuvon, ajonopeuden tietää tippuvan pian rajusti. Tällöin jalka kannattaa nostaa välittömästi kaasulta, jolloin vauhti tippuu samantien pelkän ilmanvastuksen ja moottorijarrutuksen ansiota muutamalla kymmenellä kilometrillä tunnissa.
Pysähtymisestä ja perässä roikkumisesta rangaistaan
Vaikka Saksan moottoriteillä on leveät päällystetyt tienpientareet, niille pysähtyminen muussa kuin hätätilanteessa on ankarasti kielletty. Polttoaineen loppumisestakin rangaistaan sakolla, sillä huoltoasemia on noin 30-50 kilometrin välein. Saksalaisista autoista tuttu polttoaineen varoitusvalon syttyminen 60 kilometrin kohdalla ei ole sattumaa. Myös erilaisia levähdyspaikkoja on tarjolla runsaasti, joskin hädänhelpotusta varten autossa kannattaa pitää omaa wc-paperirullaa mukana.
Mikäli auto sattuu sammumaan autobaanalle, apu täytyy soittaa tienvarren hätäpuhelimilla. Polttoaineen loppumista varten tiepalvelulla ja poliiseilla on tarjolla varasäiliöitä autoissaan, mutta bensanhinnan lisäksi maksettavaksi rapsahtaa myös sakko. Oman turvallisuuden vuoksi poliisin tai tiepalvelun saapumista ei saa jäädä odottamaan autoon, vaan siirtyä turvalliseen paikkaan tiensivuun. Pysähtymisen lisäksi autobaanalla edellä ajavan puskurissa roikkuminen kuuluu sakotettaviin rikkomuksiin.
IONIQ kulki kuin juna
Autobaanalla on tullut ajettua vuosien varrella monenlaisia eri hintaluokkien ajoneuvoja, ja ennakko-olettamuksena Hyundai IONIQille oli, että auto saattaisi tuntua epävakaalta 150 km/h nopeuksia lujemmassa vauhdissa. Yllättäen auto tuntuikin täysin turvalliselta sen huippunopeuteen asti. Valmistaja kertoo IONIQ Hybridin huippunopeudeksi 185 kilometriä tunnissa, mutta automme mittari kelasi lievässä alamäessä huippunopeudeksi 198 km/h. Tasaisella tiellä mittari ilmoitti nopeudeksi 195 kilometriä tunnissa.
Huomattavaa on myös se, että IONIQ reagoi hyvin vähän sivuttaistuuleen. Aiemmin muun muassa ajamamme premium-katumaasturi tuntui epävakaammalta ajettavalta samoissa nopeuksissa Saksassa. Syytä Hyundai IONIQin vakauteen voi hakea virtaviivaisesta muotoilusta sekä alhaisesta painopisteestä, jota ajoakun lisäpaino takapenkkien alla vielä korostaa. Ohjauksessa ei myöskään tunnu suoraan ajaessa minkäänlaista väljyyttä tai täristystä, auto tuntui kulkevan kuin juna raiteillaan.
Kiihdytykset sujuvat IONIQ Hybridillä kohtuullisen rivakasti. Sähkömoottorin ja 1.6-litraisen bensiinimoottorin yhteensä 141 hevosvoimaa ja 256 Nm vääntöä riittävät kiidättämään autoa tarvittavan nopeasti jopa saksalaisilla moottoriteillä. Kuusivaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto antaa sport-asentoon kytkettynä lisäpotkua noin 130 km/h:n nopeuteen asti, mutta sitä suuremmilla nopeuksilla ei ole juuri väliä, käyttääkö sport- vai ekoasetusta.
Hiljaisemmissa 130 kilometrin tuntinopeuksissa mukautuva vakionopeudensäädin ja aktiivinen kaistavahti osoittautuivat erittäin käyttökelpoisiksi mukavuusvarusteiksi. Kaistavahdin pystyy määrittelemään ohjaamaan autoa aktiivisesti kaistan keskelle, varoittamaan lähestyttäessä kaistoja tai ohjaamaan ainoastaan kaistaviivojen lähettyvillä. Hyödyllinen on myös kuolleen kulman varoitusjärjestelmä, joka varoittaa takaviistosta lähestyvistä autoista voimakkaalla äänimerkillä sekä sivupeilin valosymbolilla. Järjestelmä osasi varoittaa myös ohituskaistaa kiitävistä autoista kiitettävän ajoissa jo ennen kuin autot olivat varsinaisesti kohdalla.
Kulutuksen osalta hybridin tuoma etu häviää autobaanalla luonnollisesti lähes olemattomaksi. Esimerkiksi 20 kilometrin matka, jonka keskinopeus oli 175 kilometriä tunnissa, auto ilmoitti kulutukseksi noin 9 litraa sadalla kilometrillä. Lukema ei toisaalta ole vauhtiin nähden myöskään erityisen korkea.
Juttusarjan seuraavassa osassa siirrytään Tanskan puolelle ja yritetään ajaa mahdollisimman taloudellisesti. Juttusarjan muut artikkelit voit lukea täältä.
