Kysyin taannoin Sports Car Club of Helsingin jäseniltä, jos joku heistä haluaisi esitellä autonsa juttua varten. Sain sähköpostin eräältä Pekalta, joka mainitsi että hänellä olisi Austin-Healey 3000 60-luvun alkupuolelta. Emme jutelleet liiemmälti yksityiskohdista ennen tapaamista, joten odotukseni oli nähdä klassisen linjakas peribrittiläinen urheiluauto, mutten osannut vielä sanoa mitä erityistä siinä olisi. Kyseisen auton piirteisiin kuuluvat urheiluautohengessä niin pitkä konepelti, pinnavanteet siipimuttereineen, kojelautaan kiinnitetty peruutuspeili kuin tietysti upeasti hymyilevä kromattu ilmanottoaukkokin muhkeiden pyöräkoteloiden välissä. Toisin kuin monet brittiläiset roadsterit, Austin-Healey 3000 ei ole ihan pieni. Auto on näyttävän kokoinen ja moottorikin on 2,9 litrainen.
Siis mikä ward?
Ajettuani Pekan kodin pihaan, astui mies haalarissaan ulos autotallista kädet mustina, hymyillen, rauhallinen ilme kasvoillaan. Astuimme sisään talliin, jossa hänellä oli juuri kesken ratin rakentaminen. Ratti oli menossa vieressä odottavan coupe-mallisen Borgwardin runkoon, joka seisoi hallissa tukien varassa pelkkänä runkona ilman ikkunoita ja ovia, harmaassa pohjamaalissaan. Pekka manaili, että ratin aihio oli jo kolmas sarjassaan, valu ei ollut koko kehältään vieläkään täydellinen. Sillä hetkellä, tuijottaen tuon superharvinaisen Borgwardin runkoa tajusin, että Pekka ei vuokraa autoja. Hän ei vain osta autoja. Hän rakentaa niitä kuin koteja, yksityiskohta kerrallaan. Ja kotejakin hän on rakentanut vuosien saatossa useita. Hän on Rakentaja luonteeltaan, mies jonka pitää nähdä ja kokea lopputuote koko valmistumisensa ajan. Pekalla ei ole silti kiirettä esitellä Austiniaan. Talli jossa kävimme, oli aivan liian pieni, se ei millään voisi olla siellä piilossa, vaikka monenlaista tavaraa siellä kyllä oli.
Myydään: Austin-Healey (halvalla)
Saan eteeni ison valokuvakansion kuvista, joissa näkyy Pekan hankkiman Austin-Healey 3000:n elinkaari. Lähtökohta ei ole mieluinen. Kuka tahansa muu ei edes katsoisi tätä autoa. Auto on kulkenut usealta omistajalta toiselle lyhyen ajan sisään, se on maalattu jo ainakin kerran uusiksi ja siellä täällä näkyy monia pieniä juttuja, joista näkee, ettei omistaja ole halunnut, jaksanut tai pystynyt enää huolehtimaan autosta. Mitä kaikkea pinnan alla piilee, jos tässä ovat näkyvät vauriot? Pyyntihinta autosta ei ole kummoinen, mutta toisaalta monen silmissä se on arvoton, kelvoton, hyödytön romu. Eikä se ole edes Porsche tai Ferrari. Tuosta hetkestä on nyt 36 vuotta aikaa.
Kysyn Pekalta miksi juuri Austin-Healey kiinnitti hänen huomionsa. Hänkään ei osaa oikein vastata siihen. Hän on aiemmin kunnostanut kyllä pienemmässä skaalassa Minin, Volvo Amazonin ja Austin-Healey Spriten, mutta tiedostaen kuitenkin, että tämä tapaus tulisi olemaan paljon, paljon työläämpi. Lisätään tähän vielä, että internettiä ei ole vielä edes keksitty, ja että Pekka ei puhu englantia, siis lainkaan, ei edes lauseen vertaa. Pihassa seisoo orvonoloinen englantilaisen avoauton runko keskellä Suomen kaamosta, mikä voisi mennä pieleen?
Silmiä hivelevä hetki
Selattuamme kymmenittäin valokuvia auton koko projektin osalta, astumme ulos. Tällä kertaa suuntaamme toiselle autotallille, joka seisoo pihan toisella puolella. Kooltaan se on samankaltainen kuin äsken, yhtä vaatimaton ulkoa. Sisällä silmäni laajenevat hämmästyksestä, sillä tallin oikealla reunalla ei odotakaan tyypillinen vihreä tai punavalkoinen ja mattapintaan asti kuluneen oloinen brittiauto, vaan hillityn tyylikäs, kiiltelevän musta ja elegantti Austin-Healey 3000 Mk I, joka näyttää siltä kuin se olisi tuotu tehtaalta eilen. Itse asiassa se näyttää paremmalta kuin mitä edes tehtaalta voisi odottaa tulevan.
Tarkastelen autoa lähemmin. On lähes häiritsevää nähdä edessään 56 vuotta vanha auto, jossa ei näy mitään kulumaa. Ei maalipinnassa, sisustuksessa, mittareissa, ei missään. Toinen poikkeava asia on väritys. Brittiautot on aina totuttu näkemään vihreinä, punaisina, valkoisina tai näiden yhdistelmänä eri kontrastiväreissä, mutta Pekan Austin on musta, niin ulkoa kuin sisältäkin. Täysin odottamaton värivalinta, joka silti toimii täydellisesti. Olen varma, että kuka tahansa toinen olisi valinnut autoon toiset värit, koska olemme yleensä aika jumiutuneita autojen suhteen. Ehkä olemme jopa mielikuvituksettomia ja toisaalta välillä sitten myös tyylittömän ylikekseliäitä. Musta väri sopii tähän auton täydellisesti, juuri siksi että se on samaan aikaan hillitty ja silti yllättävä.
Perfektionistin unelma
Pekka huomauttaa heti muutamia kohtia, jotka eivät hänen mielestään ole aivan viimeisen päälle, mutta niiden huomaaminen tuntuu samalta kuin Mona Lisa –maalauksen arvostelu. Toisaalta eihän talonrakentajakaan koskaan ole täysin tyytyväinen, jälkeenpäin ajatellen monenkin asian voisi tehdä toisella tavalla. Niinpä kyse on monista pienistä valinnoista, valinnoista jotka olisivat monelle muulle täysin merkityksettömiä. Mutta Pekka on tehnyt autossa monta kohtaa erityisen huolella vain siksi, että pystyy siihen. Auton kunnostaminen, rakentaminen, laittaminen, puunaaminen ja viimeistely vei kaikki yhteensä 34 vuotta Pekan elämästä. Toki hän teki siinä sivussa paljon muutakin, mutta aina asiat eivät mene toivotusti. Siitä huolimatta hän ei luovuttanut. Ehkä tämä Austin-Healey oli juuri se mikä sai Pekan jatkamaan sitkeästi eteenpäin, innokkaana odottaen sen valmistumista.
Pekan sanojen mukaan auto on ollut nyt enemmän tai vähemmän valmis pari vuotta (jos sellaista tilaa edes koskaan on), mutta likaa tai pölyä ei autossa näy, sillä autolla ei yksinkertaisesti ole oikeastaan ajettu. Pekka sanoo ajaneensa kolmisensataa kilometriä näiden parin viime vuoden aikana yhteensä, lähinnä varmistaakseen, että auto toimii ja pysyy kunnossa. Hän tietää kuitenkin kokemuksesta, että hinausauton numero pitää olla lähellä jos tien päälle lähdetään. Vanhat autot ovat kauniita katsella, mutta ajaminen onkin sitten usein toinen juttu.
Kuin ennen ja jälkeen
Pian eräs seikka kiinnittää huomioni autotallissa. Peräseinällä on koroke, jossa on työkalulaatikoita, tarvikkeita ja työpöytä. Niiden edessä on kuitenkin tarkasti keskelle autotallia sijoitettu tuoli, jonka suunta ei ole työpöytään, vaan suoraan kohti tätä valmista Austin-Healeyä. Pekka tunnustaa istuvansa tuolissa usein, vain katsellen luomustaan. Enkä yhtään ihmettele. Koska autotallin toisessa reunassa, heti mustankiiltävän Austin-Healey 3000:n vieressä, on myös mattaharmaa Austin Healeyn runko, täysin purettuna, odottamassa uutta elämää tukien varassa seisovana ”projektina”. Pekka on hankkinut tämän 3000:n rungon yhdessä poikansa kanssa arvellen, että ehkä tällä kertaa kaikki sujuu nopeammin, kun kerran on jo kokemusta. Toisaalta aina ei kaikessa ole kyse valmiiksi saamisesta, itse tekeminen voi olla paljon palkitsevampaa. Ja siinä meillä kaikilla on vielä paljon opittavaa.
Taustaa: Austin-Healey 3000 on maineikas brittiläinen urheiluauto, jota valmistettiin vuosina 1959-1967 versioina Mark I, II ja III. Autolla saavutettiin myös lukuisia voittoja autourheilukilpailuissa. Autot rakennettiin Abingdonin tehtaalla Englannissa. Auton huippunopeus oli noin 185 km/h ja se kiihtyi 0-100 km/h noin yhdessätoista sekunnissa.
Teksti ja kuvat: Tomi "Flying Elmer" Tuominen
Kirjoittaja on intohimoinen autoilija, joka uskoo parhaan auton ja tien olevan vasta edessä. Uskontoa kysyttäessä hän sanoo olevansa alfista, mutta viihtyy kaikkien rakkaudella rakennettujen autojen ratissa. Tomi on myös aktiivisesti mukana Sports Car Club of Helsingin toiminnassa ja viihtyykin yökerhojen sijaan useimmiten Sportscar Breakfast Clubilla kesälauantaisin.
